Lääkehoidon kokonaisarvio paljasti syyt tyypin 2 diabeteksen huonoon hoitotasapainoon
Apteekkityö - 18.09.2026 at 08:12
67-vuotiaan rouvan verensokeriarvot olivat korkeita ja vaihtelivat paljon. Liikkuminen oli haastavaa ja olo oli väsynyt. Vastauksia alkoi löytyä, kun tarkasteluun otettiin lääkityksen lisäksi ruokailutottumukset ja muut arkirutiinit.
Lue tiivistelmä
- 67-vuotiaalla eläkeläisrouvalla oli tyypin 2 diabetes sekä verenpaine- ja sepelvaltimotauti.
- Lääkäri oli kiinnittänyt huomiota korkeisiin ja vaihteleviin verensokeriarvoihin ja pyysi apteekista lääkehoidon kokonaisarvion diabeteksen hoitotasapainon selvittämiseksi.
- Kokonaisarviossa käytiin läpi rouvan lääkityksen, verensokerimittaukset, ruokailutottumukset, oireet ja arkirutiinit. Tarkoituksena oli selvittää syyt verensokerin vaihteluihin.
- Haastattelussa selvisi, että rouva oli muun muassa ajoittanut lyhytvaikutteisen eli pikainsuliinin pistämisen väärin. Lääkärin tutkimuksessa löytyi myös neuropatiaan sopivia oireita.
- Pienillä muutoksilla löytyi motivaatio diabeteksen hoitamiseen ja olo parani.
Puhelias ja reipas 67-vuotias eläkeläisrouva saapui lääkehoidon kokonaisarvioon lääkärin lähetteellä. Hänellä oli tyypin 2 diabetes sekä verenpaine- ja sepelvaltimotauti. Hän asui miehensä kanssa omakotitalossa ja nautti erityisesti ajasta lastenlasten kanssa.
Viime aikoina oma terveys oli alkanut mietityttää tavallista enemmän. Läheisen veljen kuolema oli saanut rouvan pohtimaan myös omaa hyvinvointiaan.
Lääkäri oli kiinnittänyt huomiota korkeisiin ja vaihteleviin verensokeriarvoihin ja pyysi apteekista lääkehoidon kokonaisarvion diabeteksen hoitotasapainon selvittämiseksi.
Rouva tiesi hyvin, että omilla elämäntavoilla on merkitystä diabeteksen hoidossa. Yksi asia kuitenkin harmitti: ruokailun jälkeen tuli usein väsynyt ja heikko olo. Sen vuoksi liikunta oli jäänyt lähes kokonaan pois.
Miksi verensokeri vaihteli niin paljon ja miksi rouva voi huonosti juuri ruokailun jälkeen?
Ensimmäinen vihje löytyi mittaustuloksista
Aloitin arvioinnin tarkastelemalla rouvan kotona mittaamia verensokeriarvoja. Paastoverensokerit olivat pääsääntöisesti yli 13,1 mmol/l, mikä oli selvästi yli tavoitetason. Myös pitkäaikaissokeri eli HbA1c oli selvästi koholla.
Pitkäaikaissokeri kertoo verensokerin keskimääräisestä tasosta pidemmältä ajalta ja auttaa arvioimaan diabeteksen hoitotasapainoa. Mittaustulokset kertoivat siis selvästi, että diabeteksen hoidossa oli parantamisen varaa.
Pelkkien numeroiden perusteella ei kuitenkaan voinut päätellä, mistä tilanne johtui.
Pikainsuliinin annostus on minuuttipeliä
Kokonaisarviossa kävin läpi rouvan lääkityksen, verensokerimittaukset, ruokailutottumukset, oireet ja arkirutiinit. Tarkoituksena oli selvittää syyt verensokerin vaihteluihin.
Yksi tärkeä vihje löytyi insuliinin käytöstä.
Haastattelussa selvisi, että rouva oli ajoittanut lyhytvaikutteisen eli pikainsuliinin pistämisen väärin. Pikainsuliini alkaa vaikuttaa nopeasti, ja pistoksen ajoittamisella suhteessa ateriaan on suuri merkitys.
Rouvalle annettiin yksilölliset ohjeet pistosajankohdan muuttamiseen. Tavoitteena oli tasaisempi verensokeri ja ruokailun jälkeen ilmenevien liian matalien verensokereiden vähentäminen.
