Moni hoito menisi pieleen ilman ammattilaisen apua – Apteekkari: "Joka päivä tässä työssä yllättyy tilanteista ja lääkkeiden käyttöön liittyvistä käsityksistä"

Samaa kerrotaan apteekeista kautta Suomen. Apteekkariliiton parin vuoden takaisessa kyselyssä puolet kyselyyn vastannaista apteekin ammattilaisista raportoi, että vastaavia tapauksia esiintyy vähintään useita kertoja viikossa. Päivittäin näitä kohtasi 15 prosenttia vastaajista.

Myös Helsingin yliopiston tuore tutkimus osoitti, että apteekkien henkilökunta on avainasemassa itsehoitolääkkeiden valinnassa ja turvallisessa käytössä.

Usein väärinkäsitykset liittyvät erilaisiin lääkevoiteisiin. Esimerkiksi kortisonivoiteita pidetään jonkinlaisina yleisvoiteina, joita voi käyttää ihovaivaan kuin ihovaivaan, aina haavanhoitoa myöten. Toinen erottuva ryhmä ovat tulehduskipulääkkeet ja niitä sisältävät tuotteet. 

– Tyypillinen tapaus on, että tulehduskipulääkettä sisältävää flunssajuomaa halutaan käyttää jonkinlaisena vitamiinijuomana paitsi flunssan oireisiin, myös ihan vain piristystarkoituksessa pimeää syksyä tai talvea helpottamaan. Usein samalla ostetaan jotain tulehduskipulääkettä. Harva tuntuu tietävän, että juoma itsessään sisältää tulehduskipulääkettä, eikä sitä tulisi käyttää yhdessä muiden tulehduskipulääkkeiden kanssa, Wallin sanoo. 

"Asiakas tuli apteekkiin ja suuntasi yskänlääkehyllylle. Menin kartoittamaan hänen tarpeitaan ja kävi ilmi, että koko kesä oli mennyt yskiessä ja oireet olivat aika vaikeat. Vetäydyimme reseptitiskiin tarkastelemaan ratkaisua tarkemmin. Kerroin hänelle, että astmaatikon yskään eivät auta ilman reseptiä myytävät yskänlääkkeet, ja pahenemisvaiheissa suositeltavin hoito on lyhytvaikutteisen avaavan lääkkeen annostelun lisääminen. Hän kertoi, että kotona ei ollut kuin kortisonipitoinen hoitava lääke.

Soitin asiakkaan luvalla terveyskeskukseen, ja hoitaja lupasi laittaa lääkärille viestiä kohtauslääkkeen saamiseksi nopeasti. Samalla hän huomasi, että asiakkaan kontrolleista oli mennyt neljä vuotta (astmaatikkojen tulisi käydä vuosittain kontrolleissa), joten sekin varattiin samalla. Ilmoitimme myöhemmin asiakkaalle, kun resepti oli saatu, ja asiakas tuli tyytyväisenä hakemaan hänelle määrätyn lääkkeen."

Apteekkariliiton apteekkien ammattilaisille tekemän kyselyn mukaan apteekeissa törmätään päivittäin tai jopa useita kertoja päivässä tilanteeseen, jossa asiakkaalla on puutteelliset tai virheelliset tiedot itsehoidosta tai itsehoitolääkkeistä.

Peräti 30 prosenttia kyselyyn vastanneista todisti näitä tilanteita useita kertoja päivässä. Yhtä moni törmäsi näihin tilanteisiin päivittäin.

Väärinkäsityksiä liittyy muun muassa itsehoitolääkkeiden vahvuuksiin. Kyselyn mukaan asiakkaat vertailevat usein esimerkiksi parasetamoli- ja ibuprofeenivalmisteiden milligrammoina ilmoitettuja vahvuuksia, ja valitsevat sitten sen ”miedomman”, eli usein riskialttiimman tulehduskipulääkkeen. 

Wallinin mukaan itsehoitolääkkeiden ostajien tietämys lääkkeistä ja niiden ominaisuuksista vaihtelee paljon. Osa on hyvin perillä etsimänsä lääkkeen käyttötarkoituksista, ominaisuuksista ja riskeistä. Osa taas kysyy aktiivisesti neuvoa.  

– Mutta paljon on myös puutteita tiedoissa. Hyvin yleinen käsitys on, että kaikki itsehoitotuotteet ovat turvallisia ja harmittomia, kun ne kerran ovat hyllyillä vapaasti tarjolla. Ei ymmärretä, että etenkin lääkkeisiin liittyy riskejä. Esimerkiksi yhteisvaikutusten mahdollisuus on monelle yllätys. 

