Apteekkariyrittäjän tiellä on uhkia ja mahdollisuuksia

Kilpailu kirisyty apteekkien välillä

Taloustilannetta heikentää myös apteekkien välisen kilpailun kiristyminen. Suomeen on perustettu lyhyessä ajassa lähes 50 uutta apteekkia. Lisäksi apteekkien sijaintialueita on poistettu, jolloin lähiöiden kivijalka-apteekkeja on siirtynyt vieri viereen kauppakeskusten tai hypermarkettien läheisyyteen.

Kilpailutilanteesta kertoo sekin, että yksittäisen apteekin kannattavuuteen voi vaikuttaa olennaisesti esimerkiksi annosjakelukilpailutuksen häviäminen.

Apteekkariliiton arvion mukaan noin joka viides apteekki on taloudellisissa vaikeuksissa. Apteekit eivät voi siirtää kasvaneita kustannuksia lääkkeiden hintoihin ja asiakkaiden maksettavaksi, koska lääkkeiden hinnat määrittelee valtioneuvosto.

Tomi Järvinen summaa, että käynnissä on erikoinen ilmiö, jossa liiketoiminnan riski ja tuotto eriytyvät epäloogisesti. Liiketoiminnassa ja sijoittamisessa tuotto-odotuksen pitäisi kasvaa, kun riski kasvaa.

– Apteekkitoiminnan riskit kasvavat koko ajan, mutta tuotto laskee. Samaan aikaan apteekki kaipaa yrittäjältä kasvavaa työpanosta. Ymmärrettävästi yrittäjä alkaa miettiä, pitäisikö luopua apteekkiluvasta suunniteltua aiemmin, jos se vain on taloudellisesti mahdollista. 

Järvinen huomauttaa, että vasta muutaman vuoden kuluttua tiedämme, onko apteekkiluvista luopuminen ennen eläkeikää lyhytaikainen trendi vai jatkuva ilmiö.

Uhka vai mahdollisuus?

Se mikä näyttää yhdelle synkältä tulevaisuudelta, voi olla toiselle potentiaalinen mahdollisuus.

– Ihmiset ovat erilaisia. Useita proviisoreita kiinnostavat muut toimialat kuin apteekkariyrittäjyys. Jotkut eivät halua ottaa riskejä, eivätkä siksi hae apteekkilupaa koskaan. Luonteeltaan rohkeammat voivat nähdä nyt mahdollisuuksia ja ottaa isompia riskejä. Heille voi olla nyt hyvä tilaisuus, Järvinen sanoo.

Apteekkilupia on jaossa tällä hetkellä niin paljon, että Järvisen mukaan tarjolla on erinomainen aikaikkuna nuorille apteekkariyrittäjyydestä kiinnostuneille proviisoreille.

Nuorten apteekkareiden tuloa alalle voi jarruttaa raha, sillä pienenkin apteekin ostaminen maksaa helposti 150 000–200 000 euroa. Apteekki on henkilöyritys, joka pitää maksaa henkilökohtaisella rahoituksella, eikä pankkien lainaraha ole halpaa. 

– Apteekkariksi ryhtyminen ei ole niin helppo rasti kuin alan ulkopuolelta katsottuna voi näyttää. Nuori yrittäjä joutuu kantamaan paljon riskiä. On älyttömän iso hyppäys ryhtyä yrittäjäksi verrattuna siihen, millaista on olla apteekkiproviisorina ja palkkatyössä. 

Aloittavia apteekkareita ei koskaan huoleta apteekkitoiminnassa farmaseuttinen osaaminen, mutta yrittäjyyteen ja talouteen liittyviä asioita pohditaan usein ääneen kokeneen apteekkikauppiaan kanssa.

– On ymmärrettävää, että tulevaisuus huolestuttaa, kun ei ole kokemusta liiketoiminnasta, ja lainaa on paljon. Kaikkien pitäisi arvostaa niitä, jotka uskaltavat ryhtyä henkilöyrittäjiksi ja laittavat oman asuntonsa lainan vakuudeksi. Jos he menestyvät usean vuoden kuluttua, sitä pidetään itsestään selvänä ja helppona. Kukaan ei muista, että he ottivat älyttömän ison riskin alkuvaiheessa.

