Hyppää sisältöön

Lääkkeiden saatavuushäiriöt ovat viime vuosina kiusanneet toistuvasti niin apteekkeja kuin apteekkien asiakkaitakin.

Ehkä eniten huomiota ovat saaneet laihdutuslääke Ozempicin saatavuusongelmat. Lääkettä tulee apteekkeihin satunnaisesti, ja kun apteekki lisää saapuneet erät Lääkehakuun, alkaa hullunmylly. Puhelimet soivat tauotta, kun ihmiset varaavat lääkettä itselleen. Monessa apteekissa koko varasto myydään parissa tunnissa. Sitten taas odotellaan, koska lääkettä saadaan lisää.

Ongelma on kansainvälinen, muttei globaali. Esimerkiksi Yhdysvalloissa lääkettä riittää.

Ozempic on vain yksi valmiste ja sellaisena jäävuoren huippu, mutta jotain se kertoo.

– Ei tarvitse olla kummoinen analyytikko päätelläkseen, että markkinan koolla ja hinnalla on yhteys lääkkeen saatavuuteen, sanoo Apteekkariliiton hallituksen puheenjohtaja Risto Kanerva.

Lääkkeet valmistetaan ja jaetaan globaalisti, eikä valmistajilla ole varsinaista velvollisuutta myydä lääkkeitään kaikkialle. Suomen osuus Euroopan lääkemarkkinasta on noin 1,3 prosenttia ja koko maailman lääkemarkkinasta vain muutama promille. Niinpä sillä, myykö lääkeyritys valmisteitaan Suomeen vai ei, ei ole merkitystä yrityksen tuloksen kannalta.

Tästä huolimatta tilanne on viime vuosikymmeninä ollut vakaa. Sitten tuli globaali pandemia, joka sulki Aasiaan keskittyneet lääketehtaat ja räjäytti joidenkin lääkkeiden ja lääkinnällisten laitteiden kysynnän. Sitten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, mikä sotki lääkkeiden kuljetukset Eurooppaan ja herätti eurooppalaiset sodan laajenemisen uhkaan.

Viime vuosina on myös opittu, että maailmankaupan voi sekoittaa vaikkapa kanavaan juuttunut rahtilaiva.

– Sitten on vielä Lähi-idän tilanne ja Kiinan ja Taiwanin välinen jännite. Riskit ovat kasvussa ja ennustettavuus heikkoa, summaa lääkevalmistaja Orionin Suomen ja Baltian myynnin- ja markkinoinnin johtaja Janne Maksimainen.

Suomen osuus markkinasta on merkityksettömän pieni

Eri maissa on reagoitu uudenlaiseen epävarmuuteen eri tavoin. Osa maista on havahtunut huoltovarmuuskysymyksiin ja jopa vilautellut lääketeollisuudelle lompakkoaan ja ilmoittanut olevansa valmiita maksamaan tietyistä valmisteista tarvittaessa aiempaa enemmän.

Samaan aikaan Suomessa on tuudittauduttu velvoitevarastointiin ja jatkettu linjalla, jossa lääkkeet nähdään ennen muuta kulueränä, jota tulee rajoittaa. Pääministeri Petteri Orpon (kok) hallitusohjelmassa on kyllä kirjauksia myös huoltovarmuudesta, mutta tarmokkaimmin hallitus tuntuu ajavan uusia lääkesäästöjä.

– Se tuo epävarmuutta. Kannattaako investoida kotimaisiin lääketehtaisiin? Ja miten käy ennestään pienen lääkemarkkinan houkuttelevuudelle, Janne Maksimainen listaa hallitusohjelman herättämiä kysymyksiä.

Erityistä huolta niin Maksimainen kuin muutkin lääkealan toimijat kantavat edullisista ja pitkään markkinoilla olleista lääkkeistä. Ne ovat lääkkeitä, joilla hoidetaan suomalaisten yleisimpiä kansansairauksia. Lääkkeitä siis käytetään laajasti ja ne ovat monelle elintärkeitä.

