Apteekkiluvan voi saada yhä nuorempana – Marjo Oikaraisen haave apteekkarin urasta kypsyi apteekkiproviisorin työssä
Apteekkityö, Ihmiset - 18.02.2026 at 08:55
Aiemmin apteekkariksi eteneminen edellytti pitkää työkokemusta, mutta nykyään oman apteekin voi saada jopa alle kolmikymppisenä. Nuoren polven apteekkari Marjo Oikarainen suhtautuu tulevaisuuteen valoisasti. Hän kehittelee jo ideoita siihen, miten apteekkien osaamista kannattaisi hyödyntää muualla terveydenhuollossa.
Lue tiivistelmä
- Apteekkialalle on tullut yhä nuorempia yrittäjiä, koska apteekkilupien määrä on lisääntynyt ja apteekkareiksi hakevien määrä vähentynyt.
- Marjo Oikaraisesta tuli Posion apteekin apteekkari alle nelikymppisenä.
- Oikarainen toivoo, että apteekkien osaamista hyödynnettäisiin esimerkiksi lääkehoitojen seurannassa, mikä keventäisi julkisen terveydenhuollon kuormitusta.
Marjo Oikarainen, 37, aloitti marraskuussa apteekkarina Posiolla, Lapin maakunnan eteläosassa. Hän on yksi ammattikuntansa nuorimmista, sillä ensimmäinen apteekkilupa saadaan Suomessa keskimäärin vasta 47-vuotiaana.
– En pidä itseäni nuorena, mutta apteekkarina olen näköjään nuori, hän nauraa.
Oikaraisen valinta Posiolle apteekkariksi on osoitus siitä, miten apteekkarin urapolulle on nykyään mahdollista päästä aiempaa nuorempana.
Oman apteekin saaminen alle 40-vuotiaana on ollut poikkeuksellista aivan viime vuosiin asti. Avoinna oleviin apteekkilupiin on voinut tulla kymmenittäin hakijoita, ja apteekkariksi pääsy on edellyttänyt pitkää työkokemusta apteekkiproviisorina.
Ajat ovat kuitenkin muuttuneet. Apteekkilupia on ollut viime vuosina tarjolla enemmän kuin koskaan aiemmin, sillä Fimea on avannut kymmeniä uusia lupia, ja yhä useampi ikääntyvä apteekkari on luopunut luvastaan ennen lakisääteistä eläkeikää.
Samaan aikaan apteekkia hakevien määrä on vähentynyt. Taustalla todennäköisesti vaikuttavat muun muassa apteekkialaan viime vuosina kohdistetut leikkaukset, jotka ovat heikentäneet apteekkien taloustilannetta ja aiheuttaneet epävarmuutta alan tulevaisuudesta. Joihinkin pieniin maaseudun apteekkeihin on ollut lopulta vain yksi hakija.
Niinpä apteekkareiksi ovat viime vuosina päässet entistä nuoremmat proviisorit: apteekkarikunnan nuorin on tällä hetkellä 30-vuotias.
Lisäksi yli kuudestasadasta suomalaisesta apteekkarista peräti joka neljäs on aloittanut työssään vasta 2020-luvulla.
Epävarmat näkymät eivät pelota
Vaikka apteekit ovat saaneet koko 2000-luvun ajan kylmää kyytiä ja niiden toimintaedellytyksiä on heikennetty erilaisilla säästötoimilla, yrittäjäksi ryhtyminen ei pelottanut Marjo Oikaraista.
– Yritän olla miettimättä sitä liikaa. Tällaisessa ajassa täytyy katsoa eteenpäin. Tarvittaessa pitää miettiä sopeutuskeinoja niin, että apteekin toimintaedellytykset pysyvät, hän sanoo.
Oikarainen kertoo, että hänen ikäluokkansa proviisoreissa oli jo opiskeluaikoina selvä jako siinä, että osa halusi apteekkareiksi ja osaa yrittäjyys ei kiinnostanut missään tapauksessa. Vastavalmistuneena hänkään ei pitänyt apteekkarin uraa vaihtoehtona.
Mieli muuttui, kun hän työskenteli pitkään apteekkiproviisorina Kuusamossa. Haave omasta apteekista kypsyi vähitellen, ja kun naapurikunnasta oli vapautumassa apteekkarin paikka, hän tarttui tilaisuuteen ja laittoi hakemuksen Fimeaan.
Vapaus ja vastuu viehättävät
Parasta apteekkarin työssä ovat Oikaraisen mielestä vapaus ja vastuu. Hän on henkilökohtaisesti vastuussa Posion alueen asukkaiden lääkehuollosta, mutta työ antaa paljon mahdollisuuksia uuden oppimiseen ja itsensä kehittämiseen.
