Lääkehoitoja voitaisiin toteuttaa nykyistä halvemmalla – ”Rahaa palaa koko ajan”

Kilpailun oltava reilua

Rinnakkaislääkkeitä valmistavan Orionin Suomen kaupallisten toimintojen johtaja Janne Maksimainen suhtautuu varauksellisemmin 21 päivän saatavuussäännöstä luopumiseen. Syynä on hänen mukaansa riski epäreilusta kilpailusta.

– Orion kannattaa hintakilpailua, mutta sen on oltava reilua. Jos jokin toimija asettaa hintatason, sillä on myös oltava tarjolla tuotetta.

Maksimaisen pelkona siis on, että ilman ennakkosaatavuuden vaatimusta toimijat voisivat pahimmillaan ryhtyä polkemaan hintoja asettamalla alhaisen hintatason ilman, että ne tuovat omaa tuotettaan mukaan kisaan.

– Siksi jo ennalta edullisissa valmisteissa tulee keskittyä myös tuotteen saatavuuteen.

Biologisten lääkkeiden vaihto valmisteltava huolella

Orion on ajanut vahvasti biosimilaarien käytön edistämistä ja biologisten lääkkeiden apteekkivaihtoa. Yhtiö on esittänyt laskelmia jopa 80 miljoonan euron vuosittaisista säästöistä.

Myös Rinnakkaislääketeollisuuden Bothas pitää ajatusta biologisten lääkkeiden apteekkivaihdosta hyvänä, mutta hän arvioi, että sen toteutuminen vie aikaa.

– Se vaatii apteekeilta investointeja tiloihin ja koulutukseen. Lisäksi tarvitaan huolellista valmistelua, ettei vaihdon turvallisuutta kyseenalaisteta.

Bothaksen mukaan katse tulisikin nyt kääntää reseptinkirjoitukseen.

– Tässä on se iso säästöpotentiaali. Miksi kaikkialla ei tehdä sitä, mitä tehdään esimerkiksi Savossa? Miksei edullisempaa lääkettä kirjoiteta kaikille, joille se sopii? On käsittämätöntä, että tilanteessa, jossa Suomen kattava apteekkiverkko on uhattuna, lääkärit eri puolilla maata eivät vieläkään voi tehdä sitä, mitä savolaiset jo tekevät. Että mieluummin karsitaan apteekkiverkkoa.

Reseptinkirjoitusta tulisi valvoa

Periaatteessa laki jo velvoittaa lääkäreitä kirjoittamaan edullisinta sopivaa valmistetta, mutta Bothaksen mukaan ongelma on, että tätä ei valvota.

– Ehkä vuoden 2026 jälkeen, kun avohoidon lääkkeiden kustannusvastuu siirtyy hyvinvointialueille, jotain alkaa tapahtua. Toivottavasti.

Bothaksen mukaan lääkemääräysasetuksesta tulisi tehdä aidosti velvoittava ja sen toteutumiselle tulisi määrätä valvoja. Lisäksi terveydenhuollolle tulisi antaa resursseja, jotta nämä voivat palkata esimerkiksi hoitajia opastamaan uuden laitteen käytössä, kun valmistetta vaihdetaan.

– Näin vapaata lääkemääräysoikeutta ei käsittääkseni ole Euroopassa Suomen lisäksi muualla kuin Sveitsissä. Kaikkialla muualla lääkärit velvoitetaan kirjoittamaan kustannusvaikuttavinta lääkettä. Sveitsissä on iso tutkiva lääketeollisuus ja valtavasti rahaa. Meillä ei ole kumpaakaan.

Inhaloitavat apteekkivaihdon piiriin?

Siinä missä biologisten lääkkeiden saaminen apteekkivaihdon piiriin kaipaa ehkä vielä selvittelyjä, inhaloitavien hengitysteiden lääkkeiden sisällyttäminen viitehintajärjestelmään ja tuominen apteekkivaihdon piiriin olisi Bothaksen mukaan ”no brainer” eli helppo nakki ja se tulisi tehdä mahdollisimman pian.

