Oikealla tiellä – Jarkko Ketolainen luotsaa 50-vuotiasta farmasian laitosta

Edistyksellisiä ajatuksia

Syyskuussa 1973 Kuopiossa aloitti opintonsa 18 proviisoriopiskelijaa. Kymmenen vuotta myöhemmin opiskelijoita oli 400, ja tällä hetkellä Kuopiossa opiskelee hiukan yli 800 tulevaa farmaseuttia ja proviisoria. 

Itä-Suomen yliopiston farmasian laitos kouluttaa siis lähes puolet Suomen farmaseuteista ja proviisoreista. Laitoksen antama koulutus on kansallisissa opiskelijakyselyissä todettu Suomen laadukkaimmaksi. 

Jo 50 vuotta sitten Kuopiossa oltiin edistyksellisiä ja opetuksen suunnittelussa korostettiin yhteistyötä muun terveydenhuoltoalan kanssa. Samoin painotettiin yhteiskuntatieteiden opetuksen tarvetta. 

– Koulutuksen aloittamista ajaneet aktiivit korostivat myös opetuksen monitieteisyyttä. Jopa kliininen farmasia vilahteli koulutusalana, Ketolainen huomauttaa. 

Virallisesti kliinisen farmasian opetus alkoi Kuopiossa vuosi sitten, ja juuri nyt se on ”kova juttu”. 

Monipuolisia ammattilaisia

On vuosien varrella toki tapahtunut kehitystäkin. Esimerkiksi opetussuunnitelmat rakennetaan tänä päivänä huolella ja alan tarpeita tarkasti seuraten.  

– Silloin alkuvuosina seuraavan päivät opetussuunnitelma laadittiin varmaan edellisenä iltana. 

Opetuksen sisällössä painotus on siirtynyt luonnontieteistä kuten kemiasta lähemmäs potilastyötä ja yhteiskunnan ilmiöitä. 

– Tätä nykyä kymmeniä farmasian opiskelijoita koulutetaan muun muassa kriisiajan lääkehuollon tehtäviin yhdessä Puolustusvoimien Sotilaslääketieteen keskuksen ja Sotilasapteekin kanssa, Ketolainen huomauttaa. 

Muutamalla proviisoriopiskelijalla vuonna 2006 alkanut kriisihuollon toiminta on laajentunut kansalliseksi, kaikki maan farmasian koulutusyksiköt kattavaksi toiminnaksi. 

– Eli kyllä nyt valmistuvat farmasian ammattilaiset ovat tiedollisesti ja taidollisesti monipuolisempia kuin ensimmäiset opiskelijasukupolvet, Ketolainen summaa. 

Kakkosvaihtoehto vei mukanaan

Ketolainen itse aloitti farmasian opiskelun tasan 40 vuotta sitten, 1980-luvun alussa. Hän päätyi alalle samalla tavalla kuin moni muukin. 

– Kehtaanko kertoa? No olkoon. Hain lääketieteelliseen, mutta jäin kahden pisteen päähän opiskelupaikasta. 

Kakkosvaihtoehdoksi armeijan käynyt, ”vanha” ylioppilas oli rastittanut proviisoriopinnot, ja niihin Ketolainen tuli valituksi. 

– Opiskelu oli mukavaa ja meillä oli kiva, tiivis porukka. Kun seuraava kevät tuli, en jaksanut enää ryhtyä lukemaan lääkiksen pääsykokeisiin. Joten tässä sitä ollaan. 

Sattuma ja sosiaaliset tekijät ohjasivat myös tutkijanuran vallinnassa. 

– Proviisorin erikoistyön ohjaajana oli nuori proviisori Timo Pesonen ja nuori professori Petteri Paronen. He olivat innostavia ohjaajia, ja tutkimus tuntui mukavalta puuhalta. Ja koska silloin elettiin 1990-luvun alkua ja lama-aikaa, töitä ei ollut kauheasti tarjolla. Tutkijaksi ryhtyminen tuntui luontevalta, ja jäin heti valmistuttuani tekemään väitöskirjaa. 

Tuoreena tohtorina Ketolainen teki muutaman vuoden syrjähypyn yliopistomaailmasta lääketeollisuuden puolelle. Elettiin 1990-luvun puoliväliä ja ensimmäistä biofirmabuumia.  

2000-luvun alkaessa Ketolaista kuitenkin kysyttiin paikkaamaan pois lähtevää professoria. Tämä suostui. 