Oman yritystoiminnan pyörittäminen on vaatinut isoa työpanosta, sillä apteekki on auki kuutena päivänä viikossa ja henkilökuntaan kuuluu vain kaksi farmaseuttia.
– Osasin kyllä arvata, että proviisorista apteekkariksi siirtyessä työmäärä lisääntyy, mutta en tiennyt, että se lisääntyy näin paljon.
Kahden pienen lapsen äitinä Oikarainen iloitsee siitä, että työmatka kotoa Kuusamosta on suuntaansa vain 60 kilometriä, mikä ei ole Lapissa matka eikä mikään.
Uusi apteekkari kiinnostaa paikkakuntalaisia
Oikarainen kuvailee kolmentuhannen asukkaan Posiota pieneksi ja leppoisaksi pakkakunnaksi. Kesäkaudella apteekkitoiminta vilkastuu, kun luonnonpuistojen ja puhtaiden vesistöjen houkuttelemat mökkituristit saapuvat.
Kunnassa toimivat kaikki peruspalvelut: on ruokakauppa, kouluja, harrastusmahdollisuuksia sekä arkipäivisin auki oleva terveyskeskus. Yhteistyö Coronarian pitämän terveyskeskuksen kanssa toimii Oikaraisen mukaan loistavasti.
– Apteekista on lähes suora linja lääkäreille, jos meidän pitää selvitellä asiakkaiden lääkemääräyksissä olevia epäselvyyksiä. Isommilla paikkakunnilla ei välttämättä saa lääkäriä edes kiinni.
Ihmiset tulevat usein kysymään terveyteen liittyvissä asioissa neuvoja ensimmäiseksi meiltä. Tarve apteekin palveluille on Posiolla suuri.
Apteekin asiakaskunnassa korostuvat useita reseptilääkkeitä käyttävät ikäihmiset. Nuorehko ulkopaikkakuntalainen apteekkari on herättänyt kanta-asiakkaissa uteliaisuutta.
– Näillä leveyksillä ihmisiä kiinnostaa, kuka minä olen ja mistä olen kotoisin. Minulla on Posiolla sukujuuria, joten apteekissa on jo käynyt esittäytymässä kaukaisia sukulaisia, Oikarainen hämmästelee.
Apteekkien potentiaalia kannattaisi hyödyntää
Oikaraisen mukaan oman kylän apteekilla on suuri merkitys posiolaisille, vaikka jotkut kuntalaiset käyvät hoitamassa apteekkiasiat Kuusamossa samalla, kun menevät ruokaostoksille isoon markettiin.
Hän näkee pienten paikkakuntien apteekit tärkeänä terveyspalveluna, koska niihin pääsee matalalla kynnyksellä ja aikaa varaamatta keskustelemaan terveydenhuollon ammattilaisten kanssa.
– Ihmiset tulevat usein kysymään terveyteen liittyvissä asioissa neuvoja ensimmäiseksi meiltä. Tarve apteekin palveluille on Posiolla suuri, hän sanoo.
Oikarainen pitää kunnia-asiana, että jokaista asiakasta palvellaan ammattitaitoisesti ja parhaan osaamisen mukaan. Joskus se tarkoittaa, ettei asiakkaalle myydä yhtään mitään.
Jos apteekkiin tulee esimerkiksi astmaatikko hakemaan yskänlääkettä, saatetaan taustoja selvitellessä huomata, että hän on käyttänyt astmalääkkeitään liian vähän. Silloin asiakas lähtee apteekista ostamatta mitään, mutta hyvien neuvojen kanssa.
– Meillä ajatellaan aina ensin potilaan etua ja eettiset periaatteet ohjaavat meidän työtämme.
Tuoreena apteekkarina hänellä on jo ideoita siihen, miten apteekkien osaamista kannattaisi hyödyntää yhteiskunnassa. Apteekit voisivat auttaa ruuhkautunutta julkista terveydenhuoltoa esimerkiksi lääkehoitojen arvioinneissa, lääkityslistojen perkaamisessa ja lääkehoitojen seurannassa.
– Apteekeissa asioi paljon pitkäaikaissairaita, jotka näkevät lääkäriä kerran kahdessa vuodessa, mutta he käyvät meillä hakemassa lääkkeitä kolmen kuukauden välein. Meillä on asiakkaisiin pitkäaikaiset ja luottamukselliset suhteet, niin miksei lääkehoitojen onnistumista voitaisi seurata myös täällä.