Samalla mietittiin, miksi liikunta oli jäänyt pois.
Diabetes voi pitkään jatkuessaan vaurioittaa hermoja. Diabeettisen neuropatian oireita voivat olla esimerkiksi jalkojen puutuminen, pistely ja tuntohäiriöt. Oireet voivat joskus näkyä myös lihasheikkoutena tai kävelyvaikeuksina.
Lääkärin tutkimuksessa rouvalta löytyi jonkin verran neuropatiaan sopivia oireita. Tämä oli tärkeä huomio myös liikuntaa suunniteltaessa. Neuropaattisista oireista kärsivälle sopii parhaiten kevyesti kuormittava, matalatehoinen ja tasapainoa kehittävä liikunta, joka vilkastuttaa verenkiertoa mutta ei altista loukkaantumisille tai iskuille.
Pienet muutokset osaksi arkea
Kokonaisarviossa ei ollut tarkoitus tehdä rouvan elämästä entistä monimutkaisempaa. Lääkityksen lisäksi keskusteltiin ruokailusta ja liikunnasta.
Terveellinen, esimerkiksi Välimeren ruokavaliota mukaileva ruokavalio ja säännöllinen liikunta ovat tärkeä osa tyypin 2 diabeteksen hoitoa. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse muuttaa kerralla. Tärkeintä on löytää omaan arkeen sopivia tapoja.
Rouvan kohdalla ensimmäinen tavoite oli saada verensokeri tasaisemmaksi ja ruokailun jälkeinen huono olo vähenemään. Kun olo paranisi, liikuntaakin voisi olla helpompi lisätä.
Tärkein muutos oli motivaation löytyminen
Seurantahaastattelussa rouva oli hyvällä tuulella ja tyytyväinen. Paino oli pudonnut ja verensokeriarvot olivat lähteneet laskuun. Paastoverensokeri oli tullut keskimäärin noin kolme millimoolia alaspäin. HbA1c oli edelleen hieman koholla, joten työ hyvän hoitotasapainon saavuttamiseen jatkuu edelleen.
Kaikkein tärkeintä oli kuitenkin tapahtunut muualla kuin mittaustuloksissa. Rouva oli löytänyt oman motivaationsa diabeteksen hoitamiseen.
Diabeteksesta ei saa lomaa. Sen kanssa voi kuitenkin elää hyvää arkea. Joskus ensimmäinen askel on löytää syy siihen, miksi oma olo ei tunnu hyvältä – ja sitten lähteä yhdessä etsimään siihen ratkaisua.
Hän kertoi huomaavansa, kuinka paljon parempi olo on, kun verensokeri ei ole jatkuvasti niin korkea. Myös ruokailun jälkeiset liian matalat verensokerit olivat vähentyneet, eikä huono olo enää estänyt pientä kävelyretkeä. Rouva suunnitteli aloittavansa myös vesijumpan uuden kauden käynnistyessä.
Kaikki oireet eivät olleet kadonneet. Huimausta ja tasapainohäiriöitä esiintyi edelleen ajoittain, joten liikunnan turvallisuuteen on tärkeää kiinnittää huomiota jatkossakin.
Tässä tapauksessa lääkehoidon kokonaisarviossa ongelmaan ei löytynyt yhtä suurta, mullistavaa ratkaisua. Sen sijaan löytyi useampi pieni palanen, jotka yhdessä alkoivat muodostaa kokonaisuutta.
Diabeteksesta ei saa lomaa. Sen kanssa voi kuitenkin elää hyvää arkea. Joskus ensimmäinen askel on löytää syy siihen, miksi oma olo ei tunnu hyvältä – ja sitten lähteä yhdessä etsimään siihen ratkaisua.
Kirjoittaja on Sanna-Kaisa Tienhaara (erikoisproviisori, LHKA- erityispätevyys) Lapuan keskusapteekista. Moniammatillisessa lääkehoidon arviointipalvelussa (LHA ja LHKA) ratkotaan erilaisia lääkehoitoon liittyviä ongelmia ja varmistetaan, että asiakkaan lääkitys on tarkoituksenmukainen. Aloitteen arviointiin voi tehdä potilas itse tai omainen, hoitaja, lääkäri, farmaseutti tai proviisori. Arvioinnin tekee erityiskoulutettu farmasian ammattilainen. Päätökset mahdollisista lääkitysmuutoksista tekee aina lääkäri.