Yhteisvaikutusten lisäksi yllätyksenä tulee se, että itsehoitolääkkeet voivat olla haitallisia jonkin perussairauden vuoksi. Apteekkarin kokemuksen mukaan itsehoitolääkkeillä myös hoidetaan liian pitkään omatoimisesti oireita, kuten närästystä, vaikka olisi syytä mennä jo tarkempiin tutkimuksiin. 

– Tai käytetään jatkuvasti ripulilääkettä pitkään kestäneeseen ripuliin, joka voi johtua esimerkiksi lääkityksestä ja hoituisi kokonaislääkityksen tarkistuksella. 

– Täytyy sanoa, että joka päivä tässä työssä yllättyy tilanteista ja lääkkeiden käyttöön liittyvistä käsityksistä, Wallin sanoo. 

"Asiakas tuli apteekkiin asioimaan ruuhka-aikana. Hän ei halunnut apua, vaan halusi katsella itse. Kerroin kuitenkin olevani käytettävissä, mikäli apua tarvitaan. Palvelin muutamia asiakkaita itsehoidossa, ja nuori nainen oli edelleen apteekissa. Lopulta hän tuli kysymään neuvoa: hän ei löytänyt haluamaansa flukonatsolivalmistetta. 

Oirekartoituksessa kävi ilmi, että asiakkaan kokemat oireet sopivat emättimen hiivatulehdukseen. Vaiva ja oireet olivat hänelle ennestään tuttuja, joten tässä tapauksessa voitiin turvallisesti lähteä valitsemaan sopivaa itsehoitovalmistetta. Asiakkaan toiveena oli helppo flukonatsolikerta-annos kapselimuodossa, ja hän oli jo aikeissa ottaa paketin mukaansa kassalle. 

Flukonatsolilla on paljon yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa, joten kysyin vielä asiakkaan muista lääkityksistä. Selvisi, että hänellä on käytössä sitalopraami ohjeella 20 mg kerran päivässä. Terveysportin Riskbase -tietokannasta selvisi, että lääkkeillä oli mahdollisia yhteisvaikutuksia qt-aikaa pidentävien ja hyponatremialle altistavien vaikutusten vuoksi.  

Kerroin naiselle, että lääkkeiden välillä olevien mahdollisten yhteisvaikutusten vuoksi en suosittele flukonatsolin käyttöä. Hänelle sopivampi vaihtoehto olisi klotrimatsolia sisältävä paikallishoitovalmiste. Asiakas halusi apteekkiin tullessaan helpon hoidon, mutta oikeilla tiedoilla oli valmis turvallisen hoidon toteutumiseksi näkemään hoidon kanssa hiukan enemmän vaivaa ja valitsi paikallishoitovalmisteen. Neuvoin hänelle klotrimatsolin käytön ja tulostin mukaan Terveyskirjastosta Emättimen hiivatulehdus -artikkelin. Kävin asiakkaan kanssa läpi tilanteet, joissa on syytä ottaa yhteyttä terveyskeskukseen tai muuhun hoitopaikkaan. Lopuksi ohjeistin vielä hiivatulehduksen hoitoon kuuluvat lääkkeettömät hoitokeinot."

Apteekkariliiton kyselyssä apteekkien ammattilaiset arvioivat, että valtaosa, jopa 80 prosenttia, itsehoitolääkkeitä ostavista asiakkaista tarvitsee neuvontaa, mutta oma-aloitteisesti neuvoja kysyy alle puolet. Tämä tarkoittaa sitä, että aloitteen neuvontaan on tultava apteekista. Silloinkin, kun asiakas mieluiten sujahtaisi ostamaan lääkkeensä ilman neuvontakontaktia. 

Wallinin myöntää, että kontaktin ottaminen ei ole aina apteekin ammattilaisille helppoa. Joillain asiakkailla on kiire, joitain taas nolottaa keskustella esimerkiksi intiimihoidosta apteekin henkilökunnan kanssa. 

– Neuvonta ei kuitenkaan vaadi paljoa aikaa. Peruskartoitus hoituu muutamassa minuutissa. Intiimiasioissa taas ollaan hienotunteisia. Tarvittaessa voidaan mennä vaikka reseptitiskiin juttelemaan rauhassa. Samalla voidaan tarkistaa lääkehoidon kokonaisuus. 

