Tuleeko kestävyydestä uusi laatu lääkealalla?
Ihmiset, Tutkimus, Yhteiskunta - 13.09.2024 at 09:43
Mia Sivén on maailman ensimmäinen kestävän farmasian apulaisprofessori. Hänen tavoitteensa on, että kestävyydestä tulisi lääkealalla samanlainen kaiken läpäisevä standardi kuin laatu on jo nyt.
Tavallaan urahaave oli selvä jo lapsena. Mia Sivén oli koululainen, kun hän julisti vanhemmilleen, että ”isona lähden savannille tutkimaan eläinlajeja”.
Savannille hän ei kuitenkaan päätynyt, eikä aivan eläinlajienkaan pariin, mutta ympäristön ja luonnontilan tarkastelusta ja selittämisestä tuli kuin tulikin merkittävä osa hänen työtään. Viime keväänä Sivén nimitettiin maailman ensimmäiseksi kestävän farmasian apulaisprofessoriksi Helsingin yliopistoon.
Kestävän farmasian tutkimus kattaa lääkkeiden koko elinkaaren raaka-aineista ja lääkevalmistuksesta aina siihen saakka, kun lääkeaine on tehnyt potilaassa tehtävänsä ja jatkaa matkaansa tämän elimistöstä ympäristöön. Niin ikään kestävyys käsittää paitsi ekologisen kestävyyden, myös sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden näkökulmat.
Melkoinen mammutti, siis. Tai norsu, jos mietitään nuoren Sivénin näkökulmaa ja savannin eläinlajeja.
Kestävyyden laaja-alaisuus kiehtoi
Juuri laaja-alaisuus kiehtoi Sivéniä, kun hän harkitsi tehtävään hakemista.
Aiemman uran varrelta hänelle oli kertynyt myös tarvittavaa kokonaisnäkemystä sekä verkostoja, joiden avulla massiivista kenttää voidaan palastella ja löytää eri näkökulmien tarkasteluun oikeanlaisia tutkimus- ja sidosryhmiä.
Ennen kestävän farmasian apulaisprofessuuria Sivén työskenteli muun muassa teollisuusfarmasian yliopistonlehtorina. Tohtoriksi hän puolestaan väitteli 2000-luvun alussa biofarmasiasta, jossa yhdistyvät lääkkeen tavoiteltu toiminta elimistössä sekä lääkemuotojen tutkimus ja kehittäminen.
Näin ollen hänen tutkimusprofiilinsa kattoi jo ison osan lääkkeen elinkaaresta, ja tutkimusmenetelmistä olivat hallussa niin laboratoriotutkimus kuin laadulliset menetelmätkin.
Hän on myös ollut kehittämässä farmasian opetusta kohti kestävyysnäkökulmien huomioimista osana yliopiston Generation Green -hanketta.
– Tässä tehtävässä ison kuvan hahmottaminen on tärkeää. Kestävyyden kanssa käy helposti niin, että jos kokonaiskuvaa ei hahmoteta, päädytään ehkä tekemään jonkin osasen kohdalla niin sanotusti kestävä ratkaisu, mutta se sitten syökin kestävyyttä toisaalla, Sivén huomauttaa.
Mikä on taloudellisesti kestävää?
Kestävä farmasia on juuri nyt mitä ajankohtaisin tutkimusala. Ilmastonmuutos ja luontokato vaikuttavat lääkealaan siinä missä kaikkiin muihinkin teollisuuden- ja elämänaloihin. Samaan aikaan isot kriisit toisensa perään ovat koetelleet lääkkeiden tuotanto- ja jakeluketjuja.
Suomessa juuri nyt puhuttaa valtiontalous. Istuvan hallituksen mukaan säästää pitää joka paikasta, myös lääkkeistä. Lääkekustannuksiin haetaan lähivuosina jälleen kerran useiden kymmenien miljoonien eurojen säästöjä, ja työkalupakissa on niin lääkkeiden hintojen alentaminen, apteekkitalouden nipistykset kuin potilaiden omavastuun korottaminen.
Sivén asettelee sanansa tarkasti puhuessaan lääkesäästöistä kestävyyden näkökulmasta.
– Kaikkihan lähtee siitä, että oikeanlainen ja oikea-aikainen lääkehoito on aina kaikkein kestävin ratkaisu, myös taloudellisesti.
