Apteekkariliiton Susanna Korpivaara: Lääkkeistä säästämällä ei sotea pelasteta

- 17.03.2026 at 09:08

Apteekkariliiton uusi toimitusjohtaja Susanna Korpivaara on tehnyt koko työuransa ajan yhteiskunnallista vaikuttamista tai ollut itse sen kohteena. Hänestä on valitettavaa, että moni päättäjä näkee lääkkeet pelkkänä säästökohteena.

Teksti Erja Elo

Kuvat Kimmo Penttinen

Jaa sosiaalisessa mediassa

• Jaa Facebookissa
• Jaa X:ssä
• Jaa LinkedInissä

Apteekkariliiton uusi toimitusjohtaja Susanna Korpivaara aloittaa työt tilanteessa, jossa apteekkialan kannalta keskeiset asiat ovat murroksessa. Maankattava apteekkien verkosto uhkaa rakoilla, itsehoitolääkkeitä ollaan viemässä osittain päivittäistavarakauppaan, alan talous polarisoituu ja erityisesti pienten apteekkien ahdinko kasvaa.

Vuosia jatkuneessa säästöjen sarjassa monelle apteekille viimeinen sysäys on ollut Petteri Orpon (kok) hallituksen viimesyksyinen apteekkiuudistus. Sen seuraukset näkyvät nyt apteekkien aukioloaikojen lyhentämisinä ja sivuapteekkien sulkemisina.

Korpivaara uskoo, että ilman Apteekkariliiton tekemää vaikuttamistyötä apteekkiuudistus olisi osunut apteekkeihin vielä kipeämmin. Hän pitää muutoksia valitettavina, vaikka ymmärtääkin valtiontalouden kaikkia aloja koskevat säästöpaineet.

Laajassa kuvassa kyse on hänen mukaansa siitä, että koko maailma on alati kiihtyvässä muutoksessa, joka pakottaa kaikki organisaatiot uudistumaan.

Myös Apteekkariliitto on muuttumassa organisaationa. Johtoryhmän jäsenistä puolet on vaihtunut maaliskuussa. Samaan aikaan liitossa viimeistellään uutta strategiaa ja valmistaudutaan ensi kevään eduskuntavaaleihin.

– Muutosten keskellä on pakko mennä eteenpäin ja yrittää itse olla muutosten ajurina. Vaikuttamiseen kuuluu se, että kaikki ei mene sataprosenttisesti niin kuin itse olisi halunnut. Loppupeleissä päättäjät tekevät päätökset ja kantavat vastuun siitä, millainen apteekkijärjestelmä Suomessa on, Korpivaara sanoo.

Apteekkien kriisi näkyy huonosti ulospäin

Apteekit ovat joutuneet viime aikoina sopeutumaan useisiin kipeisiin muutoksiin. Vaikka osa apteekeista on syvissä talousvaikeuksissa, tilanteen vakavuus on jäänyt monelta alan ulkopuoliselta huomaamatta.

Korpivaarakaan ei vielä viime kesänä pitänyt apteekkien taloustilannetta erityisen hälyttävänä, sillä hän kertoo olleensa pitkälti median niukan apteekkiuutisoinnin varassa. Apteekkien ongelmien laajuus alkoi paljastua hänelle vasta syksyllä, kun apteekkiuudistuksen eduskuntakäsittely ylitti uutiskynnyksen monessa mediassa.

– Uskon, että perustuslakivaliokunnan kannanotto, sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenten ulostulot ja eduskunnan lausumat ovat avanneet myös päättäjien silmiä apteekkien hankalalle tilanteelle, hän sanoo.

Lääkkeet nähdään helppona säästökohteena

Korpivaaran mielestä on valitettavaa, että kaikki hallitukset ovat poliittisesta kokoonpanostaan riippumatta nähneet lääkkeet helppona säästökohteena. Hän arvelee syyksi sitä, että lääkkeet ovat irrallinen osa monimutkaisessa sote-kokonaisuudessa.

– Oma ajatukseni on, että lääkkeistä säästämällä ei sotea pelasteta.

Sote-asioiden parissa useiden vuosien ajan työskennellyt Korpivaara sanoo, että valvova ”Sauronin silmä” kannattaisi suunnata lääkkeistä ja apteekeista koko sote-järjestelmän tasolle, jossa tapahtuu parhaillaan isoja muutoksia.

Orpon hallitus tekee kansallista palvelu-uudistusta, jossa uudistetaan sote-palvelujen sisältöjä ja toimintatapoja. STM valmistautuu jo tuleviin priorisointeihin järjestämällä uusiksi terveydenhuollon palveluiden vaikuttavuusarviointiin liittyvän työn.