Wallinin mukaan itsehoidon neuvonnassa tarvitaan pelisilmää ja tuntosarvia. Sekä tietenkin lääkeosaamista. 

"Asiakas tuli apteekkiin ja kysyi reseptivapaata antibioottivoidetta kauppanimellä. Oli kuulemma tuttu lääke ja tarvitsi apua vain tuotteen löytämisessä. 

Mentiin haavahyllylle ja kysyin käyttötarkoitusta. Asiakas oli innokas pyöräilijä ja tämä oli kuulemma ollut jo pidempään paras tuote hiertymien estoon. Kerroin miksi antibioottivoide ei ollut oikea valinta tähän ja suosittelin kokeilemaan tilalle lääkkeetöntä hiertymiä ehkäisevää voidetta. 

Asiakas kiitti avusta ja lähti tyytyväisenä apteekista. Itse jäin pohtimaan kuinka tärkeää on muistaa varmistaa asiakkaalta, kenelle lääke tulee ja mihin käyttötarkoitukseen sitä tarvitaan. "

Wallinin kertoo päätyvänsä verrattain usein suosittelemaan itsehoitolääkkeen ostajalle lääkkeetöntä hoitoa. Esimerkiksi iäkkään henkilön kiputila saattaa lievittyä kipulääkettä kestävämmin kevyellä liikunnalla. Onpa apteekista joskus suositeltu ihan vain kivojen asioiden tekemistä, jotta huomio kääntyisi pois kenkusta olosta. 

Joskus taas tarvitaan itsehoidon sijaan lääkärin tai hoitajan konsultaatiota.  

– Esimerkiksi hiljattain eräs asiakas tuli hakemaan voidetta haavan hoitoon. Kävi ilmi, että haava oli ollut jalassa jo viikkoja ja tilanne oli vain huonontunut. Samalla kävi ilmi, että asiakas sairasti diabetesta. Silloin ainoa oikea ratkaisu oli ohjata hänet diabeteshoitajan puheille. 

Apteekkariliiton kyselyn mukaan apteekeista ohjataan asiakkaita lääkärin pakeille päivittäin tai vähintään viikoittain. Se saa Wallinin mietteliääksi. 

– Melkein päivittäin pohdin, mitä tapahtuisi, jos nämä asiakkaat tekisivät ostoksensa kohtaamatta lainkaan terveydenhuollon ammattilaista. Tai jos neuvontaa saisi vain sitä erikseen pyytämällä. Kun iso osa asiakkaista tarvitsee neuvontaa, muttei itse tiedä sitä. Siinä voidaan mennä aika pahasti metsään.

Kursivoidut kohdat ovat apteekkari Mika Wallinin sosiaalisessa mediassa esiin nostamia tosielämän tilanteita apteekin arjesta. 

Itsehoitolääkkeet 

• Itsehoitolääkkeet ovat ilman reseptiä myytäviä lääkkeitä. Jokaiselle lääkevalmisteelle ja sen pakkauskoolle määritellään reseptistatus, joka kertoo, saako kyseistä lääkettä toimittaa ilman reseptiä ja kuinka suuren pakkauskoon sitä voi ostaa ilman lääkemääräystä.Itsehoitolääkkeet voivat siis olla samoja lääkkeitä, joita määrätään reseptillä. 
• Itsehoitolääkkeisiin lukeutuu myös kansalliseen riskilääkeluokitukseen kuuluvia lääkkeitä. Näitä ovat esimerkiksi parasetamoli, ibuprofeeni, kaliumkloridi ja miniannoksinen asetyylisalisyylihappo. 
• Myös muihin itsehoitolääkkeisiin ja -valmisteisiin voi liittyä haittavaikutuksia. Siksi niiden käyttöä, myyntiä ja mainontaa säädellään. 
• Itsehoitolääkkeiden käytön pitää perustua aina hoidolliseen tarpeeseen ja olla lyhytaikaista. Myynnin tavoitteena ei saa olla lääkkeiden käytön lisääminen. 
• Apteekeilla on lakisääteinen velvollisuus antaa lääkeneuvontaa. Lääkeneuvontaoikeus on rajoitettu vain laillistetuille proviisoreille ja farmaseuteille, joita velvoittaa terveydenhuollon ammattihenkilöinä oman ammattitaitonsa ja osaamisensa ylläpitämisvelvollisuus. Lääkelaki velvoittaa myös apteekkareita huolehtimaan apteekin henkilökunnan riittävästä täydennyskoulutuksesta.