Farmaseuttipulaan etsitään kiivaasti ratkaisuja

Työvoimatilanne apteekeissa huolestuttava

Apteekkariliitto pitää työvoimatilannetta hyvin huolestuttavana. Liitto perusti keväällä työryhmän, jossa liiton lääkepoliittinen asiantuntija Sonja Kallio pohtii yhdessä apteekkarien kanssa konkreettisia keinoja työvoimatilanteen parantamiseksi. Apteekkareista työryhmässä ovat Sari Westermarck, Lenita Jokinen, Anu Töyräs, Leena Astala ja Pasi Palmroth. 

Työvoimapulan taustalta on tunnistettu useita tekijöitä. Perusongelma on, että apteekkien työmäärä kasvaa jatkuvasti, mutta samaan aikaan työntekijöiden määrä alalla vähenee.

Suomeen on perustettu muutaman vuoden sisällä yli 40 uutta apteekkia, jolloin vähäisestä työvoimaresurssista on entistä suurempi kilpailu. Yhteensä apteekkitoimipisteitä on noin 830, ja niissä työskentelee vajaat 5 000 farmasian ammattilaista.

Apteekkien työmäärä kasvaa

Väestön ikääntyessä reseptilääkkeiden toimittaminen on lisääntynyt viidessä vuodessa noin 20 prosentilla. Kasvu selittyy ensisijaisesti lääkkeiden koneellisella annosjakelulla, joka tehostaa terveydenhuollon toimintaa, mutta lisää apteekkien työmäärää.

Samaan aikaan apteekkialalta poistuu enemmän työntekijöitä kuin sinne saadaan palkattua.

– Yksi suuri syy apteekkien työvoimapulaan on se, että farmaseutteja on alettu rekrytoida yhä enemmän hyvinvointialueille, sairaaloihin ja terveyskeskuksiin. On hienoa, että farmaseuttisen työn merkitys on huomattu julkisella puolella, mutta se koettelee avohuollon apteekkeja, toteaa Sonja Kallio.

Pelkästään HUS apteekki on palkannut viime vuosina toistasataa farmaseuttia. Farmaseutteja tarvitaan hoitajapulan vaivaamaan julkiseen terveydenhuoltoon edistämään turvallista lääkehoitoa.

Farmaseutteja tarvitaan paljon lisää

Apteekkariliiton työryhmän mukaan farmaseuttipulan helpottaminen edellyttää työvoima- ja koulutuspoliittisia ratkaisuja, mutta myös alan sisäisiä toimenpiteitä.

Koulutuspoliittisten tavoitteiden kärjessä on opiskelijamäärien lisääminen. Farmaseutteja koulutetaan tällä hetkellä Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoissa sekä Åbo Akademissa. Apteekkarien toiveena on, että Oulun yliopistossa aloittaisi kokonaan uusi farmaseuttikoulutus. Sen toivotaan helpottavan etenkin Pohjois-Suomen työvoimapulaa.

Apteekkariliitossa tiedostetaan, että pelkkä opiskelijamäärien lisääminen ei ratkaise sitä ongelmaa, että moni nuori farmaseutti ei halua jäädä apteekkityöhön. Farmaseuttiopinnot ovat monelle ponnahduslauta proviisoriopintoihin tai kokonaan toiselle alalle.

– Haluamme käydä opiskelijoiden ja yliopistojen kanssa keskustelua siitä, millaisen kuvan farmasian opinnot antavat apteekkityöstä ja miten mielikuvat vastaavat todellisuutta. On tärkeää pohtia keinoja, joilla alalle saataisiin apteekkityötä tuntevia ja siitä kiinnostuneita ihmisiä, Sonja Kallio kertoo.

Vaihto pipetistä pulloon ei käy

Työvoimapoliittisiin keinoihin kuuluu muun muassa farmaseuttisen työn sisällön järkevöittäminen alan sisäistä sääntelyä muuttamalla. 

Tällä hetkellä farmaseutit eivät saa käyttää osaamistaan täysimääräisesti, vaan esimerkiksi pienistäkin lääkitysmuutoksista on soitettava hoitavalle lääkärille.

Farmaseutti ei esimerkiksi voi vaihtaa reseptillä määrättyjä silmätippapipettejä silmätippapulloon, vaikka ne sisältäisivät täsmälleen samaa lääkeainetta. Vaihtolupaa on pyydettävä myös silloin, jos lääkärin määräämä 400 mg:n vahvuinen lääke on loppunut apteekista, mutta hyllyssä olisi samaa valmistetta 200 mg:n vahvuisena. 

Lääkäreille soittelu helposti ratkaistavissa asioissa turhauttaa ja vie työaikaa kummaltakin osapuolelta. 