Apteekkariliiton viesti päättäjille on ollut se, että apteekit voisivat auttaa vaikeuksiin joutunutta julkista terveydenhuoltoa tuottamalla matalan kynnyksen terveyspalveluja. Korpivaaran mukaan haasteena on rahoitus, sillä apteekit eivät voi tuottaa palveluja ilmaiseksi.

– Julkinen terveydenhuolto luopuu niistä tehtävistä, joita sillä ei ole varaa ylläpitää, mutta silloin sillä ei ole varaa maksaa myöskään muille tahoille palveluiden tuottamisesta, hän sanoo.

Korpivaaran mukaan kaikista terveyspalveluista pitäisi pystyä tekemään vaikuttavuuslaskelmia, jotta tiedetään, kannattaako niihin investoida verorahoja.

Hyvää suuntaa näytti hänen mielestään Apteekkariliiton Esiorilla teettämä tutkimus, joka julkaistiin vuonna 2024. Selvityksen mukaan apteekeissa annettava farmaseuttinen neuvonta tuo noin 855 miljoonan euron vuosittaisen säästön sillä, että se vähentää ihmisten tarvetta hakeutua hoitoon julkisiin terveyspalveluihin.

Päättäjät ovat kiireisiä

Korpivaara on tehnyt yhteiskunnallista vaikuttamista lähes koko työuransa ajan. Hän kertoo, että poliittisessa vaikuttamisessa useimmat periaatteet ovat pysyneet samoina, mutta nykyajan erityispiirteenä on kiireen lisääntyminen.

– Päättäjien pitää nykyään olla jatkuvasti on-line. Läpinäkyvyys on kansalaisten kannalta tietysti hieno asia, mutta päättäjille ei jää aikaa valmistella päätöksiä samalla tavalla kuin aiemmin. He yrittävät ratkoa monimutkaisia kysymyksiä, mutta joutuvat usein kommentoimaan kovin keskeneräisiä asioita julkisuudessa.

Korpivaaran nimeää lääke- ja apteekkialan erityishaasteeksi asioiden monimutkaisuuden. Onnistunut edunvalvonta edellyttää hänen mukaansa luotettavuutta sekä kykyä kiteyttää asioita ja esittää ratkaisukeskeisiä viestejä päättäjille.

– Organisaatioiden haasteena on tyypillisesti se, että sanottavaa on liikaa. Viestejä on tärkeä priorisoida, koska päättäjillä on kiire, hän sanoo.

Alakynnesssä olevien puolustaja

Joensuussa syntyneellä Susanna Korpivaaralla on suomenkieliset sukujuuret, mutta hän menisi täysiverisestä suomenruotsalaisesta. Hän opiskeli valtiotieteiden maisteriksi Åbo Akademissa, liittyi opiskeluaikana RKP:n jäseneksi, meni naimisiin kaksikielisen miehen kanssa ja puhuu ruotsia yhtä sujuvasti kuin äidinkieltään.

Åbo Akademissa Korpivaara ajautui ylioppilaspolitiikkaan, koska halusi parantaa opiskelijoiden taloudellista tilannetta ja koulutuksen laatua. Asioiden läpi saaminen tuntui olevan helpompaa puoluekirjan kanssa.

– Valitsin puolueen sillä perusteella, että olen aina halunnut puolustaa alakynnessä olevia. Turussa asuessani huomasin, miten ikävästi osa ihmisistä suhtautuu ruotsinkielisiin. Aika monelle suomenruotsalaiselle on itsestään selvää, että keskellä yötä grillikioskilla ei puhuta ruotsia.

Korpivaara näkee suomenruotsalaisten asemassa jotain samaa kuin apteekkareissa, sillä kumpaankin ryhmään kohdistuu voimakkaita ennakkokäsityksiä.

Jos yksi apteekkari tienaa hyvin, se ei tarkoita, että kaikki apteekkarit tienaisivat hyvin. Samalla tavalla kaikki suomenruotsalaiset eivät ole rikkaita perijöitä, vaan Suomen länsirannikko on täynnä suomenruotsalaisia opettajia, lääkäreitä ja duunareita.

– Suomenruotsalaisilla menee suomalaisia paremmin vain yhdellä mittarilla, joka on hyvinvointi. Taustalla on se, että heillä on paljon yhteisöllisempi kulttuuri, jossa läheisistä huolehditaan, Korpivaara sanoo.

