Miten käy Suomen, jos valtiot ryhtyvät kilpailemaan lääkkeistä? – Teollisuus peräänkuuluttaa järjestelmän vakautta

Vanhat ja edulliset lääkkeet ahtaalla

Rinnakkaislääkkeitä valmistavaa teollisuutta askarruttaa etenkin pitkään markkinoilla olleiden, enimmäistukkuhinnaltaan alle 10 euron lääkkeiden saatavuus. Inflaatio on nostanut niidenkin valmistuskustannuksia, mutta enimmäistukkuhinnat ovat vuosien varrella betonoituneet alhaisiksi.

– Miten näiden osalta pärjätään kansainvälisessä kilpailussa, Maksimainen kysyy.

Tämän huolen jakaa myös Lääkkeiden hintalautakunnan (HILA) johtaja Lauri Pelkonen.

– Tämänhetkinen kustannusten kehitys kohtelee tätä tuoteryhmää kaikkein hankalimmin, Pelkonen sanoo.

Hän korostaa, että yleisesti ottaen ei ole huono asia, että lääkkeiden hinta laskee niiden elinkaaren aikana, sillä lääkkeet yleensä tulevat markkinoille maksimaalisen kalliina.

– Mutta hintojen tulisi pysyä ”terveellä” tasolla.

Vertailukohdaksi Pelkonen nostaa uudehkot, hiljattain kilpailulle vapautuneet lääkkeet, joissa HILA:n määrittämä enimmäistukkuhinta saattaa olla vielä yli tuhat euroa, mutta toteutuneet hinnat ovat kilpailun tuoksinassa painuneet nopeasti sadan euron tienoille. Kun tuotantokustannukset muuttuvat, näissä valmisteissa hinnat voivat kilpailun niin salliessa myös nousta, kunhan pysyvät enimmäisrajan alla. Toisin on valmisteissa, joille hintakatto ei enää mahdollista nousua.

Mitä tekee EU?

Pelkosen mukaan toistaiseksi tilannetta seurataan, ja siitä on myös keskusteltu osana meneillään olevaa, sosiaali- ja terveysministeriön vetämää lääkeasioiden uudistusta. Sen yhteydessä on nostettu esiin muun muassa kysymys, tulisiko geneeristen valmisteiden enimmäistukkuhintaa arvioida määräajoin.

– Tällöin enimmäishinta voisi tietyissä olosuhteissa myös nousta.

Mikäli lääkkeiden hinnoitteluperiaatteille halutaan tehdä jotain, se vaatii käytännössä nykyisen lainsäädännön uudistamista.

– Se on siis viime kädessä ministeriön ja eduskunnan tehtävä.

Mitä Euroopan maiden väliseen hinta kilpailuun tulee, Pelkonen esittää kysymyksen, tulisiko EU:n ottaa jokin rooli jäsentensä toiminnan säätelyssä.

– Onko järkevää, että EU:n jäsenmaat alkavat kilpailla keskenään? Tämä on tietenkin hirveän sensitiivinen asia.

Osassa valmisteista hinta joustaa

Uusien lääkevalmisteiden osalta Pelkonen pitää Suomen tilannetta verrattain hyvänä. Valmistajat ovat toistaiseksi hakeutuneet Suomen markkinoille aktiivisesti.

Pelkosen mukaan esimerkiksi uusien lääkkeiden ehdollisen korvattavuuden käyttöönotto vuonna 2017 on nopeuttanut uusien lääkkeiden tuloa Suomen markkinoille. Ehdollinen korvattavuus on niin sanottujen riskinjakosopimusmallien suomalainen sovellus, jonka tavoitteena on hallita uusien lääkevalmisteiden – useimmiten syöpälääkkeiden – hoidolliseen arvoon, kustannuksiin tai kustannusvaikuttavuuteen liittyvää epävarmuutta.

– Yleisesti ottaen lääkkeiden saatavuus Suomessa on kohtuullisella tasolla.

Pelkonen huomauttaa, että viitehintajärjestelmään kuulumattomien valmisteiden osalta Suomi poikkeaa useimmista muista maista, siten, että hintapäätökset ovat aina voimassa määräajan, minkä jälkeen ne arvioidaan uudelleen. Kriteerit sille, millä ehdoilla voi hakea esimerkiksi korkeampaa hintaa tietylle valmisteelle on määritelty laissa.

– Ja toki meillä säännökset myös hinnankorotushakemukselle hinnan voimassaoloaikana. Lainsäädäntö siis ottaa huomioon erityyppisiä tilanteita, Pelkonen sanoo.

Sen sijaan viitehintajärjestelmässä liikkumavara on ahtaampi. Orionin Maksimainen muistuttaa, että vuonna 2017 tapahtui paitsi ehdollisen korvattavuuden käyttöönotto, myös viitehintaputken kavennus 1,5 eurosta 0,50 euroon.

– Tämä tulisi palauttaa siihen 1,5 euroon. Siten markkina olisi ennakoitavampi ja houkuttelevampi. Se toisi kannustimen investoida Suomeen ja pitää yllä varastoja, Maksimainen sanoo.

Ei yllätyksiä

Ylipäätään Maksimainen korostaa ennakoitavuutta ja pitkäjänteisyyttä, niin politiikassa kuin lääkehuoltojärjestelmän toiminnassa. Hän peräänkuuluttaa lääkkeiden kotimaista valmistusta, mutta myös ennakoitava apteekkijärjestelmä.

– Eri toimijoiden yhteistyö on nykyisellään erinomaista. Yllätyksiä ei nyt kaivata, sillä lääkkeiden saatavuuden varmistaminen on kaikkien etu.

Myös Pelkonen korostaa eri toimijoiden vastuuta, ja muistuttaa hienovaraisesti myös priorisoinnista:

– Alan toimijoiden tulee nyt seurata tilannetta ja miettiä, mitä kukin voisi omalta osaltaan tehdä sekä informoida viranomaisia ja päättäjiä, jotta turvataan tarvittavien lääkkeiden saatavuus niitä tarvitseville.