– Siksi näiden lääkkeiden osalta tulisi varmistaa, että niitä saadaan myös jatkossa ja että Suomen lääkemarkkina pysyy houkuttelevana. Tilanne on kuitenkin se, että nämä lääkkeet käyvät meillä kolmen kuukauden välein läpi käänteisen huutokaupan samalla, kun niiden tuotantoketjut ovat pitkiä, jopa vuoden mittaisia. Se on häiriöherkkä asetelma etenkin tässä geopoliittisessa ja inflaatiotilanteessa, Maksimainen sanoo.

Kokonaiskuvan hahmottaminen olisi tärkeää, mutta siihen ei ole päästy.

Heikki Bothas

Huhtikuun kehysriihessä hallitus linjasi, että lisää säästöjä haetaan viitehintajärjestelmän rukkaamisesta, eli juuri tästä lääkeryhmästä. Lääkealan asiantuntijoiden mukaan linjaus voi entisestään vaikeuttaa kaikista halvimpien lääkkeiden pitämistä Suomen markkinoilla.

Rinnakkaislääketeollisuus ry:n toiminnanjohtaja Heikki Bothas muistuttaa, että monien lääkkeiden enimmäistukkuhinta on Suomessa jo alhaisempi kuin niiden markkinahinta naapurimaissa Ruotsissa ja Tanskassa. Maahantuojia on valmisteesta riippuen yksi tai kaksi. Se on huoltovarmuuden kannalta liian vähän.

Ja jos näitä lääkkeitä ei yhtäkkiä saadakaan tai lääkkeet poistuvat korvausjärjestelmästä, kustannukset nousevat nopeasti.

– Sitten määrätään kalliimpaa lääkettä tai käyttäjä joutuu maksamaan hoidon itse, Bothas huomauttaa.

Pahimmillaan seuraukset hoidetaan erikoissairaanhoidossa, kuten leikkaussaleissa. Tällöin puhutaan jo kymmenien tuhansien eurojen kustannuksista.

– Siksi kokonaiskuvan hahmottaminen olisi tärkeää, mutta siihen ei ole päästy, Bothas sanoo.

Lääkkeet nähdään Suomessa ennen muuta kulueränä, josta tulee säästää.

Järjestelmä kaipaa joustoa

Ongelma on kuitenkin tunnistettu. Esimerkiksi lääkkeiden hintalautakunnan (Hila) tuolloinen johtaja Lauri Pelkonen totesi Apteekkari-lehden jutussa reilu vuosi sitten, että poliittisessa päätöksenteossa tulisi ottaa esiin kysymys, tulisiko geneeristen valmisteiden enimmäistukkuhintaa arvioida määräajoin ja voisivatko hinnat tarvittaessa myös nousta.
Lääkealalla avaus toivotettiin tervetulleeksi, mutta asia ei ole edennyt. Toive on, että se etenisi.

– Voisiko enimmäistukkuhintaa nostaa edes väliaikaisesti ja tilannesidonnaisesti, saatavuustilanteen mukaan? Esimerkiksi Saksassa tämä on mahdollista, Heikki Bothas sanoo.

– Tai voisivatko yritykset väliaikaisesti nostaa hintaa niin, että erotus viitehintaan jäisi potilaan maksettavaksi. Moni varmasti mieluummin maksaisi muutaman euron kuin lähtisi lääkäriin hakemaan muutosta lääkitykseen. Joka tapauksessa tulisi miettiä uusia keinoja. Järjestelmään tarvitaan joustoa.

Bothas uskoo, että joustot houkuttelisivat markkinoille lisää maahantuojia, mikä lisäisi kilpailua. Se taas laskisi hintoja ilman, että niitä täytyy pakottaa alas.

Lääkkeitä ei voi verrata muihin kulutushyödykkeisiin

Kuluneena keväänä keskustelua lääkealasta, lääkkeiden hinnoista ja saatavuudesta on osaltaan maustanut päivittäistavarakauppa, joka haluaa päästä osaksi lääkekauppaa. Kauppa on väittänyt, että heidän logistiikkaratkaisuillaan voitaisiin vastata myös saatavuusongelmiin.

