Uudet lääkkeet tehostavat lihavuuden hoitoa – eivät silti sovi kaikille

Teho ja vaikutukset yksilöllisiä

Käytännön potilastyössä suolistohormonit ovat osoittautuneet erinomaiseksi avuksi lihavuuden hoidossa. 

– Valtaosa potilaista hyötyy näistä lääkkeistä selvästi, sanoo sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri, kliininen opettaja Lassi Nelimarkka Tyksistä. 

Vaikka suolistohormonit sopivat useimmille, pieni osa käyttäjistä saa niistä hankalia haittavaikutuksia. Tavallisimpia haittoja ovat pahoinvointi, närästys, ummetus ja ripuli. Lisäksi varovaisuutta tulee noudattaa, jos potilas on sairastanut haimatulehduksen. 

Myös teho on yksilöllinen: yhdellä paino putoaa tuntuvasti jo pienellä lääkeannoksella, kun toinen saa avun vasta suuremmasta annoksesta. 

– Osalla GLP1-analogien painoa alentava vaikutus lisäksi hiipuu ajan myötä. Annoksen nosto voi korjata tilanteen, mutta ei kaikilla, Nelimarkka kertoo. 

Suolistohormonien lisäksi lihavuuden hoitoon on tarjolla kaksi muutakin lääkevalmistetta, naltreksonin ja bupropionin yhdistelmävalmiste sekä orlistaatti. Näistä naltreksonin ja bupropionin yhdistelmävalmiste on tehokkaampi, mutta sekään ei sovi kaikille haitta- ja yhteisvaikutusten vuoksi. 

Ei ihmelääke

Vaikka suolistohormonit ovat tehokas apu lihavuuden hoidossa, mikään ihmelääke ne eivät ole. Lihavuuslääkkeet on tarkoitettu aina elintapahoidon tueksi. 

– Lääke on tukitoimi, joka helpottaa ruokavaliomuutoksia. Vähitellen ihminen voi oppia terveeseen ruokarytmiin ja sopivaan annoskokoon, eikä hän tarvitse enää avuksi lääkettä, Nelimarkka kuvailee. 

Käytännössä lääkehoidon lopettaminen voi kuitenkin olla vaikeaa. Tutkimuksissa osallistujien paino on noussut reippaasti, kun hyvin tehonnut lääkehoito on lopetettu. 

– Puhumme vähintään vuoden käyttöajoista, yleensä pidemmistä, Rosengård-Bärlund kertoo. 

Kallis, mutta mahdollisesti kustannustehokas

Eniten suolistohormonien käyttöä rajoittaa hoidon hinta, noin 1500–2 000 euroa vuodessa. 

Liraglutidista voi saada lihavuuden hoidossa Kela-korvausta, jos potilaan painoindeksi on vähintään 35, hänellä on diabeteksen esiaste ja hän käyttää lääkitystä kohonneeseen verenpaineeseen tai dyslipidemiaan. 

Lihavuuden lääkehoitoa voidaan kuitenkin harkita jo, jos henkilön painoindeksi on yli 30 tai yli 27 ja ylipainoon liittyy liitännäissairauksia. 

Nelimarkka korostaa, että hoidon perimmäisenä tarkoituksena ei ole vain pudottaa painoa, vaan ehkäistä lihavuuteen liittyviä sairauksia, kuten tyypin 2 diabetesta sekä sydän- ja verisuonitauteja. 

– Kalliskin lääkehoito voi olla kustannustehokas, jos pystymme vähentämään näitä sairauksia, hän sanoo.