Sivén muistuttaa, että oikeanlaisten lääkehoitojen avulla saadaan lisää tuottavia työvuosia ja ylipäätään laadukasta elämää.
Jos tai kun lääkkeistä täytyy säästää, hän epäilee, ovatko juuri lääkkeen hinnasta tai apteekeilta nipistäminen tai potilaan omavastuun korottaminen niitä tapoja, joilla saadaan parhaita tuloksia. Jos lääkkeiden saaminen Suomen markkinoille vaikeutuu laskevien hintojen myötä, moni lääkehoito voi tyssätä. Jos taas potilaalla ei ole varaa lääkkeisiin, ne jäävät ostamatta ja käyttämättä ja potilas hoitamatta.
Lääkehoito voi jäädä kokonaan toteutumatta, jos lääkkeitä ei saada läheltä. Tämä voi olla yhteiskunnalle huomattavasti kalliimpaa kuin se, että turvataan nämä lähipalvelut.
Ja jos apteekin toiminta muuttuu kannattamattomaksi ja kattava apteekkiverkosto rapautuu, mistä sitten saadaan matalan kynnyksen terveyspalvelua ja asiantuntevaa apua, kun sitä tarvitaan.
– Jos apteekki häviää pieneltä paikkakunnalta, se vaarantaa paikallisten, usein iäkkäiden asukkaiden lääkehoidon. Lääkehoito voi jäädä kokonaan toteutumatta, jos lääkkeitä ei saada läheltä. Tämä voi olla yhteiskunnalle huomattavasti kalliimpaa kuin se, että turvataan nämä lähipalvelut.
Sivénin mukaan yksittäisten leikkaus- ja säästökohteiden sijaan pitäisikin katsoa isoa kokonaisuutta, mielellään pitkänäköisesti. Sitä, mikä hinta on sillä, että ihmiset pystyvät lääkehoitojen avulla säilyttämään työ- ja toimintakykynsä ja elämänlaatunsa.
Samalla tarvitaan koko lääkehoitoprosessin tarkastelua. Jos jostain olisi syytä päästä eroon, niin tarpeettomasta monilääkityksestä, sillä se kuluttaa niin rahaa, ympäristöä kuin potilastakin.
Tutkija ja apteekin ammattilainen
Sivénillä on hyvä tuntuma lääkehoitojen toteutumiseen ja sen tilaan, sillä koko tutkijanuransa ajan hän on tehnyt myös apteekkityötä proviisorina.
– Menin apteekkiin töihin heti valmistuttuani ja olen tehnyt apteekkityötä siitä saakka. Kävin pitkään lauantaisin tekemässä työvuoroja apteekissa, mutta pari vuotta sitten oli todettava, että enää ei kerta kaikkiaan aika riitä.
Tutkijasta oli palkitsevaa käyttää asiantuntemustaan konkreettisesti potilas- ja asiakastyössä näiden parhaaksi. Samalla säilyi käytännön tuntuma siihen, mitä tutkimustuloksetkin kertovat: apteekkien ammattilaisten työllä on valtava merkitys kestävän ja turvallisen lääkkeiden käytön varmistamisessa.
Silti Suomen hallitus tutkii parhaillaan mahdollisuutta laajentaa itsehoitolääkkeiden myyntiä osittain apteekkien ulkopuolelle ruokakauppoihin. Miten mahtaa olla sen laita kestävyystutkijan ja apteekin ammattilaisen näkökulmasta?
– Näen tässä vaaranpaikkoja sekä turvallisen lääkehoidon että kestävyyden näkökulmasta, Sivén sanoo.
Muutosta on julkisuudessa perusteltu itsehoitolääkkeiden lisääntyvällä hintakilpailulla ja lääkkeiden saatavuuden lisäämisellä.
– Laskisiko niiden hinta sitten kuitenkaan, Sivén kysyy ja muistuttaa, että tutkimustieto useasta maasta osoittaa itsehoitolääkkeiden myynnin laajentamisen haitat ja apteekkien ammattilaisten neuvonnan tarpeellisuuden lääkkeen oikeanlaisen käytön turvaamisessa.
– Näyttöä alkaa olla myös farmaseuttisten asiantuntijapalveluiden taloudellisesta arvosta. Siihen kannattaisi nyt nojata.
– Ja sitä en ihan niele, että lääkkeiden saatavuus paranisi sillä, että niitä tuodaan ruokakauppoihin. Saatavuushäiriöissä on kyse laajemmista ongelmista.