– Käytännössä ratkaisuksi on ehdotettu lääkkeiden harmaata tuontia. Tällä päivittäistavarakauppa on osoittanut, ettei heillä ole edes alkeellista osaamista lääkealasta, Apteekkariliiton Risto Kanerva toteaa.

Heikki Bothas muistuttaa, että Suomen markkinoilla on noin 10 000 eri lääkettä.

– En ymmärrä, miten näiden myyntilupien ja logistiikan järjestäminen voisi olla tehokkaampaa kuin nykymalli, jossa lääkeyritykset itse tuovat lääkkeet markkinoille. En tiedä, uskovatko päivittäistavarakaupan toimijat itse lupauksiinsa.

Orionin Maksimainen muistuttaa, että lääkkeet eivät ole millään tavalla verrattavissa muihin kulutushyödykkeisiin.

– Lääkkeet vaativat myyntilupaa, ja koko tuotantoketju on auditoitava.

Suomessa ei esimerkiksi nykyisellään juurikaan esiinny lääkeväärennöksiä.

– Tilanne on toinen niissä maissa, joissa lääkkeet ostetaan sieltä, mistä halvimmalla saadaan. Jos ohitetaan luotettavat tuotanto- ja toimitusketjut, on vain ajan kysymys, milloin lääkeväärennöksistä tulee ongelma meilläkin, Risto Kanerva huomauttaa.

Lisäksi lääkkeiden toimitusvarmuus apteekeista on haasteista huolimatta Suomessa edelleen huippuluokkaa ja parempi kuin esimerkiksi naapurimaassa Ruotsissa. Tuoreimpien tilastojen mukaan Suomen toimitusvarmuus on 97,8 prosenttia, kun Ruotsissa vastaava lukema on 96 prosenttia.

Mitä lääkealalta halutaan?

Lääkealan toimijoiden mielestä ydinongelma on se, että Suomessa ei oikein osata päättää, mitä lääkealalta halutaan. Nykyhallituksen hallitusohjelmassa on kyllä kymmeniä alaa koskevia kirjauksia, mutta ne ovat keskenään ristiriitaisia. Yhtäällä puhutaan huoltovarmuudesta, toisaalla siitä, miten lääkehuolto on tärkeä osa terveydenhuoltoa. Mutta silti siitä pitäisi säästää rajusti. Taas.

– Myös aiemmat hallitukset ovat nähneet lääkkeet ennen muuta säästökohteena. Ja tämä on iso ongelma, Heikki Bothas sanoo.

Edellinen hallitus pyrki karsimaan kustannuksia muun muassa mahdollistamalla biologisten lääkkeiden apteekkivaihdon ja leikkaamalla apteekkien reseptilääkkeistä saamaa katetta. Näiden toimien säästövaikutukset ovat vasta tuloillaan, mutta silti haetaan jo uusia säästöjä. Tätä ei lääkealalla ymmärretä.

– Nykyisen hallituksen kirjaamat säästöt toteutuvat jo biologisten lääkkeiden apteekkivaihdolla, Orionin Janne Maksimainen sanoo.

Nyt tärkeää olisi varmistaa, että Suomessa säilyy maankattava apteekkiverkosto ja että apteekkiluville riittää hakijoita. Samalla tulisi varmistaa markkinan houkuttelevuus ja mahdollistaa investoinnit kotimaisiin lääketehtaisiin.

Janne Maksimainen

Biologisten lääkkeiden vaihto apteekeissa alkoi huhtikuussa, ja lääkeryhmiä tulee vaihdon piiriin vuoden mittaan vaiheittain. Maksimaisen mukaan nyt tulisi odottaa ja katsoa, mitä tästä seuraa. Odotellessa huomio pitäisi suunnata ihan muihin asioihin.