Lähiaikoina käytäntöön saattaa tulla muutos, sillä hallitusohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi selkeyttää reseptilääkkeiden toimittamista siten, että apteekki voi soveltaa lääkemääräystä eri pakkauskokojen saatavuus ja määrä huomioiden, kuitenkin poikkeamatta lääkemääräyksen kokonaislääkemäärästä.

Apteekkariliitossa hallitusohjelman kirjaus on otettu vastaan ilolla.

– Tämä on hieno askel eteenpäin! Näin saadaan vähennettyä terveydenhuollon painetta, kun joka asiassa ei tarvitse soittaa lääkärille, ja farmasian ammattilaiset saadaan tekemään enemmän sitä työtä, johon heidät on yliopistossa koulutettu, Kallio sanoo.

Hänen mielestään tässä yhteydessä kannattaisi pysähtyä miettimään tarkemmin myös sitä, käytetäänkö farmaseuttien aikaa ja asiantuntemusta apteekeissa oikein.

– Miten työtä voitaisiin sujuvoittaa niin, että farmaseuttien työaikaa käytettäisiin ensisijaisesti lääkeneuvontaan? Voitaisiinko esimerkiksi hintaneuvontaa tai tarranliimaamista automatisoida jotenkin, hän kysyy.

Vuokrafarmaseutille riittää työtä

Päivi Nyrhilä aloitti apteekkifarmaseuttina reilut 40 vuotta sitten. Sinänsä mukava asiakaspalvelutyö tuntuu hänestä nykyään ajoittain liukuhihnamaiselta suorittamiselta. 

Hän haluaisi keskittyä farmaseutin ydintyöhön eli lääkeneuvontaan ja hoidon tukemiseen, mutta aikaa kuluu paljon hintaneuvontaan ja muuhun selvittelyyn, kuten reseptien uusimiseen vaativien asiakkaiden puolesta.

– Haluan antaa jokaiselle asiakkaalle hyvän palvelukokemuksen, mutta ruuhka-aikoina asiakaspalvelutilanteet tuntuvat stressaavilta, koska jonossa seisoo vuoroaan odottavia asiakkaita.

Työtä olisi tarjolla paljon enemmän kuin hän ehtii tehdä, mutta hän vaalii vapaa-aikaansa.

– Kun olen ollut yhden viikon töissä, pidän sen perään viikon vapaata. Enää en jaksa täysiä kuukausia, koska iän myötä voimavarat vähenevät, ja väsyn selvästi vähemmästä kuin nuorempana.

Farmaseutit pitävät työstään

Farmaseuttien työtyytyväisyyttä on tutkinut Apteekkariliiton toimeksiannosta Henna-Riika Karjalainen, joka kirjoitti keväällä aiheesta Lapin ammattikorkeakouluun tradenomipintojensa lopputyön.

Tarkoitus oli selvittää, mikä saisi farmaseutit pysymään apteekkityössä. Tutkimuksen pääteemoja olivat henkilöstöjohtaminen, esihenkilötyö ja työhyvinvointi.

Tutkimuksen perusteella farmaseutit pääasiassa pitävät työstään ja haluavat työskennellä annettujen tavoitteiden mukaisesti. 

Karjalaisen kyselyyn vastanneista lähes 280 farmaseutista melkein puolet kertoi, ettei heidän työpaikoillaan järjestetä säännöllisesti kehityskeskusteluja.

– Kyselyn perusteella voidaan päätellä, että kehityskeskusteluihin ja palautteenantoon panostamalla yritykset saisivat sitoutuneempia työntekijöitä, hän sanoo.

Yleistä työtyytyväisyyttä parantaisivat parempi palkka sekä haastavat ja motivoivat työtehtävät.

Eläkeläiset apteekkityöhön

Apteekkariliiton työryhmä hyödyntää Henna-Riika Karjalaisen tutkimustuloksia pohtiessaan, miten ala voi helpottaa farmaseuttipulaa parantamalla omia käytäntöjään.

– Olemme pohtineet työryhmässä, mitä voimme tehdä alana itse. Haastamme myös sidosryhmät ja alan opiskelijat keskustelemaan kanssamme siitä, miten apteekkityö saataisiin houkuttelevammaksi, Sonja Kallio sanoo.

Työ on vielä kesken, mutta ryhmä aikoo julkaista ohjeita hyvistä toimintatavoista mahdollisesti jo vuoden lopussa. Tarkoitus on parantaa johtamiskäytäntöjä ja lisätä työhyvinvointia. Tämän toivotaan kohentavan apteekkien vetovoimaa opiskelijoiden, alalla työskentelevien sekä sieltä poistuneiden silmissä.

