Uutinen

Leukemiapotilaat kaipaavat neuvoja lääkehaittojen hallintaan

25.01.2016 | 10:00

Teksti : INKERI HALONEN

Haittavaikutuksiin tulisi puuttua jo varhaisessa vaiheessa, jotta ne eivät vaikuta elämänlaatuun, lääkkeenkäyttöön ja sitä kautta heikennä hoidon tehoa.

Täsmälääkkeet ovat pidentäneet kroonista myelooista leukemiaa sairastavien elinaikaennustetta, mutta lääkkeiden elämänlaatua heikentävät haittavaikutukset ovat yleisiä.

Helsingin yliopiston tutkimuksen mukaan potilaat toivovatkin ohjeita lääkkeiden aiheuttamien haittavaikutusten hallintaan.

– Potilaan, terveydenhuoltohenkilöstön ja apteekkien yhteistyö keinojen löytämiseksi on avainasemassa, toteaa tohtorikoulutettava, proviisori Meri Kekäle farmasian tiedekunnasta.

Helsingin yliopistossa tehtyä tutkimusta varten haastatelluista kroonista myelooista leukemiaa (KML) sairastavista suomalaispotilaista lähes kaikki ilmoittivat täsmälääkkeinä käytettyjen tyrosiinikinaasin estäjien aiheuttavan haittavaikutuksia.

Potilaat luettelivat keskimäärin seitsemän erilaista haittaa. Neljä viidesosaa potilaista kärsi lihaskivuista ja krampeista ja lähes kolme neljäsosaa turvotuksesta silmien ympärillä, käsissä tai jaloissa. Lisäksi puolta potilaista vaivasi lääkkeen aiheuttama väsymys.

Yleisimmin elämänlaatua heikensivät potilaan kokema turvotus, ihottumat, univaikeudet, masentuneisuus, surullisuus, muistivaikeudet ja huonovointisuus.

Haitoista huolimatta potilaat käyttivät yleensä lääkkeensä ohjeiden mukaisesti. Vain kymmenesosa ilmoitti jättäneensä lääkkeen ottamatta tai muuttaneensa lääkeannosta haittojen takia.

Haittavaikutuksiin tulisi puuttua jo varhaisessa vaiheessa, jotta ne eivät vaikuta elämänlaatuun, lääkkeenkäyttöön ja sitä kautta heikennä hoidon tehoa.

Meri Kekäle esittääkin, että potilaan kokemukset ja toiveet sekä elämänlaatunäkökulma otettaisiin paremmin huomioon lääkettä määrättäessä ja lääkehoidon seurannassa.

– Potilaat toivovat ohjeita lääkkeiden aiheuttamien haittavaikutusten hallintaan. Keinojen löytämiseksi tarvitaan yhteistyötä potilaiden, terveydenhuoltohenkilöstön ja apteekkien välillä.

Tutkimuksessa haastateltiin 86 aikuista potilasta, jotka olivat käyttäneet täsmälääkettä vähintään kuuden kuukauden ajan.