Kestävyys kiinnostaa opiskelijoita
Monilla yhteiskunnan osa-alueilla kestävyys on ollut – ainakin puheiden tasolla – megatrendi jo jonkin aikaa. Lääkkeiden ja farmasian yhteydessä siitä on kuitenkin puhuttu vähemmän.
Sivénin mukaan tilanne on nyt muuttumassa. Esimerkiksi farmasian opiskelijat tunnistavat alan kestävyyshaasteet ja ovat motivoituneita löytämään niihin ratkaisuja. Opetustakin on jo kehitetty tähän suuntaan ja lähivuosina kestävyysnäkökulmaa on tarkoitus edelleen vahvistaa opetuksessa.
Myös EU:ssa valmisteltavassa lääkelainsäädännön uudistuksessa ollaan viemässä lakiin monia kestävyys- ja ympäristönäkökohtia.
– Viherpesua on torjuttava kaikin tavoin. Oli se sitten tiedostamatonta tai tiedostettua.
Apteekkien käyttöönkin on saatu lääkkeiden ympäristöluokituksen tietokanta, joka joissain tapauksissa auttaa tekemään kestävämpiä valintoja. Sivénin mukaan tässä kohtaa tulee kuitenkin ”mutta”.
– Meillä on tietoa lääkkeiden ympäristövaikutuksista, mutta paljon on vielä sellaista, mitä emme tiedä. Jos siis nojaamme valinnoissa vain olemassa olevaan tietoon, emme välttämättä pääse parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Siksi tarvitsemme lisää tutkimustietoa ja siksi yliopistolla on mielestäni tärkeä rooli kouluttaa farmasian ammattilaisia, jotka osaavat tehdä kriittistä arviointia.
Kriittistä arviointia tarvitaan esimerkiksi siihen, ettei farmasian alalla luiskahdeta siihen, mikä on tuttua monesta bisneksestä, eli viherpesuun.
– Viherpesua on torjuttava kaikin tavoin. Oli se sitten tiedostamatonta tai tiedostettua.
Työtä riittää
Tämän hetken isoimmiksi kestävyyshaasteiksi Sivén listaa edelleen vajavaiset tiedot monien lääkeaineiden ympäristövaikutuksista ja lääkevalmisteiden koko ympäristöjalanjäljestä. Lisähaasteena on lääkealaa ohjaavien säädösten ja suositusten mukauttaminen niin, että ne ottavat kestävyyden riittävällä tavalla huomioon.
Vaikka uusia lääkkeitä kehitettäessä lääkeaineiden kestävyys jo otetaan monin paikoin huomioon, markkinoilla on lukuisia vanhoja lääkkeitä, joissa käytettyjen lääkeaineiden ympäristövaikutuksia ei tunneta. Eikä uusien lääkeaineiden kehittämisessäkään toki olla vielä tässä mielessä maalissa.
– Lääkekehitykseen tarvitaan edelleen lisää tutkimus- ja arviointimenetelmiä.
Tämä pätee raaka-aineiden lisäksi itse lääkevalmisteisiin. Selvittää pitäisi niiden koko ympäristöjalanjälki raaka-aineista ja lääkemuodoista lääkevalmistuksessa käytettäviin teknologioihin.
Tähän liittyy Sivénin mukaan myös geopoliittisia näkökulmia. Kestävyyden kannalta on merkitystä sillä, valmistetaanko lääkkeet lähellä vai kaukana. Pitkät tuotanto- ja jakeluketjut ovat riski niin ympäristölle kuin saatavuudellekin.
Mistä tullaankin sitten sääntelyyn. Sääntelyä tarvitaan paitsi kestävän lääkevalmistuksen takaamiseen, myös kestävän lääkkeiden käytön turvaamiseen.
– Kestävä lääkkeenkäyttö on rationaalista lääkkeenkäyttöä. Sitä, että käytetään oikeaa lääkettä oikeaan tarpeeseen. Ja että lääke on saatavilla, kun sitä tarvitaan. Tämän varmistamiseksi tarvitaan oikeanlaista politiikkaa, lainsäädäntöä ja suosituksia.
Isojen haasteiden edessä ei pidä lannistua
Sivénin toive on, että hänen ja tutkimusryhmien työn seurauksena kestävistä toimintatavoista tulisi alan läpäisevä standardi samaan tapaan kuin laadunvarmistuksesta. Se edellyttää toiminnan kokonaisvaltaista tarkastelua ja haasteiden tunnistamista.