Apteekkiyrittäjyys oli ennen helpompaa 

Järvinen itse aloitti apteekkarina vuonna 2011. Silloinkin oli epävarmuutta tulevasta, mutta hänen mukaansa yrittäjyys on nykyään eri tavalla haastavaa ja myyntikate tiukassa.

– Ehdottomasti nyt on vaikeampaa aloittaa apteekkariyrittäjänä. Pitää pystyä tekemään asioita entistä paremmin ja tehokkaammin. Alan kannalta on hyvä, että nuoria tulee kasvavassa määrin mukaan ja he kehittävät toimialaa uusilla ajatuksilla. Niinhän evoluutio toimii, muuten mikään ei kehittyisi, Järvinen sanoo.

Vaikka leikkauksia on tehty ja kilpailu on kiristynyt, apteekkiala on Järvisen mukaan muuttunut koko ajan kustannustehokkaammaksi esimerkiksi digitalisaation myötä. 

– Jonain päivänä tekoäly tulee apteekkien asiakaspalveluun. Apteekissa saattaa olla reseptintoimituksessa robottiteknologia ja käyttöliittymä, jotka hoitavat lääkkeen toimituksen ja lääkeneuvonnan. Enemmän apua tarvitsevaa asiakasta tullaan palvelemaan kasvotusten, hän pohtii.

Tuore apteekkari uskoo asiakasvirtoihin

Raide-Jokerin pikaraitiovaunu pysähtyy kauppakeskus Sellon eteen Espoon Leppävaarassa. Kyydistä jäävät matkustajat kulkevat kauppakeskukseen uudesta sisäänkäynnistä, jonka ovensuussa on leipomon, kahvilan ja R-kioskin lisäksi apteekki.

Apteekkari Linda Seppälä avasi Sanitum Apteekin elokuussa. Alkuun asiakasvirrat kasvoivat hitaasti, mutta vilkastuivat selvästi pikaraitioliikenteen alettua lokakuun lopussa. 

Tulevina vuosina raideliikenne syöttää entistä enemmän asiakkaita apteekkiin. Ennusteen mukaan Espoon Otaniemen ja Helsingin Itäkeskukseen välillä kulkeva Raide-Jokeri kuljettaa kahden vuoden kuluttua noin 80 000 matkustajaa päivässä.

Seppälä on tyytyväinen apteekkinsa keskeiseen sijaintiin kauppakeskusmiljöössä. Espoosta apteekkiluvan saaneena hän olisi voinut sijoittaa apteekkinsa mihin tahansa kaupungin rajojen sisäpuolelle lukuun ottamatta Jorvin sairaala-aluetta. 

Lähietäisyydellä sijaitsi valmiiksi kaksi muutakin apteekkia, mutta Sellossa riittää asiakkaita, sillä 20 vuotta sitten avattu kauppakeskus on yksi Pohjoismaiden suurimmista.

Yrityksen perustaminen on iso työ

Uuuden apteekin perustaminen oli valtava ponnistus, joka vei tuoreelta apteekkariyrittäjältä kokonaisen vuoden oman työn ohessa. Apteekilla ei ollut tiloja, laitteita, henkilökuntaa tai valmista asiakaskuntaa, ei myöskään tietoa siitä, mitä lääkkeitä kannattaa ottaa valikoimaan.

– Apteekin perustaminen nollasta on hyvin erilaista kuin jos ostat apteekin, jossa on liikevaihtoa ensimmäisestä päivästä lähtien. Tämä on ollut elämäni rankin ja palkitsevin projekti. Apteekkityö on todella kivaa, olen unelma-ammatissani ja koen tekeväni merkityksellistä työtä ihmisten hyväksi, Seppälä kertoo.

Hän kuvailee olevansa yrittäjähenkinen ja positiivinen ihminen, joka suhtautuu tulevaisuuteen erittäin myönteisesti, vaikka tiedostaakin hyvin apteekkialan toimintaympäristön heikennykset.

– Apteekkariyrittäjyydessä vaikeuskerroin on ihan varmasti kasvanut. Yrittäjänä joudun ottamaan isoja riskejä ja tekemään tosi paljon työtä. Koko ajan pitää arvioida, mitä voin tehdä paremmin, eikä mikään ole valmista, vaan yritystä pitää rakentaa jatkuvasti.

