Lähi-idän konflikti voi uhata lääkkeiden saatavuutta – Turvaa toisi eurooppalainen lääkevalmistus, mutta siitä pitäisi maksaa
Talous, Yhteiskunta - 07.04.2026 at 08:06
Lähi-idän konflikti on jo alkanut heijastua lääkkeiden saatavuuteen Euroopassa. Lääketeollisuuden edunvalvonnan johtajat toivovatkin, että lyhytnäköisten säästöjen sijaan nyt katsottaisiin kokonaisuutta. Haasteena on turvata sekä uusien että vanhojen lääkkeiden saatavuus suomalaisille potilaille.
Lue tiivistelmä
- Lähi-idän konflikti voi uhata lääkkeiden saatavuutta, etenkin jos kriisi pitkittyy. Etenkin rinnakkaislääkkeiden valmistajat kohtaavat kasvavaa kustannuspainetta, kun konflikti nostaa energian ja logistiikan hintoja ja siten lääkevalmistuksen kustannuksia.
- Toistaiseksi tilannetta Suomessa vakauttavat varastopuskurit, mutta ne eivät riitä loputtomiin.
- Lääkevalmistuksen omavaraisuutta Euroopassa haluttaisiin lisätä, mutta eurooppalainen lääkevalmistus olisi kalliimpaa kuin Aasiassa tapahtuva valmistus.
- Lääkealan asiantuntijat pelkäävät, että liian tiukka hintasääntely ja säästöpaineet vaikeuttavat sekä uusien lääkkeiden, että edullisten vanhojen lääkkeiden saamista Suomen markkinoille.
Lähi-idän konflikti voi uhata lääkkeiden saatavuutta, etenkin jos kriisi pitkittyy. Euroopan apteekkijärjestö PGEU:n mukaan etenkin rinnakkaislääkkeiden valmistajat kohtaavat kasvavaa kustannuspainetta, kun konflikti nostaa energian ja logistiikan hintoja ja siten lääkevalmistuksen kustannuksia.
PGEU:n mukaan kiinteät ja säännellyt hinnoittelujärjestelmät jättävät vain vähän liikkumavaraa inflaatioperäisiin kustannusshokkeihin sopeutumiseen.
Suomen Rinnakkaislääketeollisuus ry:n toiminnanjohtaja Heikki Bothas kertoo, että Lähi-idän konfliktin eskaloituminen on jo alkanut heijastua lääkkeiden saatavuuteen Euroopassa: merkittävä osa lääkeyrityksistä raportoi toimitusketjujen häiriöitä tai selviä riskisignaaleja, kun kuljetuskapasiteetti supistuu, kustannukset nousevat ja logistiset pullonkaulat lisääntyvät.
– Toistaiseksi tilannetta vakauttavat varastopuskurit, mutta niiden rajallisuus tekee pitkittyvästä tai laajenevasta kriisistä todellisen saatavuusriskin, Bothas arvioi.
Lääkkeiden toimitusketjut ovat pitkiä, ja merkittävä osa lääkkeiden valmistuksesta on keskitetty Aasiaan. Euroopassakin on jo havahduttu siihen, että omavaraisuutta kriittisten lääkkeiden osalta tulisi lisätä, mutta toimet sen vahvistamiseksi eivät ole Bothaksen mukaan vielä riittäviä.
– Jos emme ole valmiita maksamaan Euroopassa tapahtuvasta lääkevalmistuksesta yhtään enempää, on vaikea nähdä, mikä olisi se mekanismi, jolla turvaisimme vaikkapa antibioottien valmistusta Euroopassa.
Ovatko lääkkeet jo liian halpoja?
Jo ennen Lähi-idän kriisin puhkeamista yksi tulevaisuuden haasteista on ollut se, miten turvataan vanhojen, edullisten lääkkeiden saatavuus suomalaisille potilaille.
Heikki Bothaksen mukaan monien pitkään markkinoilla olleiden lääkkeiden hinnat ovat painuneet jo niin alas, että se uhkaa paitsi lääkkeiden saatavuutta, myös saavutettavuutta potilaiden näkökulmasta.
– Suomessa lääkkeitä poistuu korvausjärjestelmästä, koska kohtuullisen tukkuhinnan nostaminen ei ole käytännössä mahdollista. Eri puolilla Eurooppaa esimerkiksi lastenlääkkeiden tai antibioottien saatavuutta on pyritty varmistamaan sillä, että hintoja on nostettu, hän vertaa.