– Nyt tärkeää olisi varmistaa, että Suomessa säilyy maankattava apteekkiverkosto ja että apteekkiluville riittää hakijoita. Samalla tulisi varmistaa markkinan houkuttelevuus ja mahdollistaa investoinnit kotimaisiin lääketehtaisiin. Siten varmistettaisiin, että Suomi on hyvinvointivaltio myös tulevaisuudessa.

Lääkkeet tulisi nähdä investointina

Investoinnin tarve tunnistetaan myös tutkivassa lääketeollisuudessa. Lääketeollisuus ry:n hallituksen puheenjohtaja Niilo Färkkilä peräänkuuluttaa lääkealan tarkastelua kokonaisuutena, jossa huomioidaan koko ekosysteemi.

– Terveys- ja hyvinvointiala on kumminkin tunnistettu hallitusohjelmassakin alaksi, jolla on mahdollisuus tuoda merkittävää talouskasvua ja työpaikkoja Suomeen. Nyt tulisi satsata siihen, että koko tämä ekosysteemi voi hyvin. Ei niin, että samaan aikaan sahataan oksaa, jolla istutaan. Tämä on nimenomaan tulevaisuuden kasvun ala, joka tuo työpaikkoja ja talouskasvua ja pitää samalla ratkaisuillaan suomalaiset työ- ja toimintakykyisinä, pois työkyvyttömyyseläkkeeltä ja laitoshoidosta.

Färkkilän mukaan on siis monta syytä sille, miksi lääkkeet tulisi nähdä investointina.

– Mikään muu julkinen investointi ei käy läpi sellaista tehon, laadun ja turvallisuuden varmistamisen ja kustannusvaikuttavuuden arvioinnin seulaa kuin Suomen markkinoille tuleva lääkevalmiste. Ja silti se nähdään kulueränä. Kun se pitäisi nähdä ratkaisuna.

Meillä on Suomessa Pohjoismaiden ylivoimaisesti ikääntynein väestö ja halvimmat lääkkeiden tukkuhinnat. Lisäksi se BKT:n osuus, joka meillä laitetaan terveydenhuoltoon, on selkeästi muita pienempi. Silti on syntynyt hassu käsitys, että meillä olisi ihan hirveästi varaa säästää lääkekustannuksista.

Niilo Färkkilä

Färkkilän mukaan kulueräajattelu on ongelmallista paitsi huoltovarmuuden myös yhteiskunnan ikärakenteen ja sen mukanaan tuomien realiteettien näkökulmasta.

– Meillä on Suomessa Pohjoismaiden ylivoimaisesti ikääntynein väestö ja halvimmat lääkkeiden tukkuhinnat. Lisäksi se BKT:n osuus, joka meillä laitetaan terveydenhuoltoon, on selkeästi muita pienempi. Silti on syntynyt hassu käsitys, että meillä olisi ihan hirveästi varaa tehostaa ja säästää terveydenhuollosta ja lääkekustannuksista.

Färkkilän mukaan Suomen terveydenhuolto ja lääkehuolto toimivat jo varsin tehokkaasti, kun niitä vertaa maailmalla käytössä oleviin toimintamalleihin. Nyt vaarana on, että tehostamisessa mennään liian pitkälle. Signaaleja on jo ilmassa.

Färkkilä nostaa esimerkiksi lääkkeiden arviointiprosessin ja sitä mittaavat rankingit. Esimerkiksi Euroopan lääketeollisuuden kattojärjestö EFPIA:lla on indikaattori, joka mittaa sitä, kuinka nopeasti uudet lääkeinnovaatiot tulevat käyttöön.

– Suomen tuorein sijoitus on laskenut viime vuodesta sijalta 10 sijalle 14.

Liian kovat säästöt voivat pahentaa lääkkeiden saatavuusongelmia.

Yhteiskunta säästää jo edullisten lääkehoitojen ansiosta

Kyse ei ole siitä, etteikö lääkealalla ymmärrettäisi Suomen valtiontalouden kokonaiskuvaa ja sitä, että valtio on taloudellisesti hankalassa tilanteessa, ja että kuluja on karsittava. Mutta jos karsitaan väärästä paikasta, voi käydä niin, että kulut loppujen lopuksi vain kasvavat.

