Turhia puheluita – lääkevaihtoja koskevat säädökset työllistävät päivittäin niin apteekkeja kuin lääkäreitä

Pullo vai pipetti?

Selittely on tuttua myös Munkkivuoren apteekin apteekkarille Helena Keski-Hynnilälle. Vaihtokelpoisuussäädöksiin törmätään Keski-Hynnilän mukaan päivittäin.

Munkkivuoren apteekki sijaitsee lääkärikeskuksen alakerrassa ja on auki pitkälle iltaan saakka. Iltaisin lääkäreitä on kuitenkin vaikea saada kiinni.

– Lisäksi heille on usein vaikea selittää, miksi ylipäätään tarvitsemme uuden reseptin.

Toistuva ongelma ovat esimerkiksi antibioottisilmätipat, joita on sekä tippapulloissa että kerta-annospipettinä. Pipetit eivät sovi esimerkiksi huonosormisille, mutta jos lääkäri on valinnut lääkelistalta kerta-annospipetit, apteekissa tuotetta ei saa vaihtaa tippapulloon. Perustelu on, että pullotuote sisältää säilöntäaineita.

Sama ongelma pätee toisinpäin.

– Nämä ovat ikäviä tilanteita, sillä hoito pitäisi kuitenkin saada alkamaan heti, Keski-Hynnilä huomauttaa.

Vesa Kujalan mukaan silmätippavaihdon ongelmat ovat jo suoranainen klassikko, eivätkä ne rajoitu vain lääketippoihin vaan sama ongelma koskee itsehoitotuotteinakin myytäviä kostutustippoja. 

– Meillä on kolmisensataa annosjakelu- ja hoitokotiasiakasta, joille menee kostutustippaa melkoisesti. Lääkärit usein määräävät pulloja ilmeisesti edullisemman hinnan takia. Hoitajat kuitenkin suosisivat kerta-annospipettejä, sillä ne ovat helpompia ja hygieenisempiä. Voimme toki apteekissa tehdä dokumentoidun poikkeaman ja vaihtaa pullot pipetteihin, mutta mielestäni se on ammattilaisten aliarvioimista. Etenkin, kun puhutaan kosteuttavista tipoista, Kujala sanoo.

Kujala muistuttaa, että apteekkialan alkutaipaleella lääkkeet valmistettiin apteekissa alusta saakka.

– Ja nyt emme saisi vaihtaa kostutustipan pakkausmuotoa.

Ammattilaiset osaavat hoitaa vaihdon

Kujalan mukaan vaihtokelpoisuussäädösten jäykkyys aiheuttaa paitsi turhaa työtä, myös ammatillista turhautumista. Dokumentointi- ja vastuuvaatimukset ovat Kujalan mielestä nykyisellään sellaisia, etteivät ne rohkaise farmasian ammattilaisia tekemään vaihtoja, vaikka näiden osaaminen siihen hyvin riittäisikin.

– Esimerkiksi lääkkeen vahvuuden vaihtaminen on kyllä saatavuushäiriötilanteessa mahdollista, mutta erikseen huomautetaan, että vastuu vaihdosta on apteekkarilla. Tämä on tarpeetonta. Totta kai vastuu on aina viime kädessä apteekkarilla, mutta kyllä korkeasti koulutetut farmasian ammattilaiset osaavat vaihdon tehdä ilman apteekkariakin.

Kujala muistuttaa, että apteekkialaa vaivaa farmaseuttipula ja että etenkin nuoret farmasian ammattilaiset haluaisivat tehdä vaativaa farmaseuttista työtä ja nauttia osaamisensa mukaista arvostusta. Hänen mukaansa heille pitäisi antaa siihen mahdollisuus

– Ei tällainen menettely ainakaan lisää arvostuksen tunnetta.

Samaa korostaa Keski-Hynnilä.

– Me kaikki kyllä tiedämme, mitä lääkäri on tarkoittanut ja voisimme toimittaa tarvittavan tuotteen, mutta byrokratian vuoksi tämä ei onnistu. Se on kaikkien resurssien haaskaamista.

Pykälät aiheuttavat tehottomuutta

Vesa Kujala sanoo uransa aikana työskennelleensä useissa eri lääkehuollon tehtävissä ja nähneensä alaa eri näkökulmista.

– Joka puolella olen nähnyt sen valtavan tehottomuuden, joka aiheutuu näistä pykälistä. Varmasti 95 prosenttia säädöksistä on tarpeen, mutta sieltä toisesta päästä asiat tulisi miettiä pikaisesti uusiksi niin, että huomioidaan säädösten vaikutukset käytännössä.

Kujala peräänkuuluttaakin viranomaisten yhteistyötä säädösloukkujen purkamiseksi.

– Tämä tulee ratkaista pikaisesti yhdessä Fimean ja Kelan kanssa.

Samaa toivoo Keski-Hynnilä.

– Pitäisi palata siihen, että valmiste voidaan tarvittaessa vaihtaa apteekissa vastaavaan valmisteeseen, vaikkei viranomainen olisikaan listannut sitä vaihtokelpoiseksi.