Lapaseni veivät mummon unet

MUMMOLTA SAATTOI ILLALLA  tilata lapaset seuraavaksi aamuksi. Osasin ihmetellä asiaa jo yhdeksänvuotiaana, mutta vasta myöhemmin ymmärsin, että lapasten hintana oli mummon yöunet.

Mummon unettomuus on todennäköisesti ollut pidempiaikaista, ja osittain työelämästä aiheutunutta. Tiedän Mummon tinkineen työikäisenä unesta ainakin aamuyön tunteina sanomalehtiä jakaessaan.

Unen lääkehoito on silmiinpistävän yleistä. En muista työpäivää apteekin asiakaspalvelussa ilman unettomuuteen määrättyä reseptiä. Yleensä tiskin toisella puolella on varsin ikääntynyt asiakas, jolla on erityisen pitkä historia unilääkkeen käytöstä.

LÄÄKENEUVONTA TUNTUU monesti tässä kohtaa heikoilla jäillä kävelyltä. Asiakas pelkää leimautuvansa väärinkäyttäjäksi, eikä farmasisti haluaisi vaikuttaa moralisoijalta.

Asiakasta ahdistaa pelko unilääkkeen menettämisestä ja unettomuuden pahenemisesta. Jokainen, joka on joskus joutunut valvomaan vasten tahtoaan, ymmärtää miksi.

Näppärä paketoisi työikäisten unen tukemisen ja seurannan omaksi palvelukseen.

Unettomuuden itsehoidon neuvontaa ja lääkeneuvontaa tutkiva väitöskirja (Regina 2017) onkin mielenkiintoista luettavaa. Tutkimuksessa tarkastellaan työikäisten unettomuutta, ja sen keskeinen kysymys on, kokevatko apteekkien farmaseutit apteekin roolin tärkeäksi, kun uneton on hoitonsa alussa.

MIELESTÄNI APTEEKIN ROOLI unettomuuden hoitopolulla on tärkeä. Nykyistä aktiivisempi neuvonta voi vaikuttaa merkittävästi suomalaisten terveyteen. Näppärä paketoisi työikäisten unen tukemisen ja seurannan omaksi palvelupaketikseen.

Mummon lapaset olivat vertaansa vailla, ja ilmeisesti mummo ei halunnut lääkitä unettomuuttaan. Tekevänä tyyppinä päätti hyödyntää yöt lastenlasten pyyntöjä täyttäen, ja nukkui sitten pitkiä päiväunia.

Olisipa mummo voinut neuloa päivällä ja nukkua yöllä!

Kirjoittaja toimii keikkafarmaseuttina Farmania Oy:llä ja suorittaa ruuhkavuosia sekä apteekki- ja sairaalafarmasian erikoiskoulutusta.