Laskelmien mukaan tästä koituisi Kelalle noin 11 miljoonan euron säästöt, joista valtionosuus olisi noin 8 miljoonaa euroa.

Miksi tätä ei sitten ole jo tehty?

– En tiedä. Jostain syystä Suomessa ei tehdä tämäntyyppisiä toimenpiteitä kuin pakon sanelemana. Asioita ei kehitetä rationaalinen lääkehoito edellä vaan toimenpiteitä tehdään silloin, kun on jokin euromääräinen pakottava säästötarve. Ja silloin mennään helposti väärään suuntaan.

Siinä missä pistettäviin biologisiin lääkkeisiin ja niiden laitteisiin liittyy tilatarpeita ja turvallisuuskysymyksiä, joissa apteekeissa tarvitaan vielä kouluttautumista, inhaloitavien lääkkeiden kohdalla laiteneuvonta on jo apteekkien arkea.

– Apteekeilla on erittäin hyvät edellytykset inhaloitavien lääkkeiden vaihtamiseen. Olisi omituista, jos tätä ei tässä tilanteessa toteutettaisi.

Hintaeron tulee olla riittävä

Myös Orionin Maksimainen olisi valmis näkemään inhaloitavat valmisteet viitehintajärjestelmän ja apteekkivaihdon piirissä – etenkin, jos tai kun sinne ovat päätymässä myös biologiset lääkkeet ja biosimilaarit. Hän haluaa kuitenkin korostaa hoidon pitkäjänteisyyttä ja hoitoon sitoutumista, mihin kolmen kuukauden viitehintakausi voi tuoda haasteita.

– Onko järkevää vaihtaa valmistetta kolmen kuukauden välein 50 sentin hintaeron vuoksi? Kannattaako tällaisen hintaeron takia työllistää esimerkiksi apteekkeja uusien laitteiden opastamisessa? 

Maksimaisen ratkaisu olisi viitehintaputken leventäminen ja lääkkeen vaihtovälin määrittäminen esimerkiksi 12 kuukauden mittaiseksi.

– Hintaeron tulee olla inhaloitaville useita euroja, ainakin 5 euroa, ennen kuin potilaalle kannattaa lähteä vaihtamaan valmistetta ja opastamaan uuden laitteen käyttöä. Kyse on potilasturvallisuudesta ja hoitoon sitoutumisesta.

Samantyyppistä sääntöä hän toivoo aikanaan biologisten lääkkeiden vaihtoon.

– Biosimilaareissa putken leveys voisi olla 10, 15 tai 20 euroa.

Lisäsäästöjä tulossa

Siitä Maksimainen ja Bothas ovat samaa mieltä, että hintakilpailussa on edelleen tehtävää ja että sitä kautta olisi saatavissa merkittäviä lisäsäästöjä.

Maksimaisen mukaan luvassa on lisää mahdollisuuksia, sillä lähivuosina hintakilpailun piiriin on tulossa muun muassa tyypin 2 diabeteksen hoidossa käytettävät gliptiinit sekä eteisvärinäpotilaiden hoidossa käytettävät uudet oraaliset antikoagulantit (NOAC).

– Näiden myötä hoitojen hinnat tulevat putoamaan jopa 80–90 prosenttia. Odotettavissa on siis merkittäviä säästöjä.

Maksimaisen mukaan ylipäätään se, että reseptilääkkeiden hinnat ovat viime vuosina jatkuvasti laskeneet, vaikka jokseenkin kaiken muun hinta on noussut, kertoo siitä, että viitehintajärjestelmä ja apteekkivaihto toimivat.

Bothas puolestaan toivoisi päättäjiltä aktiivisempaa otetta jo olemassa olevien säästömahdollisuuksien hyödyntämiseen.

– Rahaa palaa nyt koko ajan. Sama terapeuttinen vaikutus voitaisiin saada jo nyt halvemmalla.