– Vaihdoin firman luottokortin… akateemiseen uraan. Ja sillä tiellä ollaan. 

Tie on osoittautunut oikeaksi, ja Ketonen on paitsi edennyt urallaan, myös lunastanut opiskelijoiden suosion. Siitä tuli osoitus viime vappuna, jolloin Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunta nakkasi Ketolaisen Veljmies-patsaan vesialtaaseen. 

– Olen erittäin otettu, että 50. uitettava professori on 50-vuotista taivaltaan juhlivalta farmasian laitokselta. Pidän uittoa kunnianosoituksena opiskelijamyönteiselle professorille, mutta uskon, että valinta heijastaa koko laitoksen, ei vain yhden professorin, tekemää työtä opiskelijoiden parissa ja heidän hyväkseen. 

Ketolainen kehuu vuolaasti farmasian laitoksen henkilökunnan ja opiskelijoiden mutkattomia suhteita. 

– Puhumme asioista niiden oikeilla nimillä. Yhteistyö puolin ja toisin on aivan mahtavaa. Nuoret ovat fiksuja ja he tarjoavat uusia näkökulmia. Heitä kannattaa kuunnella. 

Laitosjohtaja Ketolainen sanoo ajoittain kaipaavansa työtä opiskelijoiden parissa. Hän pyrkii edelleen opettamaan, vaikka aikaa siihen on vähän. 

– Opettaminen on tärkeää, jotta pysyy kehityksessä mukana. 

Pandemian pitkät jäljet

Yksi asia Ketolaista nykyisissä opiskelijasukupolvissa huolettaa. Pandemia pakotti pari opiskelijasukupolvea lähes täysin etäopintoihin. Se tarkoittaa, että tärkeät, ensimmäisinä opiskeluvuosina solmittavat sosiaaliset verkostot jäivät muodostumatta. 

– Se on ihan hirveää. Kun itse aloitin opinnot, meillä oli jopa kolmen vuosikurssin porukka, joka oli paljon yhdessä. Siinä syntyi verkosto, jolla on ollut iso merkitys niin työuralla kuin vapaa-ajallakin. Pandemian aikana aloittaneille opiskelijoille tällaista vertaisverkostoa ei ole syntynyt, ja se on ihan hirveän sääli. Nyt pitäisi miettiä, miten päästään takaisin tiiviisiin porukoihin. 

Pandemian jäljiltä etäopetus on tullut monin paikoin jäädäkseen, ja vaikka siinä on puolensa, Ketolainen peräänkuuluttaa myös muunlaista toimintaa. 

– Opiskelumenetelmät kehittyvät, enkä halua kuulostaa dinosaurukselta, mutta kaikkia vanhoja hyviä tapoja ei kannattaisi hylätä. 

Voiko opiskelijamääriä lisätä?

Pandemian jättämien jälkien lisäksi farmasian opetuksen – ja koko alan – haasteena on tietää, mikä on oikea määrä koulutuspaikkoja.

Apteekeissa kärsitään alati pahenevasta työvoimapulasta, ja samaan aikaan farmasian ammattilaisia palkataan enenevissä määrin muualle terveydenhuoltoon. Esimerkiksi Hus on viime aikoina rekrytoinut useita farmaseutteja ja proviisoreita, ja Ketolaisen mukaan sama nähdään lähiaikoina muillakin hyvinvointialueilla. Alalta myös poistuu tällä hetkellä paljon väkeä suurten ikäpolvien jäädessä eläkkeelle. 

Ratkaisuksi on toisinaan väläytelty koulutuspaikkojen lisäämistä, mikä myös toteutettiin pari vuotta sitten sekä Helsingissä että Kuopiossa. Ketolaisen mukaan paikkamäärien jatkuva kasvattaminen ei kuitenkaan ole ratkaisu. 

– Opiskelijamäärät ovat jo nyt suuria. Enempään eivät riitä tilat eivätkä henkilöstö. 

Ja vaikka paikkamääriä pystyttäisiinkin kasvattamaan, se ei takaa lisää valmistuvia ammattilaisia. 

– Esimerkiksi farmaseutin opintoihin ei ole tällä hetkellä samanlaista imua kuin aiemmin. Tämä johtuu muun muassa siitä, että ikäpolvet pienevät. Hyviä, motivoituneita hakijoita on aiempaa vähemmän. 