– Ja sitä, ettei lannistuta isojen haasteen edessä.
Avain on siinä, että osataan nähdä, mikä kaikki on kestävyyttä. Tarvitaan uudenlaista uteliaisuutta ja lisää näkökulmia.
Sivénin mukaan jokainen toimija voi tunnistaa oman roolinsa ja hoitaa sen mahdollisimman kestävästi, oli kyse sitten lääketeollisuuden toimijasta tai apteekin farmaseutista.
– Kestävyyttä rakennetaan teoilla ja ne voivat olla pieniäkin. Silti kaikki teot ovat yhtä tärkeitä. Avain on siinä, että osataan nähdä, mikä kaikki on kestävyyttä. Tarvitaan uudenlaista uteliaisuutta ja lisää näkökulmia.
Pienikin muutos voi ulottua laajalle
Konkreettiseksi esimerkiksi kestävän ajattelun moniulotteisuudesta Sivén nostaa sähköisen pakkausselosteen. Perinteisestihän pakkausseloste on ollut se paperinpala, joka heitetään lukematta pois hankaloittamasta lääkepakkauksen avaamista ja sulkemista.
Silti sen tuottaminen on vaatinut valtavat määrät raaka-ainetta: puuta, energiaa ja vettä. Pakkausselosteet ovat myös yllättävän usein se tuotannon osa, joka aiheuttaa tuotannon keskeytyksiä ja siten viivästyttää tekemistä ja aiheuttaa kustannuksia.
Sitten ovat vielä kieliversiot. Pienelle Suomen markkinalle täytyy painaa pakkausselosteet marginaalisella kielellä, mikä tuo kustannuksia. Ja kuitenkin sen pakkauksen saattaa avata joku, jonka äidinkieli on jokin ihan muu, eikä hän ymmärrä suomen- ja ruotsinkielisestä selosteesta mitään.
Jos ja kun paperisen pakkausselosteen sijaan käytetään sähköisiä pakkausselosteita, niistä voi itse poimia oikean kieliversion. Samalla niistä on saatavissa sopiva versio esimerkiksi näkörajoitteisille.
Sähköisiä selosteita voidaan myös helposti päivittää, kun tieto lääkkeen vaikutuksista tarkentuu. Ja kun lääkepakkauksiin ei tarvitse sisällyttää ylimääräistä paperia, pärjätään pienemmillä pakkauksilla ja voidaan tehostaa myös varastointia ja lääkekuljetuksia.
– Vaikuttavuus on siis todella moniulotteista. Uudessa EU:n lainsäädännössä ajetaankin siirtymää sähköiseen pakkausselosteeseen.
Sivénin mukaan sähköinen pakkausseloste on loistava esimerkki siitä, miten valtava vaikutus yhden komponentin muokkaamisella voi olla. Seuraavaksi kuntoon täytyy vain laittaa seuraava osanen ja sitten seuraava ja niin edelleen. Jokainen niistä vie kohti kestävämpiä lääkehoitoja, niin ekologisesti, sosiaalisesti kuin taloudellisesti.
Mia Sivén
- Maailman ensimmäinen kestävän farmasian apulaisprofessori, Helsingin yliopisto 2024.
- Helsingin yliopiston farmasian tiedekunnan opetusvaradekaani vuodesta 2021. Vastuualueena opetus ja digitalisaatio.
- Teollisuusfarmasian yliopistonlehtori 2007.
- Farmasian tohtori 2003. Tutkimusalan biofarmasia. Sivén tutki väitöstutkimuksessaan katkarapujen kuorten kitiinistä saatavaa kitosaania uutena apuaineena mahalaukun limakalvoon tarttuvien lääkevalmisteiden kehittämiseksi. Tavoite oli parantaa lääkeaineen imeytymistä elimistöön, jolloin voidaan pienentää lääkeaineen annosta ja vähentää ympäristöön kulkeutuvan lääkeaineen määrää.
- Perheeseen kuuluvat puoliso ja 12-, 14- ja 16-vuotiaat lapset sekä koira. Vapaa-aikana perhe nauttii usein luonnossa yhdessä liikkumisesta ja vuodenaikojen mukaisista asioista, kuten sienestyksestä. Rentoutuakseen Sivén saattaa uppoutua myös hyvän kirjan pariin.