Seppälän tulevaisuudenuskoa lisää se, että apteekeilla on lääkehuollossa äärimmäisen tärkeä rooli, eikä sen merkitys ole vähenemässä. Päinvastoin apteekkipalvelujen tarve tulevaisuudessa kasvaa, kun väestö vanhenee ja tarvitsee yhä enemmän lääkkeitä, neuvontaa ja tukea lääkehoidon toteuttamiseen.

Terveydenhuoltoon profioitunut apteekki

Linda Seppälä valmistui proviisoriksi 2000-luvun alussa, eikä apteekkarin ura tuntunut alkuvaiheessa lainkaan mahdolliselta.

– Jo opiskeluaikana puhuttiin alan vapauttamisesta. Ajattelin, että ei minusta koskaan tule apteekkaria, koska ala ehtii vapautua ennen sitä.

Proviisorina hän työskenteli suurimman osan työurastaan avoapteekeissa, koska pitää asiakaspalvelusta ja apteekkityöstä. Vuodet kuluivat, eikä alalla tapahtunutkaan valtavia mullistuksia, joten apteekkiluvan hakeminen alkoi sittenkin tuntua hyvältä vaihtoehdolta.

Apteekkien kovassa kilpailutilanteessa Seppälä profiloi omaa yritystään terveydenhuollon suuntaan. Apteekki järjestää teemapäiviä, tulossa on esimerkiksi astmalaiteneuvontaa sekä paikallisen kuntokeskuksen järjestämä puristusvoiman mittaus senioreille. Apteekissa on myynnissä jopa muutamia Lääkäriseura

Duodecimin kustantamia kirjoja, kuten oppaita kivunhoitoon ja unihäiriöiden lääkkeettömään hoitoon.

Erillisessä hoitohuoneessa työskentelee kolmesti viikossa yhteistyökumppanina toimivan yrityksen sairaanhoitaja, joka rokottaa ja tekee pieniä toimenpiteitä.

– Sairaanhoitajan palveluille on selvästi kysyntää, koska hyvinvointialueella on haasteita järjestää palveluja. Terveyskeskuksessa ei esimerkiksi pääse korvahuuhteluun, mutta meille pääsee. Siitä on kiitelty, Seppälä sanoo.

Asiakkaat tarvitsevat paljon apua apteekissa

Apteekkityö on muuttunut hänestä silmiinpistävällä tavalla viime vuosina. Asiakkaat tarvitsevat itsehoidossa paljon enemmän apua kuin aiemmin. Apteekissa käy päivittäin kotona asuvia iäkkäitä tai maahanmuuttajataustaisia henkilöitä kertomassa isoistakin terveysongelmista, koska he eivät ole saaneet aikaa terveyskeskuslääkäriltä.

– Leppävaara on muutenkin hyvin kansainvälinen ympäristö. Autamme päivittäin ulkomaalaistaustaisia, joille Suomen terveydenhuoltojärjestelmä ei ole tuttu. He eivät myöskään tunne suomalaisia itsehoitovalmisteita ja tarvitsevat paljon apua esimerkiksi flunssan tai haavojen hoidossa ja kipulääkkeiden valinnassa.

Seppälän mielestä yliopistokoulutuksen saaneilla farmaseuteilla ja proviisoreilla olisi paljon annettavaa suomalaisille terveyden eri osa-alueilla. Apteekkien asiantuntemusta hyödynnetään hänen mielestään yhteiskunnassa liian vähän.

– Apteekki on olemassa asiakkaita varten ja meillä on helppo asioida. Tarjoamme mielellämme lääkkeiden ja lääkeneuvonnan lisäksi esimerkiksi matalan kynnyksen terveyspalveluja, kun niille on kysyntää. 

Suomessa on tällä hetkellä Seppälän kaltaisia uusia apteekkareita enemmän kuin koskaan aiemmin. Hän uskoo tämän muuttavan koko apteekkialaa.

–  Meidän uusien yrittäjien keskuudessa löytyy varmasti kovaa halua kehittää alaa ja apteekkipalveluita. Toivon että meiltä ei vedetä mattoa alta. Tarvitsemme työrauhaa ja jonkinlaista ennustettavuutta siitä, mitä alalla on tapahtumassa.

Työvoimapula tuntuu maaseutuapteekissa

Apteekin pyörittäminen kasvukeskuksessa on hyvin toisenlaista kuin pienessä maaseutuapteekissa. Tämän on havainnut apteekkari Kati Vartiainen, joka ryhtyi yrittäjäksi koronapandemian alkaessa keväällä 2020.