Keskusteluja on käyty myös siitä, vastaavatko opintojen sisällöt apteekeissa tehtävän työn tarpeita. Ketolaisen mukaan yliopistossa seurataan työelämän tarpeita ja niistä myös keskustellaan sidosryhmien kanssa, mutta mahdolliset muutokset on tehtävä harkiten ja oikeaan aikaan. Opintosuunnitelmat laaditaan aina kolmeksi vuodeksi kerrallaan, ja kesken kolmevuotiskauden niitä ei voida muuttaa. 

– Keskustelemme muutostarpeista mieluusti sidosryhmien, kuten farmasian alan järjestöjen kanssa. Kuitenkin on myös niin, että opetukseen kohdistuu monenlaisia toiveita ja odotuksia, jotka osin vetävät eri suuntiin. Kaikkea ei voida ratkaista opetuksella. 

Apteekkariliiton ja sen paikallisyhdistysten kanssa tehtävää yhteistyötä Ketolainen kehuu erinomaiseksi. Etenkin paikallistasolla, Savon apteekkariyhdistyksen kassa käydään säännöllistä vuoropuhelua, jossa ruoditaan niin haasteet kuin onnistumisetkin. 

Ketolaisen mukaan toimiva yhteistyö näkyy muun muassa opiskelijoiden voittopuolisesti positiivisina harjoittelukokemuksina apteekeissa. Esimerkiksi näin: ”Koin alusta asti olevani työyhteisömme tasa-arvoinen jäsen ja ihailin työilmapiiriä, jossa apua pyydettiin ja annettiin kollegoiden kesken päivittäin. Kokonaisuudessaan harkasta jäi onnistunut olo ja valtava halu oppia lisää”, eräs opiskelija kirjoittaa palautteessaan. 

– Apteekkiharjoittelu on todella tärkeä osa opintoja, ja se hoituu apteekeissa pääsääntöisesti todella hienosti. Siitä haluan kiittää apteekkeja, Ketolainen sanoo. 

Ei enää harmaita eikä huomaamattomia

Entä sitten farmasian tutkimus? Miten sillä Kuopiossa menee juhlavuonna 2023? 

Ketolaisen mukaan hyvin. Itä-Suomen yliopiston farmasian laiton on viime vuosina ollut nousussa erilaisissa tiede-rankingeissa, ja kisaa jo Helsingin kanssa. Esimerkiksi arvostetulla Shanghain listalla laitos sijoittui 76-100:n parhaan joukkoon kategoriassa ”Pharmacy and pharmaceutical sciences”. 

Tutkimuksen kärkinä Kuopiossa ovat muun muassa lääkkeiden kuljetus ja kohdentaminen, lääkeainesuunnittelu, lääke-epidemiologia ja lääkehoidon vaikuttavuus sekä lääketaloustiede. 

Kuten kaikilla tieteenaloilla, myös Kuopion farmasian laitoksella kamppaillaan tutkimusrahoituksen kanssa.  

– Nythän uusi hallitus puhuu TKI-toiminnan ja koulutuksen rahoituksesta, mutta saa nähdä, miten tämä toteutuu ja miten se näkyy meille toimijoille saakka, Ketolainen sanoo kieli keskellä suuta. 

Hän toivoisi valtiovallalta sen tiedostamista, että farmasialla on merkittävä rooli koko terveydenhuoltosektorilla, ja sitä voitaisiin hyödyntää nykyistä enemmänkin. 

– Olemme ehkä alana olleet vähän harmaita ja huomaamattomia, mutta sen aika on ehkä nyt ohi. Jos ollaan hyviä jossain, se voidaan myös sanoa. Meillä tehdään esimerkiksi hyvää ja tiivistä yhteistyötä lääketieteen kanssa.  

Tulevaisuuden lääkevalmistusta

Ketolaisen oma tutkimusala keskittyy ennen muuta jatkuvatoimiseen lääkevalmistukseen. Se tarkoittaa, että lääkkeen valmistusprosessi etenee alusta loppuun, eli esimerkiksi jauheesta tabletiksi, jatkuvana virtana, ilman katkoja. Puolivalmisteita tai välivarastoja ei ole. 

– Se on resurssitehokasta, ja valmistusvirheen todennäköisyys on pienempi kuin tavanomaisessa lääkevalmistuksessa. Myös kulloinkin prosessissa olevan materiaalin määrä on pienempi, ja siten myös tilaa tarvitaan vähemmän. Se tarkoittaa vihreämpää valmistustapaa ja pienempää hiilijalanjälkeä. 