– Yhteiskunta säästää koko ajan erittäin edullisten lääkehoitojen ansiosta. Mutta jostain syystä tätä ei hyväksytä säästöksi. Jos hyvin halvoista lääkkeistä yritetään vielä säästää lisää, voin sanoa, että metsään ollaan menossa. Muutaman sentin säästö voi päätyä nostamaan kokonaiskustannuksia merkittävästi, Rinnakkaislääketeollisuuden Heikki Bothas kiteyttää.

Säästöpuhe oudoksuttaa etenkin aikana, jolloin yhteiskunnassa on muutoin havahduttu huoltovarmuuskysymyksiin ja siihen, miten pärjäämme, jos ja kun maailma muuttuu entistä arvaamattomammaksi. Esimerkiksi Helsingin yliopistoon on hiljattain perustettu peräti kaksi huoltovarmuuden työelämäprofessuuria, toinen farmasian tiedekuntaan, toinen maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan.

– Tämä kertoo siitä, että tilanne on päällä ja on aito tarve saada myös tässä asiassa tutkittua tietoa ja tilannekuvaa päätöksenteon tueksi, sanoo Risto Kanerva, joka nimitettiin farmasian tiedekunnan huoltovarmuuden työelämäprofessoriksi seuraavaksi viideksi vuodeksi.

Lisäksi maanpuolustuskorkeakoulussa tehdään parhaillaan lääkejakelun resilienssiin keskittyvää väitöstutkimusta.

Koko arvoketju tarkasteluun

Seuraavaksi Kanerva toivoisi tieteellistä tutkimusta nimenomaan siitä, miten erilaiset taloudelliset intressit vaikuttavat lääkkeiden saatavuuteen.

– Se ei tarkoita pelkästään lääkkeiden hintaa, vaan tarkasteluun pitää ottaa koko arvoketju. Esimerkiksi se, miten yritykset optimoivat oman käyttöpääomansa tai sijoitetun pääoman tuoton. Ja miten tämä ohjaa yritysten päätöksentekoa siinä ketjussa, joka vaikuttaa lääkkeiden saatavuuteen. Siihen, missä lääkkeitä varastoidaan ja kuinka paljon. Kuka omistaa varastot ja kuka päättää niiden käytöstä.

On ollut järkyttävää huomata, että valtakunnan tason varautumissuunnitelmissa ei puhuta sanaakaan avohoidon lääkehuollosta.

Risto Kanerva

Toiseksi Kanerva haluaisi tuoda tutkimukseen yhteiskunnallista näkökulmaa: sitä, kuinka kriittiseksi lääkehuolto yhteiskunnassa koetaan.

– On ollut järkyttävää huomata, että valtakunnan tason varautumissuunnitelmissa, kuten valtioneuvoston yhteiskunnan turvallisuusstrategiaa koskevassa periaatepäätöksessä, ei puhuta sanaakaan avohoidon lääkehuollosta. Mukana on kyllä ruokahuolto, vesihuolto, jätehuolto ja kansalaisten mahdollisuus kulttuuritoimintaan ja hengelliseen toimintaan sekä sairaaloiden lääkevarastojen turvaaminen, mutta avohoidon lääkehuolto puuttuu kokonaan. Siellä ei puhuta sanallakaan perusväestöstä, joka turvautuu kriisitilanteessa apteekkeihin. Tai siitä, miten apteekit kriisitilanteessa hoitavat lääkejakelun.

– Siksi olen ottanut tehtäväkseni, että työelämäprofessorina toimin tässä asiassa unilukkarina, joka tuo tätä puutetta poliittisten päätöksentekijöiden ja -valmistelijoiden tietoon ja sanoo, että ”herätkää pahvit, nyt on tosi kyseessä”.

Lue myös

Mitä mieltä olit artikkelista?

Agreed 52 times
Said to be thoughtful 8 times
Has raised questions 2 times
Disagreed 1 times