Hyppää sisältöön

ENSIMMÄINEN asia, jonka vitamiineista aikanani jo peruskouluikäisenä opin, oli varmaankin vitamiinien jakautuminen rasva- ja vesiliukoisiin. Samassa yhteydessä mieleeni juurrutettiin vahvasti se viesti, että rasvaliukoiset vitamiinit kertyvät elimistöön eikä niitä missään tapauksessa tule saada liikaa. Kaksi yksinkertaista asiaa, joita painotettiin joka käänteessä.

Tuskin olen ainut näillä opeilla varustettu suomalainen. Siinäpä ehkä ainakin yksi syy siihen, miksi suomalaisten D-vitamiinin saannissa olisi parantamisen varaa.

No nyt myöhemminkin sama viesti on toistunut ja mielikuvaa on erinomaisen hyvin vahvistanut muun muassa STM:n vuonna 2003 julkaisema D-vitamiinivalmisteiden käyttösuositus. Siinä kun eri ryhmien saantisuositukset vaihtelevat muutaman mikrogramman sisällä ollen korkeimmillaan 10 mikrogrammaa. Ryhmäjakojen perusteena on ikä, raskaus ja imetys, maitovalmisteiden käyttö, ihonväri ja laitoshoito muutamia mainitakseni. Kun suosituksen on lukenut loppuun, tuskin yksikään sen sisältämistä tiedoista on jäänyt mieleen.

Jos tämä ei anna sitä kuvaa, että D-vitamiinin annostelu on todella tarkkaa puuhaa, niin mikä sitten?

Kun nyt niin kovasti D-vitamiinin riittävän saannin tärkeydestä puhutaan, esitänpä siis toiveen asiasta vastuullisille: miettikää selkeä viesti ja yksinkertainen suositus purkista otettavaksi määräksi.

Tiina Kuosa

Kirjoittaja on Apteekkarilehden toimittaja.

Mitä mieltä olit artikkelista?

Agreed 0 times
Said to be thoughtful 0 times
Has raised questions 0 times
Disagreed 0 times