Viron apteekkien paluu proviisorien omistukseen jäi kesken – ”Suomen järjestelmä on turvatakuu suomalaisille”
Yhteiskunta - 24.03.2026 at 08:00
Viron apteekkien paluu proviisoriomistukseen on jäänyt näennäiseksi, arvioi Viron Apteekkariliiton pääproviisori Kaidi Sarv. Apteekkien toimintaa ohjaavat edelleen isot tukkuketjut. Viron tapaus osoittaakin, miten kivuliasta on yrittää palata ketjujen vallasta takaisin terveydenhuollon tavoitteisiin pohjaavaan järjestelmään. Suomen apteekkijärjestelmää Sarv pitää turvatakuuna suomalaisille, kun kriisit maailmassa lisääntyvät.
Lue tiivistelmä
- Viron apteekkien enemmistöomistajuus siirtyi lain mukaan proviisoreille keväällä 2020. Käytännöksi näyttää kuitenkin vakiintuneen järjestely, jossa proviisorit kyllä paperilla omistavat vähintään 51 prosenttia apteekeista, mutta todellisuudessa valtaa käyttävät edelleen tukut.
- Apteekkeja on Virossa paljon, mutta ne keskittyvät kaupunkeihin. Maaseudulla palveluista on paikoin pulaa.
- Viron tapaus osoittaa, miten vaikeaa on palata proviisoriomisteiseen, ammatilliseen apteekkijärjestelmään, kun siitä on kerran luovuttu.
- Viron Apteekkariliiton pääproviisori Kaidi Sarv pitää Suomen proviisoriomisteista apteekkijärjestelmää turvatakuuna suomalaisille, kun kriisit maailmassa lisääntyvät.
Viron apteekkiuudistuksen toimeenpanosta tulee tänä keväänä kuluneeksi jo kuusi vuotta. Huhtikuusta 2020 lähtien Viron apteekkien osuuksista enemmistön, eli vähintään 51 prosenttia, on pitänyt olla proviisoriomistuksessa.
Aiemmin maan apteekit olivat käytännössä tukkujen omaisuutta. Uudistuksen tarkoituksena oli paitsi vähentää lääketukkujen vaikutusvaltaa ja purkaa vertikaalisen integraation aiheuttamaa eturistiriitaa, myös lisätä kilpailua tukkumarkkinoilla ja kasvattaa proviisoreiden vastuuta apteekkipalveluista.
Itsenäisten ja ammattietiikkaa noudattavien proviisoreiden johtamien apteekkien toivottiin siirtyvän kohti aiempaa potilaskeskeisempää toimintaa.
Muutos osoittautui kuitenkin vaikeaksi. Tukkuomistajat panivat hanttiin, ja vuosien varrella käytännöksi näyttää vakiintuneen järjestely, jossa proviisorit kyllä paperilla omistavat vähintään 51 prosenttia apteekeista, mutta todellisuudessa valtaa, ja etenkin taloudellista valtaa, pitävät ja käyttävät edelleen tukut.
Proviisorit ovat lähinnä apteekinhoitajia, jotka pyörittävät apteekkeja ikään kuin franchising-periaatteella ja vastaavat päivittäisestä työstä, mutta taloudellista päätösvaltaa heillä ei useimmiten ole.
Viron Apteekkariliiton pääproviisori Kaidi Sarv ei usko, että tilanne juuri enää muuttuu.
– Moni proviisori on ihan tyytyväinen nykytilanteeseen – valitettavasti. Heidän ei tarvitse ottaa vastuuta apteekkia koskevista päätöksistä, kun tukut sanelevat toimintatavat. Ne, jotka eivät pidä tilanteesta, etsivät töitä muualta kuin apteekeista, Sarv kiteyttää.
Vaalien tulos voi vaikuttaa apteekkien kehitykseen
Myöskään ulkoista painetta apteekkien kehittämiseksi ei juuri nyt ole, sillä yhteiskunnallinen keskustelu apteekkien omistajuudesta on Sarvin mukaan vuosien saatossa hiipunut. Siinä, missä vuosikymmenen vaihteessa aiheesta väiteltiin lehtien palstoilla ja jopa oikeudessa, nyt julkista keskustelua hallitsevat ihan muut aiheet, kuten Viron ja Venäjän kielien asema koulujen opetuksessa sekä elämisen ja etenkin energian hinta. Talvi oli Virossakin poikkeuksellisen kylmä, ja sähkö hinta pilvissä.
