Halvan lihan kallis hinta

Globaalisti antibioottien käyttö kasvaa

Globaali maatalous käyttää kuitenkin edelleen valtavia määriä antibiootteja lihan tehotuotannossa.  Zurichin teknillisen yliopiston, Princetonin ja Cambridgen yliopistojen tutkimus vuodelta 2017 arvioi, että tuotantoeläimille annetaan vuosittain noin 130 000 tonnia antibiootteja, joista 78 000 tonnia käytetään Kiinassa.

Maailman eläintautijärjestö OIE:n tietojen perusteella mikrobilääkkeiden käyttö eläimillä on yleisintä nimenomaan Aasiassa. Sen osuus eläinten antibioottien kokonaiskulutuksesta oli vuonna 2017 noin 62 prosenttia, Amerikan 27, Euroopan 8 ja Afrikan 3 prosenttia.

Maailmalla eläinten lääkitseminen antibiooteilla yleistyy jatkuvasti. Tärkeimpiä syitä tähän ovat väestönkasvu, elintason paraneminen ja lihansyönnin lisääntyminen. Joidenkin ennusteiden* mukaan antibioottien käyttö voi tuplaantua vuoteen 2030 mennessä suurissa lihantuottajamaissa eli Brasiliassa, Venäjällä, Intiassa, Etelä-Afrikassa ja Kiinassa.

Kivilahti-Mäntylä ei näe tulevaisuutta yhtä synkkänä, koska antibioottiresistenssin uhka ymmärretään yhä paremmin.

– Tietysti antibioottien käytön vähentäminen vaatii edelleen valtavasti töitä, hän lisää.

Hän huomauttaa, että antibioottien kulutustiedoissa on lisäksi kyse arvioista, sillä yhtenäisiä, kattavia ja luotettavia lukuja mikrobilääkkeiden maailmanlaajuisesta kulutuksesta ei ole saatavilla. Esimerkiksi OIE:n raportissa on mukana vain 160 maata, mutta tiedot kattavat jo yli 80 prosenttia maailman tuotantoeläinten määrästä.

Käyttöä voi olla vaikea vähentää

Globaalisti maataloudessa suuri ongelma ei ole ainoastaan tuotantoeläinten sairauksien hoito, vaan antibioottien käyttö kasvunedistäjinä. 

Euroopassa tämä kiellettiin jo vuonna 2006, mutta joissain maissa on edelleen sallittua käyttää antibiootteja varmuuden vuoksi. Lääkkeet annostellaan ennaltaehkäisevästi rehuun tai juomaveteen, jolloin niitä saa koko eläinryhmä eli myös täysin terveet broilerit, naudat ja siat.

Antibioottien liialliseen käyttöön kehittyvissä maissa on vaikea puuttua muistakin syistä. Kyse on rakenteellisista ongelmista ja taloudellisista intresseistä.

– Monissa maissa lääkkeiden myynti voi muodostaa merkittävän osan eläinlääkärin toimeentulosta, ja esimerkiksi joissakin kehittyvissä maissa mikrobilääkkeitä saa hankkia vapaasti ilman reseptiä, Kivilahti-Mäntylä kertoo.

Antibioottien kulutuksessa on kyse myös kuluttajien valinnoista.

– Halvalla lihalla on hintansa. Lihaa on mahdollista tuottaa myös ilman antibiootteja, mutta se maksaa enemmän, Kivilahti-Mäntylä sanoo.

*Lähteenä käytetty kirjaa Miten käy ihmisen ilman antibiootteja, Salla Nazarenko ja Reetta Huttunen, Into Kustannus 2021

Apteekeissa tulee tarvittaessa jakaa antibioottipakkauksia

Antibiootteja käytetään myös seuraeläinten hoitamiseen. Antibioottitablettien käyttö kissoilla ja koirilla on puolittunut Suomessa 2010-luvulla.

Eniten on vähentynyt 1. polven kefalosporiinien kulutus: tuhannesta kilosta 200 kiloon vuodessa. Nykyään seuraeläimiä lääkitään Suomessa pääasiassa aminopenisilliineillä, joiden kulutus on pysynyt vajaassa 800 kilossa vuosittain.

Seuraeläinten antibioottikuurit ovat reseptilääkkeitä ja omistajat hankkivat ne joko suoraan eläinlääkäriltä tai apteekkien kautta. 

Suomeen ei saada kaikista lääkevalmisteista käyttöön kaikkein pienimpiä pakkauskokoja. Ongelmana on, että antibioottipakkaukset voivat siksi olla huomattavan suuria hoitotarpeeseen nähden. 

Fimean ja Ruokaviraston tekemän kyselytutkimuksen mukaan eläinlääkäreitä huolettaa määrätä tarpeeseen nähden liian iso määrä antibioottia, koska sitä jää helposti yli. 

Apteekin on toimitettava Fimean määräyksen mukaisesti lääkkeet jakamattomana myyntipakkauksena, ellei jakamiseen ole erityistä syytä. Pakkaus on mahdollista jakaa esimerkiksi silloin, jos eläinlääkäri määrää pakkauskoosta poikkeavan määrän lääkettä.

Parempi diagnostiikka, vähemmän antibiootteja

Yliopistotutkija, ELT, Sanna Viitanen Helsingin yliopistosta pyrkii löytämään diagnostisia keinoja, joilla voidaan vähentää antibioottien käyttöä koirien ja kissojen hengitystiesairauksissa.

Vastaanotolla eläinlääkäri tekee päätöksen antibioottihoidon aloittamisesta esitietojen, potilaan oirekuvan sekä kliinisten löydösten perusteella. Käytössä olevien testien lisäksi tarvittaisiin yksinkertaisia keinoja varmistaa, onko eläimellä bakteeriperäinen tulehdus, joka edellyttää antibioottihoitoa.

– Yritämme kehittää esimerkiksi verinäytteistä tehtäviä testejä, koska nykyiset menetelmät, kuten keuhkohuuhtelunäytteet, ovat invasiivisia ja edellyttävät eläimen nukutusta näytteenottoa varten. Kun eläinlääkärillä on varmuus siitä, että taudinaiheuttaja ei ole bakteeri, hän voi jättää antibioottihoidon määräämättä, Viitanen sanoo.

Antibioottien käyttöä olisi Viitasen mukaan mahdollista vähentää myös eläinlääkäreiden jatkokoulutuksella. Hoitokäytännöt ovat muuttuneet aiemmista vuosista niin, että esimerkiksi akuutin ripulin hoitoon ei enää pääsääntöisesti suositella antibiootteja.

Lemmikkieläinten antibioottien käytöllä ja antibioottiresistenssillä on suora vaikutus ihmisiin, jotka elävät samassa taloudessa eläinten kanssa. Eläin voi kantaa resistenttejä bakteereja, jotka voivat siirtyä myös ihmiseen.