Apteekit ja omaishoito yhteistyöhön
- 21.03.2017 at 02:20
Omaishoidon annosjakeluun tulisi liittää hoidettavan – ja tarvittaessa myös hoitajan – lääkehoidon säännölliset tarkastukset.
SOPIMUSOMAISHOITO on kasvava pitkäaikaishoidon muoto.
Kunnan kanssa omaishoitosopimuksen on tehnyt nykyisin noin 44 000 ihmistä. Omaishoidon kehittäminen kuuluu Sipilän hallituksen kärkihankkeisiin.
Omaishoidon hoidettavien ikärakenne on muuttunut kuluneen vuosikymmenen aikana. Yhä useampi omaishoidettavista on iäkäs.
Alle 18-vuotiaiden hoidettavien osuus oli vuonna 2012 vain 13 prosenttia, sen sijaan joka kolmas hoidettava oli täyttänyt 70 vuotta.
Erityisesti muistisairaiden iäkkäiden määrä on kasvanut.
Hoidettavat ovat huonokuntoisia. Kolme neljästä ei pysty liikkumaan vaivattomasti sisällä ja ulkona. Vain joka viidennen muisti toimii hyvin.
MYÖS OMAISHOITAJIEN ikärakenne on vanhentunut viime vuosien aikana. Noin puolet nykyisistä omaishoitajista on täyttänyt 70 vuotta ja lähes joka viides omaishoitajista on yli 80-vuotias.
Monet iäkkäät aviopuolisot huolehtivat toisistaan omaishoidon tuella.
Hoidettavat käyttävät useita lääkkeitä: Tuusulan omaishoidossa vuonna 2009 tehdyn tutkimuksen mukaan runsas kolmannes omaishoidettavista käytti päivittäin 4–6 reseptilääkettä, viidesosalla oli 7–9 reseptilääkettä, ja peräti 7 prosentilla oli käytössään yli 12 reseptilääkettä.
Apteekkien annosjakelun laajentamiselle on tarvetta.”
Kuitenkin kotisairaanhoidon piiriin kuuluu vain 40 prosenttia omaishoitoperheistä.
Harvat omaishoidettavat – Tuusulassa 9 prosenttia – ovat apteekin lääkejakelun piirissä.
Monet omaishoitajat siis jakavat lääkkeet hoidettavilleen. Useat heistä joutuvat vastaamaan päivittäisestä monilääkityksestä.
TUUSULASSA TEHDYN tutkimuksen mukaan lääkepoikkeamat omaishoidossa eivät ole mitenkään harvinaisia.
Lääke unohdetaan ottaa, käytetään väärää tai vääränvahvuista lääkettä, otetaan liikaa lääkkeitä tai lääke on loppunut.
Nämä postikyselynä toteutetun tutkimuksen tulokset kuvastanevat vain pientä osaa omaishoidon lääkitysturvallisuuden ongelmista. Kattavaa tutkimusta omaishoidon lääkitysturvallisuudesta maassamme ei ole tehty.
Iäkkäiden, erityisesti yli 80-vuotiaiden omaishoitajien melko iso määrä antaa kuitenkin aiheen olettaa, että hoitajan kognitiivinen heikkous saattaa lisätä virheitä omaisen ja omassa lääkehoidossa.
OMAISHOIDON LÄÄKITYSTURVALLISUUDEN kehittäminen on iso haaste.
Pelkään, että sitä ei ole otettu riittävästi huomioon ministeriön käynnistämässä omaishoidon kehittämisen kärkihankeryhmässä.
Farmasian ammattilaisten tulee osallistua kärkihankkeen kautta tapahtuvaan kehittämiseen.
Muutakin työtä tarvitaan. Omaishoitajia on ohjattava lääkehoitojen toteuttamisessa monin tavoin. Neuvonnan tulee olla jatkuvaa.
Omaishoidon annosjakeluun tulisi liittää hoidettavan – ja tarvittaessa myös hoitajan – lääkehoidon säännölliset tarkastukset.”
Omaishoitajien kertoman mukaan lääkärit ja apteekkien työntekijät ovat heidän tärkeimmät tiedonlähteensä lääkkeiden käytössä. Apteekkien neuvonta koetaan hyödyllisenä ja ymmärrettävänä.
Eikö tätä neuvontaa voisi laajentaa tekemällä sopimuksia kuntien omaishoidon kanssa?
OMAISHOITOA KOSKEVA LAKI velvoittaa kuntia järjestämään omaishoitajille valmennusta ja koulutusta hoitotehtävää varten ensi vuoden alusta lähtien.
Mielestäni kunnat voisivat ostaa maksullisiakin palveluita tämän velvoitteen toteuttamiseksi.
Järjestöt, muun muassa Omaishoitajat ja läheiset -liitto, järjestävät lääkehoitoihin liittyvää neuvontaa omaishoitajille.
Apteekkien yhteistyö järjestöjen kanssa toisi asiantuntijalisän järjestöjen lääkitysturvallisuutta koskevaan neuvontaan.
APTEEKKIEN ANNOSJAKELUN laajentamiselle on tarvetta.
Omaishoidon annosjakeluun tulisi liittää hoidettavan – ja tarvittaessa myös hoitajan – lääkehoidon säännölliset tarkastukset. Tämänkin osalta ehdotan neuvotteluja kuntien omaishoidon kanssa.
Osa omaishoitoperheistä pystyy maksamaan jakelun kustannukset, osa ei. Kunnat voisivat parantaa omaishoidon lääkitysturvallisuutta käyttämällä omaishoitotuen määrärahojaan annosjakeluun.
Omaishoito on kunnille halpa pitkäaikaishoidon muoto, jota kannattaa kehittää mahdollisimman turvalliseksi.
Kirjoittaja on Turun yliopiston yleislääketieteen professori emerita.