Bothaksen mukaan lääkkeiden saatavuutta uhkaa myös EU:n yhdyskuntajätevesidirektiivi, jossa mikroepäpuhtauksien poiston kustannukset on tarkoitus siirtää lääke- ja kosmetiikkateollisuuden harteille. Kustannuksia kohdistuisi erityisesti pitkään markkinoilla olleisiin lääkevalmisteisiin, joissa on iso määrä vaikuttavaa ainetta ja joita käytetään paljon.
– Parasetamoli ja metformiini ovat esimerkkejä lääkeaineista, jotka maksaisivat todella ison osan laskusta. Lopulta hinnan maksaisivat lääkkeiden käyttäjät, sairausvakuutusjärjestelmä ja hyvinvointialueet.
Apteekkien lääkevaihto laskee lääkekustannuksia
Uhkakuvista huolimatta poliittinen tahto on viime vuosina ollut ennen muuta hillitä lääkekustannuksia. Myös apteekkien lääkemyynnin katteita on leikattu 2000-luvulla useaan otteeseen.
Lisäksi esimerkiksi apteekkien lääkevaihdon laajentaminen biologisiin lääkkeisiin on odotetusti lisännyt kilpailua ja laskenut hintoja, vaikka se käynnistyi toden teolla vasta viime vuonna. Esimerkiksi reumalääke adalimumabin korvauskustannukset puolittuivat vuonna 2025, vaikka sen käyttäjämäärä kasvoi.
– Hintakilpailu toimii biologisissa lääkkeissä todella hyvin. Myös lääkevaihdot ovat sujuneet hyvin, johtuen siitä, että meillä on niin ammattitaitoinen apteekkikenttä, Bothas kiittelee.
Biologisten lääkkeiden lääkevaihdon vaikutukset tulivat esiin myös Kelan vuonna 2025 maksamissa lääkekorvauksissa. Vaikka korvausmenot kasvoivat viime vuonna 4 prosenttia eli 79 miljoonaa euroa, kustannusten kasvua hillitsivät uusien, edullisempien biosimilaarien käyttöönotto ja biologisten lääkkeiden lääkevaihto apteekissa.
Lisäksi suurimman osan kustannusten kasvusta selitti lääkkeiden arvonlisäveron nosto 10 prosentista 14 prosenttiin.
Vanhat lääkkeet halpenevat, uudet kallistuvat
Vaikka kilpailu toimii ja lääkkeiden hinnat laskevat, kun niiden patenttisuojat raukeavat, lääkkeiden kokonaiskustannukset näyttävät silti kasvavan.
– Kehityssuunta on kaksijakoinen: vanhat lääkkeet ovat entistä edullisempia, uudet vastaavasti entistä kalliimpia, Bothas summaa.
Globaalisti lääkemenojen arvioidaan kasvavan 5–8 prosenttia vuosittain. Bothas lainaa lääkealan analyysiyritys Iqvian tietoja, joiden mukaan eniten lääkekustannuksia ja -markkinaa kasvattavat onkologia, immunologia sekä diabetes- ja lihavuuslääkkeet.
Vain joka toinen uusi lääke tulee Suomeen
Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtaja Anne-Mari Virolainen kertoo, että eniten uusia lääkkeitä kehitetään parhaillaan syövän hoitoon. Samalla syövän hoito yksilöllistyy ja lääkkeitä kehitetään entistä tarkemmin rajatuille potilasryhmille.
– Tulevaisuudessa tekoäly ja laskentatehon kehitys paitsi nopeuttavat lääkekehitystä, myös parantavat hoidon kohdistamista oikeille potilaille, hän kuvailee.
Ajattelutavan tulisi muuttua: lääkkeet eivät ole vain kustannus, vaan investointi talouden kasvuun ja ihmisten terveyteen
Siinä missä Bothas on huolissaan vanhojen edullisten lääkkeiden saatavuudesta, Virolainen on huolestunut uusien, tehokkaiden lääkeinnovaatioiden saamisesta suomalaisten potilaiden ulottuville. Nykyisin vain joka toinen Euroopassa myyntiluvan saanut lääke tulee käyttöön Suomessa.
– Meidän on pystyttävä sujuvoittamaan uusien lääkkeiden arviointia ja käyttöönottoa. Lisäksi ajattelutavan tulisi muuttua: lääkkeet eivät ole vain kustannus, vaan investointi talouden kasvuun ja ihmisten terveyteen, hän sanoo.
