Rinnakkaislääketeollisuus: Biologisten lääkkeiden apteekkivaihto voi tuoda jopa kolme kertaa arvioitua isommat säästöt

Kiristyvä kilpailu tiputtanee hintoja dramaattisesti

Bothaksen mukaan varsinaisia mullistuksia on odotettavissa vuodesta 2025 lukien, kun biologiset lääkkeet tulevat laajamittaisesti apteekkivaihdon ja viitehintajärjestelmän piiriin.

Biologisten lääkkeiden apteekkivaihdon säästövaikutukseksi on lainsäädäntövalmistelussa arvioitu 20 miljoonaa euroa vuodessa, mutta Bothaksen mukaan vaihdon ja viitehintajärjestelmän mukanaan tuomat säästöt tulevat olemaan huomattavasti tätä suurempia.

– En tiedä, mihin tuo 20 miljoonan euron säästö on perustunut, mutta kun katsoo kansainvälisiä esimerkkejä ja ottaa huomioon, miten kilpailu yleisesti ottaen toimii, uskon, että vuodesta 2025 lähtien hinnat tippuvat todella dramaattisesti, Bothas sanoo.

Esimerkiksi Norjassa ja Tanskassa biosimilaarien suosiminen on saanut aikaan kovan hintakilpailun.

Tanskassa esimerkiksi reumalääke adalimumabi kilpailutettiin kansallisesti muutama vuosi sitten. Kilpailutuksen seurauksena valtaosa lääkkeen käyttäjistä vaihtoi kalliin alkuperäisvalmisteen jopa 90 prosenttia halvempaan biosimilaariin, mikä toi valtavan säästön lääkkeen korvauskustannuksiin.

Suomessa adalimumabin potilaskohtainen korvauskustannus on tällä hetkellä hiukan yli 500 euroa kuukaudessa. Odotettavissa on, että tämä tulee apteekkivaihdon myötä reilusti alaspäin.

Adalimumabin lisäksi apteekkivaihdon ja viitehintajärjestelmän piiriin vuonna 2025 tulevat muun muassa diabeteksen hoitoon käytettävä glargininsuliini sekä pegfilgrastiimi, jota käytetään syöpälääkityksen yhteydessä tukemaan valkosolujen tuotantoa. Veritulppia ehkäisevät enoksapariinivalmisteet tulevat vaihtokelpoisiksi jo ensi vuonna.

– Tilaa kilpailulle näissä valmisteissa on. Kovan kilpailun kääntöpuolena saatavuusongelmat voivat kuitenkin lisääntyä, Bothas sanoo.

Geneeristen lääkkeiden vaihto ylitti säästöodotukset

Bothas muistuttaa, että virkamiesarviot lääkevaihdon tuomista säästöistä ovat yleensä huomattavasti varovaisempia kuin toteutuneen kilpailun tuomat todelliset säästöt.

Kun lääkevaihto vuonna 2003 ja sen perässä kuusi vuotta myöhemmin viitehintajärjestelmä otettiin Suomessa käyttöön, virallinen arvio oli, että viitehintajärjestelmä toisi lääkekorvauksiin noin 52 miljoonan euron säästöt. Todellisuudessa vuosisäästöt ovat olleet monena vuonna jopa 100 miljoonan euron luokkaa.

20 vuodessa säästöjä arvioidaan kertyneen pelkästään apteekkien tekemistä lääkevaihdoista 1,3 –1,4, miljardia euroa. Tarkka summa ei ole tiedossa, sillä Kela on muuttanut lääkevaihdoista syntyneiden säästöjen laskentatapaa.

Hintojen laskun tuomaa säästöä lääkevaihdon aikana ei ole edes pystytty arvioimaan. Yksittäisen lääkevalmisteen hinta on kilpailun myötä pudonnut enimmillään jopa 98 prosenttia.

Jopa 60 miljoonan vuosisäästö?

Bothaksen mukaan biologisten valmisteiden apteekkivaihdon ja siihen kohdistuvien säästöodotusten kanssa käy todennäköisesti samoin kuin geneeristen lääkkeiden kohdalla.

– Nähtäväksi jää vain se, kuinka iso ero laskelmien ja todellisuuden välillä on. Sanoisin, että säästöt tulevat olemaan lähempänä 60:ta kuin 20:ta miljoonaa.

Tämä tarkoittaisi tavoitteisiin nähden jopa kolminkertaisia säästöjä. Lääkeyhtiö Orion on puolestaan laskenut, että biosimilaarien suosiminen voisi tuoda jopa 80 miljoonan euron vuosisäästöt.

Saatavuus huomioon, viitehintajärjestelmä tarkasteluun

Bothaksen mukaan biologisten lääkkeiden apteekkivaihdosta koituvat todelliset säästövaikutukset pitäisikin ottaa huomioon, kun mietitään uusia lääkesäästöjä. Uusien säästöjen hakeminen ennen kuin entisten toimenpiteiden vaikutukset ovat selvillä, on riskialtista, sillä molemmat vaikuttavat paitsi valtion- myös apteekkitalouteen.

Uusien säästöjen sijaan Rinnakkaislääketeollisuus peräänkuuluttaa velvoitevarastointilain päivittämistä sekä lääkkeiden saatavuuden varmistamista.

– Tarvitsemme toimenpiteitä, jotka todella tukevat saatavuuden varmistamista, Bothas painottaa.

Lääkesäästöjen tehostamiseksi Bothas ehdottaa uusien säästöjen sijaan ratkaisuksi tukkuvelvoitteen ja viitehintakauden yhteyden uudelleen tarkastelua. Nyt lääkevalmisteen täytyy olla saatavilla tukussa kolme viikkoa ennen viitehintakauden alkua. Viitehintakausi kestää kolme kuukautta.

– Tämä voi viivästyttää hintakilpailua. Jos jonkin valmisteen patenttisuoja päättyy vaikkapa 2,5 viikkoa ennen viitehintakauden alkua, valmiste saadaan kilpailun piiriin vasta kolmen kuukauden kuluttua. Tämän viivästyksen kustannusvaikutus voi olla jopa 10 miljoonan euron luokkaa. Siksi lääkkeen pääsyä viitehintajärjestelmän piiriin tulisi nopeuttaa.