Edunvalvonnassa pöydän molemmilla puolilla

Korpivaaralla on edunvalvonnasta kokemusta molemmilta puolilta neuvottelupöytää.

Ura vaikuttamisen parissa alkoi heti ensimmäisessä työpaikassa, Suomen Ylioppilaskuntien Liiton pääsihteerinä. SYL teki tuohon aikaan “Akateemisen Manifestin” eli hallitusohjelmatavoitteita, joiden tiimoilta Korpivaara kiersi yhdessä liiton puheenjohtajan kanssa puhumassa poliitikoille.

Sittemmin hän pääsi itse töihin ensin eduskuntaan ja sieltä ministeriöihin. RKP:n ministereiden erityisavustajana hän oli lobbaamisen kohteena ja mukana hallitusohjelmaneuvotteluissa kolmeen otteeseen.

– Minulla on aika hyvä käsitys siitä, mitä Säätytalolla saattaa tapahtua, hän sanoo.

Eduskunnasta Korpivaara siirtyi edunvalvojaksi lääketeollisuuteen, sillä hän työskenteli pitkään lääkeyhtiö GSK:n yhteiskuntasuhdejohtajana. Uransa tähän mennessä suurimpana onnistumisena hän pitää sitä, kuinka vesirokkorokote saatiin valtion kokonaan maksamana kansalliseen rokotusohjelmaan.

Lääketeollisuudesta Korpivaara siirtyi yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja strategisen viestinnän konsultointiyritys Rud Pedersenille, jossa hän työskenteli ensin vaikuttamisen konsulttina ja sittemmin toimitusjohtajana viiden vuoden ajan.

Entiseen työpaikkaan liittyy toinen hänen työuransa tärkeimmistä saavutuksista: kokemus onnistumisesta esimiehenä ja johtajana. Helmikuun lopussa Korpivaaralle pidettiin tunteikkaat läksiäiset, joiden jälkeen hän tunsi jopa surua siitä, näkeekö hän enää läheiseksi muodostunutta työyhteisöä, jonka kanssa oli selvitty tiukoistakin tilanteista.

Maaliskuussa edessä on tutustuminen Apteekkariliiton toimiston työntekijöihin, uusiin toimintatapoihin, jäsenapteekkareihin, luottamusjohtoon ja sidosryhmiin.

Mitä apteekeissa tapahtuu taustalla?

Ensimmäisiä työviikkoinaan Korpivaara aikoo sukeltaa syvällisesti apteekkialaan. Perehdytyksen yhteydessä hän haluaa tutustua myös kaikkeen siihen asiakkaille näkymättömään työhön, jota apteekeissa tehdään päivittäin.

Asiakkaana hän arvostaa apteekkien asiantuntemusta ja tuotevalikoimaa.

– Meidän perheessä käytetään säännöllisesti reseptilääkkeitä, ja olen itse apteekkikosmetiikan käyttäjä, joten meillä on apteekkiin oma sähköinen ostoslistakin.

Apteekkariliitossa Korpivaara pyrkii olemaan tasapuolinen ja oikeudenmukainen toimitusjohtaja, joka johtaa omalla esimerkillään ja vastaa siitä, että työnteko sujuu kokonaisuutena järkevästi.

Kovatempoisesta konsulttimaailmasta tulleena hänelle on tärkeää vaalia omaa ja muiden jaksamista niin, että työaika ja vapaa-aika erotetaan toisistaan. Hän ei aio lähetellä sähköposteja iltamyöhään tai viikonloppuisin, koska esimiehen meileihin voi olla korkea kynnys jättää vastaamatta.

Työsuoritusten loputon hiominen on hänestä huono asia, koska se syö aikaa ja tehokkuutta ilman, että lopputulos välttämättä näyttää ulospäin sen paremmalta. Korpivaaran mukaan 80-prosenttinen suoritus on moneen tilanteeseen riittävän hyvä.

Apteekkariliiton toimitusjohtajan työssä on Korpivaaran mukaan paljon samoja elementtejä kuin hänen edellisissä töissään. Erona on lähinnä se, että rooli saattaa olla julkisempi kuin mihin hän on tottunut politiikan taustavaikuttajana ja konsulttimaailmassa.

– Tämä työ vaatii jonkin verran näkyvyyttä, että apteekkiasiat pysyvät päättäjien ja kansalaisten mielessä. En ole ihminen, joka hakeutuu itse parrasvaloihin tai juhlien keskipisteeksi, mutta työroolin puolesta olen valmis esiintymään mediassa, hän summaa.