Voisiko ehdollista korvattavuutta laajentaa?
Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) asettama työryhmä ehdotti vuoden 2025 lopulla lääkkeiden arviointiprosessien ja -kriteerien uudistamista siten, että ne olisivat samat avohoidossa ja sairaalassa annosteltaville lääkkeille. Pidemmän aikavälin tavoitteena tulisi työryhmän mukaan olla avohoito- ja sairaalalääkkeiden arvioinnin yhdistäminen samaan yksikköön.
Virolainen näkee tärkeäksi, että työryhmän suosituksia vietäisiin mahdollisimman pian käytäntöön.
– Jos uusien lääkkeiden arviointi olisi yhdessä organisaatiossa, suomalainen potilas saisi todennäköisesti rivakammin uudet lääkkeet käyttöönsä.
Sekä Suomen että Euroopan haasteena on Yhdysvalloissa aloitettu Most Favored Nation -politiikka, jossa reseptilääkkeiden hinnat sidotaan verrokkimaiden edullisimpiin hintoihin. Koska lääkkeiden hintataso on Euroopassa Yhdysvaltoja matalampi, uusia lääkkeitä ei ehkä tulevaisuudessa tuoda tänne yhtä nopeasti kuin muille markkina-alueille.
Virolaisen mukaan on hyvä, että Suomen viranomaisilla on mahdollisuus neuvotella lääkkeiden hinnoista myös siten, että todellisia hintoja ei tuoda julkisuuteen. Tällöin riski siitä, että Suomeen neuvotellut hinnat vaikuttaisivat esimerkiksi Yhdysvaltojen hintatasoon, on pienempi. Esimerkki tästä on ehdollinen korvattavuus, jota kannattaisi hänen mielestään käyttää entistä laajemmin.
Lisää lyhytnäköisiä lääkesäästöjä, ei kiitos
Siinä missä Suomessa on viime vuodet keskitytty ennen muuta hillitsemään lääkekustannusten kasvua, nyt tulisi Bothaksen ja Virolaisen mukaan katsoa kokonaisuutta yksittäisten ja lyhytnäköisten lääkesäästöjen sijaan.
Virolaisen mukaan lääketutkimus ja -tuotekehitys voisivat tuoda Suomeen kaivattuja investointeja ja kasvua. Tämä edellyttää kuitenkin, että toimintaympäristö on innovaatiomyönteinen.
– On selvää, että julkinen talous on haasteissa ja tarvitsemme sekä sopeutuksia että kasvua. Pelkään kuitenkin, että säästöt kohdistuvat toimialoille, joissa ne syövät kasvupotentiaalin jo ennakkoon, Virolainen sanoo.
Itsehoitolääkkeitä on viety ruokakauppoihin, vaikka aidosti lääkepolitiikan ongelmia ovat lääkkeiden käyttäjien kohtuuttoman korkeat omavastuut tai se, miten uudet lääkkeet saadaan nopeammin potilaiden saataville.
Bothaksen mukaan haasteena voi myös olla, että poliitikot keskittyvät ratkomaan vääriä asioita ja jättävät aidot ongelmat ratkaisematta.
– Esimerkiksi itsehoitolääkkeitä on viety ruokakauppoihin, vaikka aidosti lääkepolitiikan ongelmia ovat lääkkeiden käyttäjien kohtuuttoman korkeat omavastuut tai se, miten uudet lääkkeet saadaan nopeammin potilaiden saataville.
Rahoitusjärjestelmä kannustaa osaoptimointiin
Bothas toivoo, että tulevaisuudessa myös eri rahoituskanavista johtuva osaoptimointi vähenisi.
Viime vuonna esimerkiksi syöpälääke daratumumabin korvausmenot kasvoivat noin 15 miljoonaa euroa, koska aiemmin terveydenhuollossa annettavaa lääkettä oli alettu määrätä avohoidossa.
– Hyvinvointialueet haluavat säästää siinä, että kustannuksia siirretään Kelalle. Me kansalaiset olemme kuitenkin maksajia tässä kokonaisuudessa.
Jatkossa myös daratumumabin korvausmenot voivat laskea, kun sen patentti raukeaa ja hintakilpailu käynnistyy. Bothaksen mukaan lääkkeelle on jo kehitteillä biosimilaareja.