Menetelmä rantautui tiedemaailmasta teollisuuteen noin 10 vuotta sitten, mutta on edelleen pienimuotoista. Markkinoilla on toistaiseksi muutama valmiste. Ketolaisen mukaan ajatus, että menetelmä soveltuu vain pieneen osaan lääkevalmistuksesta, on kuitenkin väärä. 

– Merkittävä osa lääkevalmistuksesta voitaisiin toteuttaa näin. 

Voikin hyvin olla, että jatkuvatoiminen lääkevalmistus on tulevaisuutta, sillä se vastaa vaatimuksiin lääkevalmistuksen resurssitehokkuudesta, ympäristön huomioimisesta sekä alati yksilöllistyvästä lääketieteestä ja -hoidosta.  

– Jatkuvatoiminen lääkevalmistus on tehokas tapa valmistaa pienempiä sarjoja ja eri vahvuuksia. Laadunvarmistus on toki ensin hoidettava kuntoon. 

Uusien menetelmien valtavirtaistumista tukee myös uudenlainen valmistusteknologia, kuten tulostaminen. Lääkkeitä valmistetaan jo esimerkiksi 3D-tulostamisella. Tämä tuonee lääkevalmistuksen myös osittain takaisin apteekkeihin. 

– Sairaala-apteekit voisivat toimia tässä ajureina, Ketolainen ehdottaa. 

Punk-keikoilta viheriöille

Vaikka Ketolaisella on nykyisessä työssään valitettavan vähän aikaa tutkimukselle, hän sanoo olevansa tyytyväinen rooliinsa.  

– Tykkään laitosjohtajan hommasta ja sidosryhmätyöstä. Koen, että tässä roolissa pääsee vaikuttamaan asioihin. 

Ketolaisen historiasta löytyy myös toisenlaisia rooleja, jotka pirskahtelevat pintaan yllättävissä tilanteissa. Kun tämän jutun kuvaukset Kuopion satamassa on saatu päätökseen, ja kuvaaja irrottaa lisävalon telineestä, Ketolainen tarraa tyhjään, hiukan mikrofonitelinettä muistuttavaan jalustaan kiinni ja hihkaisee ”Yy, kaa ja yy, kaa, koo, nee” 

Käy ilmi, että laitosjohtajalla on menneisyys punk-bändin solistina. Genre kuulemma valikoitui, koska ”eihän silloin 80-luvun alussa muuta ollutkaan”. 

Punk-harrastus loppui jo reilusti alle kolmekymppisenä, jolloin Ketolainen päätti, että hän on liian vanha hommaan. Nykyhetkestä – ja kuvauskaluston näkökulmasta – katsottuna päätös saattoi olla ennenaikainen, mutta minkäs teet. 

Tätä nykyä Ketolainen kertoo harrastavana lähinnä golfia, mutta haluaa korostaa että: 

– En ole mikään golf-friikki. Tasoitukseni on vielä reilusti kaksinumeroinen. 

Sen sijaan keittiössä hän kertoo olevansa etevä. Bravuurina on valmistaa hyvää ruokaa niistä aineksista, joita komerosta löytyy. 

– Siihen en rupea, että marinoisin jotain päivätolkulla. Kun kokkaan, ruoka syntyy nopeasti. Ja on ihan hyvää. 

Jarkko Ketolainen 

• Syntynyt vuonna 1962 Turussa. 
• Ylioppilaaksi Joensuun yhteiskoulusta 1981. 
• Aloitti farmasian opinnot 1983 silloisessa Kuopion yliopistossa. 
• Valmistui proviisoriksi 1990 ja farmasian tohtoriksi 1996 Kuopion yliopistosta. 
• Toiminut muun muassa lääketeollisuudessa tutkimuspäällikkönä ja toimitusjohtajana 1996 –2002 ja farmasian teknologian professorina vuodesta 2000 (päätoimisesti vuodesta 2002). 
• Farmasian laitoksen varajohtaja 2013–2015. 
• Farmasian laitoksen johtaja vuodesta 2015. 
• Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen toimikunnan jäsen 2013–2018. 
• Ohjannut yli 60 pro gradu-tutkielmaa, 14 väitöskirjaa ja 10 postdoc -tutkijaa. 
• Tutkimuksen tämän hetkinen fokus on kiinteiden lääkevalmisteiden valmistuksessa, erityisesti resurssitehokkaassa lääketuotannossa, kuten jatkuvatoimisessa lääkevalmistuksessa. 
• Naimisissa, kolme aikuista lasta. 
• Harrastaa golfia ja ruuanlaittoa.