Ovatko uudet, kalliit syöpälääkkeet hintansa arvoisia?

Myyntilupa ei kerro, kannattaako hoito

Kun uusi lääke on saanut myyntiluvan, se on lääkeviranomaisten mielestä riittävän tehokas, turvallinen ja laadukas, jotta sitä voidaan käyttää potilaiden hoidossa. Myyntilupa ei kuitenkaan kerro, kannattaako lääke ottaa käyttöön ja millaisilla potilailla.

Suomessa uusien lääkkeiden hoidollista ja taloudellista arvoa punnitaan kahdessa eri prosessissa. Avohoidon lääkkeitä arvioi lääkkeiden hintalautakunta, sairaalalääkkeitä arvioivat puolestaan Fimea, terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto sekä sairaanhoitopiirit itse.

Tulevaisuudessa on tavoitteena, että arviointia yhtenäistetään avo- ja sairaalahoidon lääkkeiden välillä.

– Tämä olisi varmasti järkevää. Lisäksi sairaalalääkkeiden arviointiin tulisi saada lisää resursseja. Nyt resurssit eivät riitä kaikkien uusien lääkkeiden arviointiin, Ollila sanoo.

Vähäinen tutkimusnäyttö ja salaiset hinnat vaikeuttavat kustannusvaikuttavuuden arviointia

Usein uusi lääke voidaan ottaa käyttöön, jos sen hinta saadaan neuvoteltua lääkeyhtiön kanssa edullisemmaksi.

Vuodesta 2017 alkaen avohoidon lääkkeisiin on voitu soveltaa hallitun käyttöönoton sopimuksia, jotka sisältävät salaisia alennuksia lääkkeiden listahintoihin. Myös sairaalalääkkeissä vastaavat sopimukset ovat yleisiä.

– Hintojen salaisuus asettaa lääkeyhtiöt ja lääkkeiden hankkijat eriarvoiseen asemaan. Toinen osapuoli tietää kaikkien muiden maksamat hinnat, mutta toinen osapuoli ei tiedä niitä ollenkaan, Ollila huomauttaa.

Vähäinen tutkimusnäyttö ja salaiset hinnat vaikeuttavat uusien lääkkeiden kustannusvaikuttavuuden arviointia. Ollila toivookin lisää kliinistä tutkimusta lääkkeistä, jotka ovat jo saaneet myyntiluvan.

– EU:ssa on mahdollista antaa lääkkeelle ehdollinen myyntilupa, jossa vaaditaan lisää dataa hoidon vaikuttavuudesta tietyn ajan kuluessa. Ehkä sitä voitaisiin soveltaa nykyistä useammin, hän ehdottaa.

Korkeat hinnat eivät selity vain tutkimus- ja kehityskustannuksilla

Uusien lääkkeiden kehittäminen on lääkeyhtiöille kallista ja riskialtista puuhaa, mikä pitää korvata lääkkeiden hinnoissa.

– Tiedämme kuitenkin kansainvälisistä tutkimuksista, että näin korkeat hinnat eivät selity vain tutkimus- ja kehityskustannuksilla, Ollila sanoo.

Yliopistosairaaloiden hankintarenkaat tekevät nykyisin yhteistyötä uusien, kalliiden sairaalalääkkeiden hankinnassa. Ollila toivoo, että hinnoista neuvoteltaisiin vähintään kansallisesti tai mahdollisesti pohjoismaisesti.

– Nyt jokin lääke saatetaan ottaa pikaisesti käyttöön yhdessä sairaanhoitopiirissä, josta sen käyttö leviää muualle maahan, ennen kuin lääkettä on kansallisesti arvioitu.

Ollila ymmärtää myös potilaita, jotka haluavat saada uudet hoidot nopeasti käyttöön. Jos näin ei käy, se voi tuntua hyvin epäreilulta.

– On tärkeää muistaa, että uusi lääke ei ole aina parempi kuin vanhat. Tämä tieto tulisi kertoa myös potilaille, hän korostaa.