Politiikan saralla puolestaan valmistaudutaan presidentin- ja parlamenttivaaleihin. Etenkin jälkimmäisten lopputulos voi pahimmillaan vaikeuttaa apteekkialan kehitystä entisestään.
Viron konservatiivista oikeistoa edustava Isänmaa-puolue on tällä hetkellä erittäin suosittu, ja sillä on vahvat kytkökset Magnum-tukun omistajaan, pääomasijoittaja Margus Linnamäeen. Linnamäe tunnetaan monissa yhteyksissä ”Viron ainoana oligarkina”, sillä hän omistaa useita liiketoimia lääketukusta ja apteekeista elokuvateattereihin.
– Jos Isänmaa-puolue nousee hallitukseen, voi tapahtua mitä vain, Sarv sanoo.
Apteekkien terveyspalvelut eivät etene
Vaalien alla Virossa puhuttaa myös – Suomen tavoin – terveydenhuollon tila. Virossa toimii omalääkärijärjestelmä, ja lääkärit ovat yksityisyrittäjiä, eli he omistavat oman vastaanottonsa.
Lähivuosina yli puolet perhelääkäreistä on tulossa eläkeikään, joten iso osa virolaisista uhkaa jäädä ilman omaa yleislääkäriä. Se kasvattaa jonoja erikoissairaanhoidossa ja näkyy ruuhkina päivystyksessä.
Osin tätä tilannetta helpottaakseen Viron sosiaali- ja terveysministeriö yhdessä sairausvakuutuslaiton Tervisekassan kanssa ehdotti muutama vuosi sitten apteekeille uusia terveyspalveluita. Idea sai varovaista kannatusta, mutta toteutus ei ole kovin laajalti edennyt.
– Eduskunnassa on kyllä käsittelyssä lakiesitys apteekkien ammattilaisten rokotusoikeudesta, mutta se on jäänyt sinne seisomaan.
Sarvin mukaan esitystä vastustavat etenkin lääkärit, mutta sitä eivät aja erityisen aktiivisesti myöskään farmasian ammattilaiset.
– Apteekeissa työskentelevät tekevät jo nyt pitkää päivää. Työpäivät ovat 11–12-tuntuisia. Lisätehtäviä ei haluta.
Apteekkien määrä ei kerro palveluiden saatavuudesta
Viron ensimmäinen apteekkiuudistus tehtiin 1990-luvun alussa, jolloin juuri uudelleen itsenäistyneen Viron valtio-omisteisia apteekkeja alettiin yksityistää. Vuoden 1996 lääkelaki poisti apteekkien omistusrajoituksia, ja apteekit alkoivat siirtyä lääketukkujen omistukseen.
Samalla apteekkien määrä alkoi kasvaa. Esimerkiksi Tallinnassa oli vielä 1990-luvun alussa noin 500 000 asukasta ja 23 apteekkia. Nyt asukkaita on 440 000 ja apteekkeja 120.
Kaikkiaan apteekkeja on Virossa sivuapteekit mukaan lukien lähes 500. Apteekkien määrä on reilussa 30 vuodessa tuplaantunut.
Palvelut eivät kuitenkaan jakaudu tasaisesti, vaan keskittyvät kaupunkeihin. Maaseudulla apteekkipalveluista on paikoin pulaa.
– Kaupungeissa apteekkeja on joka puolella, mutta maaseudulla niitä ei juuri ole. Kysymys kuuluu, onko lääkkeiden saatavuus Virossa näin ollen parantunut, kun apteekkeja on tullut lisää, Sarv sanoo.
Hänen mukaansa kehitys alleviivaa, että apteekkien lukumäärä ei kerro palveluiden todellisesta saatavuudesta. Puhumattakaan potilasturvallisuudesta.
Jos apteekkijärjestelmässä halutaan jotain muuttaa, ensimmäinen kysymys tulisi olla, mitä tämä tarkoittaa potilasturvallisuuden kannalta.
Sama kehitys näkyy muissakin maissa, joissa apteekkien omistajuutta on viime vuosikymmeninä vapautettu palveluiden saatavuuden ja kilpailun lisäämiseksi. Sarv viittaa viime syksynä julkaistuun kansainväliseen tiedeartikkeliin, jossa tarkasteltiin Pohjoismaissa ja Baltiassa tehtyjä apteekkiuudistuksia, joissa apteekkien omistajuutta on vapautettu.
