Osteoporoosin hoito vaatii pitkäjänteisyyttä

Apteekissa olisi hyvä muistuttaa säännöllisen lääkehoidon tarpeellisuudesta.

Liikunta ja hyvä ravitsemus ovat tärkeitä osteoporoosin ehkäisyssä ja hoidossa. Lääkehoito tulee kohdistaa suuren riskin potilaisiin, todetaan päivitetyssä Osteoporoosin Käypä hoito -suosituksessa. 

Riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti ehkäisevät luiden haurastumista kaiken ikäisillä. Tupakointi heikentää luita ja lisää murtumariskiä, liikunta puolestaan vahvistaa luita. 

– Erityisesti ikääntyneiden tulisi kiinnittää huomiota myös riittävään proteiinin saantiin. Jos proteiinia saa ravinnosta liian vähän, elintärkeät elimet ottavat sen, eikä sitä tahdo riittää luille, kertoo Käypä hoito -työryhmän jäsen, sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri Anna-Mari Koski Keski-Suomen keskussairaalasta. 

Ensimmäinen lääkekuuri kestää 3–5 vuotta

Osteoporoosin lääkehoitoon päädytään, jos murtumariski on niin suuri, että murtumia ei voida estää pelkillä elämäntapahoidoilla. Aiemmat pienienergiset murtumat sekä luuta heikentävä kortisonihoito puoltavat osteoporoosin lääkehoitoa. 

Sopiva lääke valitaan osteoporoosin vaikeusasteen mukaan. Useimmille potilaille aloitetaan tablettihoito bifosfonaateilla tai ihon alle kahdesti vuodessa pistettävä denosumabi. 

– Luu on hyvin hidas korjautumaan. Siksi ensimmäinen kuuri on yleensä 3–5 vuotta. Usein tarvitaan pitkiä, jopa loppuelämän mittaisia lääkehoitoja, Koski kuvailee. 

Potilaan motivaatio lääkehoitoon saattaa toisinaan lopahtaa kesken kaiken, koska hoidon teho ei tunnu heti omassa voinnissa. Apteekissa olisikin hyvä muistuttaa säännöllisen lääkehoidon tarpeellisuudesta. 

– Erityisesti, jos potilaalla on käytössä tehokkaampi denosumabi-lääkitys, hoitoa ei saisi keskeyttää omin päin. Kun denosumabi lopetetaan, hoitoa tulisi jatkaa jollakin toisella lääkkeellä vuoden ajan. Muuten hoidon lopettaminen voi aiheuttaa nikamamurtumariskin, Koski muistuttaa.