Verenpaine korkealla useista lääkekokeiluista huolimatta – Lopulta syy löytyi
Apteekkityö, Uudistuva apteekki - 18.02.2026 at 08:18
Lääkehoidon arvioinnin avulla etsittiin ratkaisua iäkkään rouvan vaikeahoitoiseen verenpainetautiin. Lukuisten lääkekokeilujen jälkeen korkeisiin verenpainelukemiin löytyi yllättävä syy.
Lue tiivistelmä
- Farmaseutti kiinnitti reseptintoimituksen yhteydessä huomiota iäkkään rouvan epätavalliseen, suosituksia korkeampaan verenpainelääkeannokseen.
- Kävi ilmi, että rouvalla oli takana useita lääkityskokeiluja, mutta verenpaine pysyi aina vain korkeana.
- Rouvalle kokeiltiin uutta lääkitystä, ja kun sekään ei auttanut, kartoitettiin rouvan kokonaistilannetta ja etsittiin uusia ratkaisuja verenpaineen laskemiseksi.
- Lopulta korkean verenpaineen syy löytyi.
Kiinnitin reseptintoimituksen yhteydessä huomiota iäkkään rouvan epätavalliseen, suosituksia korkeampaan verenpainelääkeannokseen.
89-vuotiaalla rouvalla oli käytössä kandesartaanilääke annoksella 16 mg aamulla ja 24 mg illalla. Kandesartaanin suurin suositeltu vuorokausiannos on 32 mg. Ehdotin rouvalle lääkehoidon arviointia, koska verenpainetauti ei selvästi ollut hoitotasapainossa.
Kävi ilmi, että rouvalla oli takana useita lääkityskokeiluja, ja kandesartaanin lisäksi käytössä oli parhaillaan kaksi muutakin verenpainelääkettä, lerkanidipiini sekä bisoprololi.
Verenpaineen tavoitearvoksi oli asetettu 140/90 mmHg, mutta paineet olivat jatkuvasti tasolla 180/85 mmHg.
Yhdessä lääkärin kanssa kandesartaaniannos päätettiin laskea välittömästi 32 mg:aan. Muutaman viikon verenpaineseuranta osoitti, että isompi annos ei tuonut lisähyötyä. Paineet olivat annoslaskun myötä samalla tasolla kuin ennen muutostakin. Lisätehoa verenpaineen alentamiseen täytyi hakea muilla keinoilla.
Nesteenpoistajat pudottivat natriumarvot liian alas
Rouvan verenpainelääkitystä oli aiemmin yritetty tehostaa nesteenpoistolääkityksellä, ensin hydroklooritiatsidilla ja sitten furosemidilla. Molempien seurauksena natriumarvot olivat laskeneet merkittävästi, ja lääkitykset oli jouduttu lopettamaan.
Koska rouvan natriumarvot olivat toistuvasti viitealueen alarajalla tai sen alle, ehdotin kokeiluun spironolaktonia, jonka natriumia laskeva vaikutus ei ole niin voimakas. Kuitenkin jo viikon kuluttua lääkkeen aloittamisesta rouvan natriumarvo oli laskenut 129 mmol/l, kun se oli ennen spironolaktonin aloittamista ollut 135 mmol/l. Natriumin viitearvo 137-145 mmol/l.
Kokeilu jouduttiin lopettamaan nopeasti.
Yhdellä lääkkeellä ei vaikutusta, toisella ikäviä haittavaikutuksia
Seuraavaksi lisätehoa verenpaineen alennukseen haettiin moksonidiinista, jonka verenpainetta alentava vaikutus välittyy sympaattisen hermoston kautta. Rouvalla oli kuitenkin samaan aikaan käytössä unettomuuteen mirtatsapiini annoksella 15 mg iltaisin. Moksonidiinin ja mirtatsapiinin yhteiskäytössä on riski, että moksonidiinin verenpainetta alentava vaikutus heikkenee.