Tutkijoiden mukaan uudistukset ovat olleet puhtaasti ideologisia, ja vaikka niitä on perusteltu kilpailun lisäämisellä ja palveluiden ja lääkkeiden saatavuuden parantamisella, lopputulos on ollut jotain muuta. Lisää apteekkeja on kyllä tullut, mutta nimenomaan kaupunkeihin. Mitä taas tulee kilpailun lisäämiseen, siinä on yleensä epäonnistuttu. Markkinan ovat vallanneet muutamat isot kansainväliset ketjut.
– Ja missään näistä uudistuksista ei ole ollut kyse potilasturvallisuudesta. Se ei ole uudistuksilla ainakaan parantunut.
Uudistuksen keskiössä tulee olla turvallisuus
Sarvin mukaan jokaisen apteekkiuudistuksen keskiössä pitäisi olla nimenomaan potilasturvallisuus.
– Jos apteekkijärjestelmässä halutaan jotain muuttaa, ensimmäinen kysymys tulisi olla, mitä tämä tarkoittaa potilasturvallisuuden kannalta.
Sarvin mukaan potilasturvallisuus otetaan usein etenkin päättäjien keskuudessa itsestäänselvyytenä, mitä se ei ole.
– Jos tehdään harkitsemattomia muutoksia, turvallisuus voi heiketä.
Viron viimeisimmässä uudistuksessa turvallisuusnäkökulmaan haluttiin palata, mutta kerran vapautetun järjestelmän palauttaminen ammatillisista ja terveydenhoidollisista lähtökohdista johdetuksi on osoittautunut äärimmäisen vaikeaksi.
Kotimainen omistajuus on turvatakuu kaoottisessa maailmassa
Sarvin mukaan Viron kahden apteekkiuudistuksen opetus on, että ennen ensimmäistäkään uudistusta tuliksi kunnolla miettiä, mikä on se ongelma, jota uudistuksella halutaan ratkaista.
Jos ongelmana ovat lääkekustannukset, todennäköisimmin siihen auttaa hintojen sääntely. Jos ongelmana on palveluiden saatavuus, kannattaa ehkä miettiä houkuttimia palveluiden järjestäjälle. Jos taas halutaan lisää kilpailua, sitä ei tule ainakaan sillä, että avataan markkina valmiina odottaville bisnesjäteille.
– Teillä Suomessa apteekkien omistajat ovat suomalaisia proviisoreita. Heitä on varmasti helpompi motivoida pitämään apteekkia myös pienellä paikkakunnalla, kuin jotain isoa ulkomaista ketjua. He ovat sydämessään sitoutuneet Suomeen ja palvelujen tarjoamiseen kansalaisille. Isoille ketjuille kyse on vain bisneksestä ja rahasta. Ei niitä kiinnosta, mitä alueen ihmisille tapahtuu. Jos toiminta ei tuo rahaa, se lopetetaan.
Suomen kotimainen apteekkijärjestelmä on ehdottomasti lisäturvatakuu suomalaisille nykyisessä kaoottisessa maailmassa.
Sarvin mukaan nykyisessä, edelleen varsin globaalissa maailmassa, on 100-prosenttisen varmaa, että jos apteekkijärjestelmä avataan kilpailulle, markkinan valtaavat nopeasti muutamat kansainväliset jätit, jotka ostavat muut toimijat pois. Todellista kilpailua ei synny, ja pahimmillaan menetetään ne hyödyt, joita säännelty järjestelmä tuottaa sekä yhteiskunnalle että yksilöille.
Viron esimerkki osoittaa, miten kivuliasta tällaisesta ketjujen vallasta on yrittää palata takaisin potilaskeskeiseen, terveydenhuollon tavoitteisiin pohjaavaan järjestelmään.
– Sanoisin myös, että Suomen kotimainen apteekkijärjestelmä on ehdottomasti lisäturvatakuu suomalaisille nykyisessä kaoottisessa maailmassa.
Lue myös
Apteekkijärjestelmä Ruotsia ei kannata matkia kaikessa
Apteekkijärjestelmä Kilpailua haettiin, oligopoleja saatiin – Tutkijat tarkastelivat Pohjoismaissa ja Baltiassa tehtyjä apteekkiuudistuksia