Joidenkin arvioiden mukaan yksi nopea tapa farmaseuttipulan korjaamiseen olisi houkutella takaisin apteekkityöhön sitä varsin mittavaa farmaseuttijoukkoa, joka on siirtynyt muille lääkehuollon sektoreille tai lähtenyt kokonaan pois alalta. Apua on toivottu myös eläkkeelle jääneistä farmasian ammattilaisista.

Keikkatyö parantaa elämänlaatua

Vuokrafarmaseutti Päivi Nyrhilä paikkaa apteekkien työvoimatarvetta vielä jonkin aikaa. Hänen virallinen vanhuuseläkeikänsä on 64,5 vuotta, jonka jälkeen hän alkaa saada täyttä eläkettä.

Hän suosittelee lämpimästi osittaista varhennettua vanhuuseläkettä niille ikääntyville kollegoille, joilla ei tunnu riittävän voimavaroja kokoaikaiseen työntekoon. 

Nyrhilä arvelee, että järjestely on työnantajan kannalta parempi kuin esimerkiksi pitkillä sairauslomilla oleminen tai kokonaan pois työelämästä jääminen. 

Taloudellisesti hän tienaa keikkatyöstä hieman pienemmän summan kuin täyttä työpäivää tehdessään. Lyhyempi työaika on kuitenkin parantanut elämänlaatua selvästi. Vapaaviikoilla riittää aikaa ja energiaa tavata ystäviä ja sukulaisia, matkustella ja liikkua luonnossa, lukea, tehdä vapaaehtoistyötä ja pitää kunnossa niin omakotitaloa kuin mökkiäkin.

– Olen myös tietoisesti harjoitellut antamaan itselleni vapaata ja olemaan vaan, hän sanoo.

Lisää aloituspaikkoja yliopistoihin

Oulun yliopistoon yritetään saada farmaseuttikoulutusta. Kouvolan Ammattiopistoon kaavaillaan lääkealan peruskoulutusta, josta olisi väylä Itä-Suomen yliopistoon.

Pohjolan apteekkariyhdistys otti viime vuonna yhteyttä Oulun yliopiston rehtoriin ja ehdotti farmaseuttisen koulutuksen aloittamista. Neuvottelujen jälkeen yliopisto palkkasi selvityshenkilön tutkimaan, voisiko farmaseutteja ja proviisoreja alkaa kouluttaa osana lääketieteellisen tiedekunnan koulutusohjelmaa. 

– Ehdotus on saanut kaikkialla Oulun yliopistossa niin sanotusti vihreää valoa, iloitsee Pohjolan apteekkariyhdistyksen puheenjohtaja, apteekkari Anu Töyräs Kärsämäen apteekista. 

Asiassa on enää kaksi estettä. Yliopisto tarvitsee opetus- ja kulttuuriministeriöltä tutkinnonanto-oikeuden, ja seuraava määräpäivä hakemuksen jättämiseen on syyskuussa. Sitä ennen yliopiston on hankittava 4 miljoonan euron rahoitus joko valtiolta, Oulun kaupungilta tai yksityisiltä rahoittajilta, kuten paikallisilta yrityksiltä.

Rahaa tarvitaan pyörittämään opetustoimintaa siihen asti, kunnes ensimmäiset opiskelijat valmistuvat 3–4 vuoden kuluttua ja valtio alkaa maksaa yliopistolle valmistuneista opiskelijoista. 

– Jos alkuvaiheen rahoitus varmistuu, Oulun yliopisto on valmis aloittamaan farmaseuttikoulutuksen, Töyräs sanoo.

Kymmeniä uusia farmasian ammattilaisia

Oulussa voitaisiin kouluttaa mahdollisesti kymmeniä farmasian ammattilaisia vuodessa. Töyräs korostaa, että järjestely auttaisi ylläpitämään pohjoisen Suomen apteekkiverkostoa, jolloin turvattaisiin alueellisen lääkehuollon lisäksi myös poikkeusolojen huoltovarmuus.

– Jos haluamme pitää maankattavan apteekkiverkoston, ei riitä, että koulutusmääriä lisätään nykyisissä oppilaitoksissa, vaan koulutuksen tulee olla maankattavaa, hän sanoo. 

Lapin, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan apteekeissa on kärsitty farmaseuttipulasta jo monen vuoden ajan. Alueella toimii yli 80 apteekkia, joilla ei ole riittävästi vakituisia työntekijöitä, eikä apua saa yleensä edes keikkatyöläisistä.

