Hyppää sisältöön

ISOSSA-BRITANNIASSA huumeriippuvuuden hoitoon käytetyn metadonin ja buprenorfiinin saa apteekista. Päivittäinen annos pitää hakea joka päivä ja se tulee ottaa farmaseutin valvonnassa. Lääkkeen ottoa valvotaan, jotta sitä ei jemmata poskeen tai taskuun. Yleensä vain sunnuntaisen annoksen saa mukaansa lauantaina. Apteekki saa jokaisesta korvaushoidossa olevasta potilaasta korvauksen. Itse lääke on yleensä katettu maksusitoumuksella, harvoissa tapauksissa potilas maksaa sen itse.

Välikohtauksia korvaushoidossa olevien potilaiden kanssa sattuu harvoin. Apteekkihan on korvaushoidossa olevien diileri. Ei kannata alkaa rähistä, muuten tulee ongelmia ja häätö. Käyttäytymiseen vaikuttaa tietenkin myös se, miten potilaita kohdellaan. Heidän kuuluu saada samaa ystävällistä, asiantuntevaa palvelua kuin muidenkin asiakkaiden.

Kerran kuulin eräästä kaverista, joka oli saanut napattua sakset käteensä ja alkanut leikellä hiuksiaan. Tilanne oli onneksi rauhoittunut nopeasti. Kyllähän niitä hankalia asiakkaita apteekissa muutenkin käy. Kaikkein pahin tapaus lienee kuitenkin ollut naapuriapteekin apteekkari. Hän kävi käsiksi yrittäessään saada kädestäni asiakkaan reseptiä, väittäen sen kuuluvan heille. Resepti oli terveysasemalta toimitettu meille, lääkkeet tilattu ja kollattu. Tavaraa siinä oli monen sadan punnan edestä. Kollegiaalisuus kunniaan, eikös niin.

Olenpa sellaisessakin apteekissa työskennellyt, jossa metadonit mitattiin samalla mittalasilla, jota käytettiin lasten antibioottimikstuuroiden sekoittamiseen. Astianpesuharjaa en sen tiskialtaan vierestä löytänyt, muutaman käytetyn teekupin kyllä. Vihreää minääni kismittää myös lasipullojen käyttö. Joka päivä, jokainen potilas saa annoksensa uudessa, puhtaassa lasipullossa. Mitä tuhlausta!

Aika ajoin kuulee, että huumekorvaushoitoon on Suomessa liian vaikea päästä. Lisäksi säästöt aiheuttavat sen, että yksittäisen potilaan hoitoa ei valvota tarpeeksi pitkään. Vieroitushoitoyksiköiden toiminta on kallista eikä niitä ihan joka paikkakunnalla ole. Apteekit sen sijaan ovat joka kulmassa ja kunnassa, ja niitä pitäisikin hyödyntää paremmin. Joissakin apteekeissa Subutexia jaetaankin jo, mutta järjestelmää yritetään onneksi kehittää sekä potilaan että apteekin kannalta toimivammaksi.

Emilii Dove

Kirjoittaja on proviisori ja vapaa lääketieteen toimittaja. Hän asuu perheensä kanssa Englannissa, tekee keikkahommia apteekissa ja kirjoittaa terveysblogia osoitteessa www.healthberry.fi

Mitä mieltä olit artikkelista?

Agreed 0 times
Said to be thoughtful 0 times
Has raised questions 0 times
Disagreed 0 times