Masennuslääke mirtatsapiinin unta tukeva vaikutus tulee parhaiten pienemmillä annoksilla, joten ehdotin lääkärille, että mirtatsapiinin annosta laskettaisiin samalla.
Iäkkäillä lääkitysmuutokset kannattaa tehdä varoen, sillä uudet verenpainelääkkeet lisäävät usein huimausta ja kaatumisriskiä. Tästä syystä moksonidiini aloitettiin pienellä 0,2 mg aamuannoksella ja lisätiin myöhemmin myös iltaan. Mirtatsapiinin annos laskettiin 4,5 mg:aan.
Moksonidiinilla ei kuitenkaan ollut minkäänlaista verenpainetta alentavaa vaikutusta, painetaso pysyi muuttumattomana.
Tapaus alleviivaa erinomaisesti lääkehoidon seurannan tärkeyttä. Toimivan verenpainelääkityksen löytäminen vaatii monesti useita lääkityskokeiluja ja vaikeissa tapauksissa tilanteen huolellista arviointia.
Viimeisenä vaihtoehtona ehdotin lääkärille, että kokeilisimme alfasalpaaja pratsosiinia. Pratsosiini aiheuttaa hyvin herkästi huimausta, ja lääke suositellaankin aloittamaan niin, että alkuun otetaan pieni annos iltaisin. Annostusta lisätään asteittain ja ylläpitoannos jaetaan 2–3 ottokertaan päivässä.
Rouva ennätti käyttää pratsosiinia viikon ajan annoksella 0,5 mg aamuin illoin. Lääke jouduttiin kuitenkin lopettamaan voimakkaan heikotuksen, huonovointisuuden ja voimattomuuden vuoksi.
Syy korkeisiin painelukemiin löytyi olkavarresta
Heikko vaste verenpainelääkkeille voi toisinaan johtua munuaisten heikentyneestä toimintakyvystä. Tämän poissulkemiseksi varmistimme vielä rouvan munuaisten toiminnan virtsan albumiinimäärityksellä. Vaikka munuaisten toimintakykyä kuvaava GFR-arvo oli ollut aiemmin erinomainen (80), halusimme poissulkea albuminurian mahdollisuuden.
Albuminuria tarkoittaa albumiini-valkuaisaineen epänormaalia vuotamista virtsaan, mikä on merkki munuaisvauriosta tai -sairaudesta. Albumumiuriaa ei kuitenkaan todettu
Lopulta totesimme, että rouvan verenpainetauti johtuu todennäköisesti pseudohypertensiosta. Pseudohypertensiossa mansetilla tehty mittaus antaa liian suuria arvoja todelliseen tasoon nähden. Syy tähän on iäkkäillä tavallisimmin olkavarsivaltimon kalkkeutuminen.
Lääkäri päätyi jatkotutkimuksena tekemään rouvalle ortostaattisen kokeen ja lisätutkimuksia pseudohypertensiodiagnoosin vahvistamiseksi.
Tapaus alleviivaa erinomaisesti lääkehoidon seurannan tärkeyttä. Toimivan verenpainelääkityksen löytäminen vaatii monesti useita lääkityskokeiluja ja vaikeissa tapauksissa tilanteen huolellista arviointia.
Kirjoittaja on farmaseutti ja LHKA-erityisasiantuntija. Teksti pohjautuu todelliseen lääkehoidon arviointiin. Moniammatillisessa lääkehoidon arvioinnissa (LHA, LHKA) ratkotaan erilaisia lääkehoitoon ja lääkityksen kokonaisuuteen liittyviä ongelmia. Aloitteen arviointiin voi tehdä potilas itse, omainen, hoitaja, lääkäri tai farmasian ammattilainen. Arvioinnin tekee aina erikoiskoulutettu farmasian ammattilainen. Päätökset mahdollisista lääkitysmuutoksista tekee lääkäri.