Osa apteekkareista joutuu jättämään säännöllisesti omat vuosilomansa pitämättä, mutta silti monen apteekin on täytynyt supistaa aukioloaikoja. 

– Pohjoisessa on ollut pitkään todella huono työvoimatilanne, koska Helsingissä tai Kuopiossa opiskelleet ihmiset eivät yksinkertaisesti siirry tänne töihin, Töyräs sanoo. 

Motivoituneita opiskelijoita farmasian alalle

Itä-Suomen yliopistossa on lisätty farmasian opiskelijamääriä viime vuosina.

– Olemme kasvattaneet sisäänottomääriä aktiivisesti vuodesta 2020 alkaen. Koulutusmäärien edelleen lisääminen vaatisi lisäresursseja, kertoo opetuksen kehittämisestä vastaava yliopistonlehtori, FaT Krista Laine.

Farmaseuttipula ei näy yliopistossa hakijamäärien kasvuna, vaan ikäluokkien pienentyessä hakijamäärätkin ovat laskussa. Farmasian opintoihin työvoimapula heijastuu lähinnä siten, että harjoittelupaikkojen saaminen apteekeista on vaikeutunut, sillä apteekeissa ei ole resursseja harjoittelijoiden ohjaamiseen. Valmistuneet opiskelijat puolestaan työllistyvät nopeasti. 

Yliopisto otti viime vuonna käyttöön avoimen yliopiston väylän, jonka kautta on tarkoitus houkutella opiskelijoiksi nimenomaan farmaseutin työstä kiinnostuneita. Opiskelijoiksi voidaan valita vuosittain kymmenen sellaista henkilöä, jotka ovat suorittaneet avoimessa yliopistossa farmasian perusopinnot sekä ihmisen biologian opintokokonaisuuden hyvin tiedoin.

Yliopisto on käynyt lisäksi alustavia keskusteluja Kouvolan Ammattiopiston kanssa. Suunnitelmana on antaa lääkealan perustutkinnon opiskelijoille mahdollisuus sisällyttää avoimen väylän opintoja vapaavalintaisina opintoina tutkintoon.

– Farmaseuttiopinnoista kiinnostunut lääketeknikko olisi silloin hakukelpoinen Itä-Suomen yliopiston avoimessa väylässä. Ylipäätään avoimen väylän tarkoituksena on saada opiskelijoiksi alasta aidosti kiinnostuneita ja motivoituneita opiskelijoita, Laine kertoo.

Teknisten koulutusta Kouvolaan?

Kouvolan Ammattiopiston rehtori Petri Tani kertoo, että opisto aloittaa lääkealan perustutkinnon opetuksen vuoden 2024 alussa, jos opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää sille opetuksen järjestämisluvan. Aluksi koulutukseen voitaisiin ottaa 20 opiskelijaa.

Suomessa toistaiseksi vain neljällä ammattiopistolla on lupa järjestää lääkealan perustutkinnon opetusta.

– Kouvolan Ammattiopisto palvelisi tällä tutkinnolla laajasti koko Kaakkois-Suomen aluetta, mutta myös Etelä-Karjalaa, Päijät-Hämettä, itäistä Uuttamaata ja Etelä-Savoa, Tani kertoo.

Hän uskoo yliopiston kanssa tehtävän uudenlaisen yhteistyömallin lisäävän lääkealan perustutkinnon vetovoimaa, sillä joustava väylä toisen asteen opinnoista korkea-asteelle nopeuttaa yliopistoon hakeutuvien opiskelijoiden farmaseuttiopintoja.

Koulutusmäärin lisääminen ei ole Krista Laineen mukaan yksin ratkaisu farmaseuttipulaan, jos valmistuvat farmaseutit eivät hakeudu apteekkeihin töihin tai pysy alalla. 

– Näkisin, että meidän tulisi vahvistaa apteekkityön arvostusta ja farmaseuttisen työn merkitystä osana terveydenhuoltoa. Farmaseutit ovat korkeakoulutettuja lääkealan asiantuntijoita, joten heidän osaamistaan olisi syytä hyödyntää kentällä entistä tehokkaammin muun muassa lääkehoitoihin liittyvien ongelmien tunnistamisessa, ratkaisemisessa ja ennaltaehkäisyssä. 

Yliopisto tekee vuosittain toisen vuoden farmaseuttiopiskelijoille kyselyn harjoittelujakson onnistumisesta. Viime vuoden tulosten perusteella noin kaksi kolmasosaa opiskelijoista hakeutuu todennäköisesti tai erittäin todennäköisesti apteekkityöhön farmaseutiksi valmistumisen jälkeen. Loput pitivät hakeutumista mahdollisena tai epätodennäköisenä.