E-resepti ja lääkitysturvallisuus
- 30.04.2014 at 11:01
Mitä olisi tapahtunut, jos asiakas ei olisi ollut niin hyvin selvillä omista resepteistään?
PALVELIN ASIAKASTA, jolla oli kolmessa eri hoitopaikassa kirjoitettuja reseptejä. Ongelmalliseksi asian teki kolme seikkaa: eri resepteissä oli hieman eri vahvuuksia ja eri annosohjeita samoille vaikuttaville aineille, kaikki reseptit olivat voimassa ja niistä oli toimitettu jo jotain, ja lääkkeet olivat PKV-lääkkeitä ja kokonaan korvattavia.
Tässä tapauksessa lääkkeiden toimitusta auttoi asiakas, joka oli itse varsin hyvin selvillä siitä, mitä hänen oli tarkoitus käyttää ja minkälaisilla annoksilla. Samoin pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, miten tulkitsemme toimitusvälejä. Jäin miettimään, mitä olisi tapahtunut, jos paikalla olisi ollut potilaan asiamies tai jos asiakas ei olisi ollut niin hyvin selvillä omista resepteistään.
VALITETTAVASTI eReseptin yleistyminen on lisännyt edellä kuvattuja ongelmia. On erittäin harvinaista, että lääkemääräyksiä uudistettaessa vanhoja reseptejä mitätöitäisiin tai annostuksia korjattaisiin. Asiakkailla on lukuisia reseptejä samoille lääkeaineille, osa samoilla vahvuuksilla ja osa eri vahvuuksilla. Annostuksetkin voivat vaihdella vahvuuksista riippumatta.
Asiaa ei helpota se, että potilasohjeita ei ole tulostettu missään hoitopaikassa eikä niitä ole siis voitu seuraavalla vastaanotolla myöskään esittää. Lääkärihän näkee vastaanotolla vain itse kirjoittamansa reseptit tai korkeintaan samassa yksikössä kirjoitetut reseptit kyseessä olevalle potilaalle, eikä lyhyellä vastaanotolla ole aina aikaa kysellä potilaan suostumusta kaikkien eReseptien tutkimiseen.
AINUT PAIKKA, jossa kaikki reseptit ovat näkyvillä, on apteekki. Siellä kohtaavatkin usein omasta lääkityksestään autuaan tietämätön asiakas ja asiakaspalvelija, jonka on vaikeaa käytettävissä olevilla tiedoilla päätellä, missä lääkehoidon vaiheessa ollaan. Kun on soiteltu sinne tänne ja saatu korjaukset sovittua, ei apteekissa tehty muutos esimerkiksi annostusohjeeseen näy lääkärin tietokannassa, vaan hänen pitäisi vielä muistaa tehdä korjaukset uudelleen.
Lääkitysturvallisuuden edistämiseksi olisi mielestäni tarpeen, että jokainen lääkkeitä määräävä olisi velvoitettu tutustumaan potilaan kaikkiin eResepteihin ja potilaan kanssa sopien mitätöimään ylimääräiset reseptit. Lisäksi olisi tärkeää, että apteekin tekemät korjaukset jäisivät näkyviin tietokantaan. Samoin jokaisella säännöllisesti useita lääkkeitä käyttävällä henkilöllä tulisi olla lääkekortti, jossa on ajan tasalla oleva tieto annostuksista. Tämän kortit tulostuksen tulisi olla mahdollisimman yksinkertaista ja se voisi korvata kokonaan nykyiset potilasohjeet, jotka ovat pitkiä paperinsyöjiä ja joita tästä syystä ei tulosteta.
OLEN TIETOINEN SIITÄ, että lääkekorttia suunnitellaan kiivaasti. Menee kuitenkin useita vuosia ennen kuin se on valmiina. Toivoisinkin siksi, että asiaan tartuttaisiin mahdollisimman nopeasti ja ratkaistaisiin ongelmat nykyisten järjestelmien puitteissa. Tämä saattaa vaatia hieman ajan käyttöä, mutta edistäisi huomattavasti lääkitysturvallisuutta.
Eeva Teräsalmi
Kirjoittaja on Nurmijärven Seitsemän veljeksen apteekin apteekkari.