Vartiainen oli työskennellyt Yliopiston Apteekissa parikymmentä vuotta, kun havahtui siihen, että moni proviisorityökaveri lähti apteekkariksi. Hänkin alkoi hakea apteekkilupia Pirkanmaalta, läheltä perheen kotia.

Hän hurmaantui Tampereen ja Hämeenlinnan välimaastossa sijaitsevasta Pälkäneen kunnan Luopioisten maaseutuapteekista ensi näkemältä. Idyllinen keltainen apteekkirakennus sijaitsee keskellä vireää kesämökkipaikkakuntaa. Parintuhannen asukkaan kylältä löytyvät terveysasema, pankki, päivittäistavarakauppa, koulu, kirjasto ja kirkko. 

Vaikka työ pienessä maaseutuapteekissa on mukavaa ja tutut asiakkaat ovat uskollisia oman kylän apteekille, apteekin pyörittämisen realiteetit ovat tulleet vastaan.

Apteekkareilla lomat vähissä

Pienten apteekkien tilanne on huonontunut vuoden alun lääketaksaleikkauksen, inflaation, korkojen nousun ja farmaseuttipulan myötä. Kaiken kaikkiaan apteekkariyrittäjyyden riskit ovat kasvaneet suuremmiksi kuin hän osasi odottaa.

Kasvukeskuksissa sijaitsevat apteekit voivat korjata tilannetta kasvattamalla ei-lääkkeellisten tuotteiden, kuten kosmetiikan myyntiä. Luopioisissa asuu paljon eläkeläisiä, jotka ostavat lääkkeitä tarpeeseen ja huonossa rahatilanteessa jättävät joskus nekin ostamatta.

Vartiaista harmittaa yleinen mielikuva siitä, että kaikki apteekkarit pärjäävät loistavasti.

– Suomessa on paljon meitä pienten apteekkien apteekkareita, jotka tekevät paljon töitä apteekeissaan. Esimerkiksi omien lomien järjestäminen on haasteellista pienissä apteekeissa.

Kesäisin vapaapäivien määrä jää vähiin, koska mökkiläisten myötä Luopioisten väkiluku kolminkertaistuu ja potentiaalisia asiakkaita on enemmän.

Työntekijöiden on pidettävä lomansa, joten hän päivystää apteekissa itse. Vuokratyöntekijöistä voi maaseudulla vain haaveilla, koska koko Suomessa on kova pula farmaseuteista ja työvoima keskittyy kasvu- ja yliopistokeskuksiin. 

Pienestä apteekista on hyvä aloittaa

Apteekkialan haastavasta taloustilanteesta huolimatta Vartiaisella on ollut jatkuvasti luotto omaan pärjäämiseen. Varmuutta tuovat elämänkokemus ja työelämässä aiemmin koetut haasteet.

Apteekkarien urakierto toimii tyypillisesti niin, että pienestä ensiapteekista ponnistetaan muutaman vuoden kuluttua keskikokoiseen apteekkiin. Vartiainen on jo ottanut tämän askeleen ja aloittaa tammikuussa apteekkarina Mänttä-Vilppulassa.

Urakierron näkökulmasta hän pitää Luopioisten apteekkia hyvänä aloituspaikkana.

– Luopioisten apteekissa pärjää, kun apteekkari pystyy tekemään itse paljon töitä. Tämä on ideaali esimerkiksi henkilölle, joka voi muuttaa Luopioisiin itse. Apteekin yläkerrassa on kolmen makuuhuoneen asunto, jossa asumalla voi säästää asumis- ja matkakuluissa.

Suomessa on useita Luopioisten kaltaisia paikkakuntia, joissa apteekin pitäminen on ollut viime vuosina haastavaa. Riittääkö niihin tulevaisuudessa hakijoita vai jäävätkö pienet kunnat kokonaan ilman apteekkia?

– Uskon että hakijoita riittää tämänkokoisiin apteekkeihin. Suomessa on paljon sellaisiakin apteekkeja, joissa apteekkari pyörittää toimintaa täysin yksin. Jos alalle tehdään uusia heikennyksiä, kuten viime hallituskaudella tehdyt kateleikkaukset, tällaiset apteekit ovat haavoittuvassa tilanteessa, Vartiainen sanoo.