Artikkeli

Varastossa vara parempi

29.12.2020 | 10:40

Teksti : Erja Elo

Jaa artikkeli:

Lääkkeiden velvoitevarastointi on tärkeä osa kriiseihin varautumista, sillä Suomen lääkehuolto on lähes kokonaan maahantuonnin varassa.

Suomen huoltovarmuusjärjestelyt ovat herättäneet hämmästystä ja ihastusta maailmalla. Huoltovarmuuskeskuksessa on vieraillut vuosien varrella useita ulkomaisia delegaatioita, ja koronapandemian aikana jopa The New York Times on hehkuttanut kykyämme varautua katastrofeihin.

Useat hyvinvointivaltiot ovat luopuneet valmiusvarastoista jo kauan sitten, mutta Suomi on pitänyt varastoja yllä sotavuosista lähtien. Varautumisella ostetaan aikaa, jotta yhteiskunta ehtii sopeutua ympäristöonnettomuuksiin, luonnonmullistuksiin, äärimmäisiin sääilmiöihin, maahantuonnin häiriöihin tai jopa puolustustilaan.

Koronapandemia on osoittanut, mikä merkitys erityisesti terveydenhuollon varusteiden varmuusvarastoinnilla ja lääkkeiden velvoitevarastoinnilla on, kun koko maailma taistelee samoista niukoista resursseista.

Solidaarisuus häviää kriisissä

Kriisitilanteissa Suomen kaltaiset pienet maat kärsivät todennäköisesti eniten. Tämä näkyi keväällä siinä, että tuotteiden raaka-aineista ja valmistuskapasiteetista oli pulaa, tarjonta ehtyi ja hinnat nousivat.

– Kamppailu lääkkeistä ja suojavarusteista alkoi melkein heti, kertoo Huoltovarmuuskeskuksen valmiusasiamies Riku Juhola.

– Kun tulee pandemia, muu vakava häiriötilanne tai jopa poikkeustila, force majeurit ylittävät yritysten kansainväliset sopimukset. Poikkeustilanteissa kaikki maat huolehtivat ensisijaisesti omasta huoltovarmuudestaan ja solidaarisuus muita kohtaan on vähäistä, Juhola sanoo.

Kriisitilanteissa hamstraus on erityisen haitallista, koska se sekoittaa markkinat. Keväällä lääkkeitä hamstrasivat niin valtiot kuin yksityiset ihmisetkin. Euroopan satamissa ja lentokentillä nähtiin jopa valtiotasolla riitaa suojaimien kuljetuksista. Tavarat eivät liikkuneet välivarastoista rajojen yli, ja lisämaksuilla ostettiin tavaraeriä toisten nenän edestä.

Suomessa kipu- ja kuumelääkkeiden kysyntä nousi yhtäkkisesti useita satoja prosentteja. Tämä aiheutti häiriöitä tukkukauppojen lääketoimituksiin, eivätkä lääkeyritykset pystyneet varautumaan kysyntään. Lopulta sosiaali- ja terveysministeriö joutui rajoittamaan lääkkeiden toimittamista.

Terveydenhoidon turvaaminen on kallista

Vakavissa kansainvälisisä kriisitilanteissa Suomen lääkehuolto saattaisi halvaantua nopeasti. Olemme pitkälti riippuvaisia lääkkeiden maahantuonnista, eikä meillä ole omaa rokotetuotantoa.

Vuonna 1984 säädetty, maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen lääkkeiden velvoitevarastointilaki takaa tärkeimpien lääkevalmisteiden saatavuutta. Se velvoittaa lääketeollisuutta ja maahantuojia ylläpitämään varastoja, jotta lääkehuolto pystyy toimimaan saantihäiriöissä jokseenkin normaalisti jopa 12 kuukauden ajan. 

Myös julkisen sektorin terveydenhuollon yksiköillä on velvoite varastoida lääkkeitä kolmen tai kuuden kuukauden kulutusta vastaava määrä. Järjestely ylläpitää alueellista valmiutta, ja samalla hajautetaan kuljetukseen ja varastointiin liittyviä riskejä. 

Kansallista huoltovarmuutta koordinoiva Huoltovarmuuskeskus varmistaa, että infrastruktuuri pysyy pystyssä ja että kriisitilanteissa myös energiahuolto, kuljetuslogistiikka, elintarvikeala, tietoliikenne, rahoitusala ja teollisuus pystyvät toimimaan. 

Terveydenhuollon järjestäminen on Riku Juholan mukaan yksi huoltovarmuuden hankalimmista osa-alueista. Väestön terveydenhoidon ja toimintakyvyn turvaaminen on kallista, ja siihen liittyy valintoja siitä, miten niukoilla resursseilla hoidetaan avun tarpeessa olevia potilaita.

– Huoltovarmuus rakentuu elinkeinoelämän, kuntien ja valtion tuottamien keskeisten palvelujen vahvistamiseen. Terveydenhuollon jokaisen organisaation tulisi arvioida toimintansa jatkuvuuden edellytykset ja tarkastella omaa rooliaan arvoketjussa. Tälle pohjalle luodaan jatkuvuussuunnitelma, Juhola sanoo.  

Lääketuotantoa ei luoda tyhjästä

Suomen lääkehuoltoa uhkaavat kriisit voivat olla paikallisia, alueellisia, maanlaajuisia, eurooppalaisia tai globaaleja.

– Lääkkeiden raaka-aineet voivat olla yhden tai kahden maan käsissä, ja isot lääkeyritykset hallitsevat lääkemarkkinoita. Olemme riippuvaisia harvoista toimijoista, Juhola muistuttaa.

Globaalisti koko maailman lääketuotanto on riippuvainen Kiinasta, joka valmistaa suuren osan lääketeollisuuden tarvitsemista aktiiviaineista ja peruskemikaaleista. Kiina valmistaa paljon myös lääkkeitä, esimerkiksi 80–90 prosenttia kaikista maailman antibiooteista.
Riku Juhola pitää lääkkeiden huoltovarmuutta tärkeänä osana EU:n turvallisuuspolitiikkaa. 

– EU:ssa pitäisi pyrkiä säilyttämään riittävä omavaraisuus lääketuotannossa. Kriisien alettua on myöhäistä alkaa luoda poikkeusoloihin erityisjärjestelyitä. Minkäänlaista lääketuotantoa ei pystytä aloittamaan tyhjästä.

Pandemia on herättänyt EU:ssa keskustelua yhteisvarautumisesta, mutta yhteisiä huoltovarmuushankintoja on tehty vasta vähän. Yhteisvarautumista on ainakin lääkkeissä sekä covid-19-rokotteissa.

– Kaikissa EU-maissa olisi hyvä olla tietty minimivarautumisen taso, jotta kamppailu lääkkeistä ja tavaroista ei alkaisi kriisitilanteissa heti, Juhola sanoo.

Lainsäädäntö kaipaa päivitystä

Lääkkeiden velvoitevarastoinnin kokonaisarvo on Suomessa noin 200 miljoona euroa. Huoltovarmuuskeskus maksaa lääketeollisuudelle ja maahantuojille korvauksia lääkkeiden varastoinnista, mutta järjestelmää on yritysten mukaan raskas ylläpitää.

Lääketeollisuus ry on esittänyt, että varastointikorvausten tulisi olla kohtuullisia, ja lain tulisi huomioida nykyistä joustavammin esimerkiksi myynnin vaihtelut. Ongelmia on erityisesti sairaalalääkkeiden kohdalla: velvoitevarastointilainsäädännön ja hankintalainsäädännön yhteensovittamisessa.

– Velvoitemäärät ovat jäykkiä. Jos esimerkiksi kilpailutilanne on muuttumassa, lääkeyritys ei voi lähteä alentamaan varastomääriä. Lisäksi varastointikorvausta saa vain varastoon sidotusta pääomasta, mutta ei varastoinnin kustannuksista, kertoo Lääketeollisuus ry:n lääkepoliittinen johtaja Sirpa Rinta.

Ongelma on myös se, että velvoitevarastoihin vanhenee lääkkeitä, jotka menevät suoraan hävitykseen. 

– Kohtuuttomat velvoitteet saattavat myös heikentää lääkeyritysten kiinnostusta tuoda lääke Suomeen, mikä heikentää lääkkeiden saatavuutta ja vähentää kilpailua, Rinta lisää.

Lääketeollisuuden mukaan velvoitevarastointia koskeva lainsäädäntö tulee päivittää ajan tasalle, koska nykymuodossaan se ei turvaa lääkehoidon saatavuutta kaikissa tilanteissa. Velvoitevarastointilakia ja lääkeainelistoja päivitettiin viimeksi yli 10 vuotta sitten eli käytettävä lääkevalikoimakin on muuttunut. 

– Velvoitevarastointia koskevaa lakia ja asetuksia ollaan päivittämässä osana lääkeasioiden tiekarttatyötä ja Huoltovarmuuskeskuksen laajempaa terveydenhuollon varautumista. Tarkkaa aikataulua ei ole, mutta työ on käsittääksemme priorisoitu sosiaali- ja terveysministeriössä, Rinta sanoo.

Suomesta puuttuu lääketeollisuuden mukaan edelleen kokonaiskäsitys siitä, mihin kaikkeen lääkkeiden velvoitevarastoinnilla halutaan varautua. Minkä sairauksien hoito halutaan poikkeusoloissa turvata? Varaudutaanko sotien kaltaisten poikkeustilanteiden lisäksi myös lääkkeiden tilapäisiin saatavuusongelmiin?

 

Saatavuushäiriöt yleistyvät

Lääkehuollon normaalitoimintaa haittaavat lääkkeiden laajat saatavuushäiriöt ovat yleistyneet viime vuosina. Fimea sai viime vuonna niistä lähes 1 700 ilmoitusta. Pulaa oli esimerkiksi e-pillereistä sekä verenpaineen, masennuksen ja migreenin hoitoon tarkoitetuista lääkkeistä.

Velvoitevarastointi toimii normaalioloissa saatavuushäiriöiden puskurina kaikkein kriittisimmille lääkevalmisteille. Lääkkeitä on mahdollista vapauttaa myyntiin Fimean myöntämällä alitusluvalla. 

– Parin vuoden ajan alituslupien määrä on säilynyt suhteellisen tasaisena. Tänä vuonna niitä on myönnetty jo 255 kappaletta, joten määrä vaikuttaisi lisääntyneen jonkin verran viimevuotisesta, kertoo jaostopäällikkö Johanna Linnolahti Fimeasta. 

Velvoitevarastoinnista ei ole apua kaikissa saatavuushäiriötilanteessa, koska vain osaa lääkevalmisteista varastoidaan. Suomen lääkemarkkinoilla on 1 644 vaikuttavaa lääkeainetta tai niiden yhdistelmää, joista eläimille tarkoitettuja on 271. Niistä velvoitevarastoinnin piiriin kuuluu 117 ihmisille ja 20 eläimille tarkoitettua lääkeainetta.

Fimea seuraa kansallisten lääkevarastojen riittävyyttä lähes reaaliajassa covid-19-pandemiaa varten pystytetyn tietojärjestelmän kautta.

Virasto valvoo myös lääkkeiden velvoitevarastointilain toteutumista. Koronapandemian aikana lainsäädäntöön on tehty pieniä muutoksia, jotka liittyvät esimerkiksi varastojen sijaintiin.

– Yleisellä tasolla on todettava, että velvoitevarastoinnin ansiosta Suomi on varautunut koronapandemian tyyppiseen tilanteeseen paremmin kuin moni muu EU-maa, Linnolahti sanoo.

Huoltovarmuuden kannalta tärkeimmät varastoitavat lääkevalmisteet

  • Kriittiset valmisteet, joita tarvitaan henkeä pelastavassa hoidossa. 
  • Kriisispesifiset valmisteet, joiden kulutus kasvaa kriisitilanteissa.
  • Kriisiytyvät valmisteet, joilla esimerkiksi on harvoja valmistajia.
  • Korvaamattomat valmisteet, joita ei voi korvata toisella vaikuttavalla aineella tai hoitomenetelmällä.