Lääkehuolto varmistetaan tulevaisuudessakin vakiintuneiden toimijoiden tiiviillä yhteistyöllä

Luultavaa on myös, että sotia ja energiakriisejä tullaan näkemään jatkossakin. Kuittinen muistutti, että logistiikan kannalta Suomi on jatkossa entistä enemmän saari nyt, kun portti Venäjän suuntaan on kiinni – luultavasti pitkään. Tämä voi osaltaan hankaloittaa Suomen markkinan pitämistä houkuttelevana, myös lääkkeiden osalta.

– Fakta on se, että tämä ei jää tähän, Kuittinen viittasi viime vuosien kriiseihin.

Lisää on siis luvassa, ja myös lääkehuoltoa haastetaan jatkossakin. Kuittisen mukaan apteekit ovatkin erittäin tärkeitä lääkehuollon toiminnan varmistamisessa.

Nato-yhteensopiva lääkehuolto?

Myös Fimeassa seurataan tiiviisti lääkehuoltoon vaikuttavia virtauksia.

Fimean luvat ja tarkastukset -yksikön päällikkö Eeva Leinonen painotti, että toimiva lääkehuolto niin normaali- kuin kriisiaikoinakin perustuu normaaliaikojen sääntelyyn, rakenteisiin ja toimintamalleihin. Leinosen mukaan lääkehuollon keskeytymätön jatkuvuus pohjaa käytännössä koeteltuihin toimintatapoihin, jolloin kaikki toimijat tietävät tehtävänsä ja vastuunsa.

­– Lääkehuolto ja lääkkeiden saatavuutta turvataan myös tasapainoisella markkinalla, joka perustuu usean toimijan ja valmisteen markkinoilla oloon, Leinonen painotti.

Leinonen muistutti, että lääkkeiden saatavuudella on monta ulottuvuutta. Yhtäällä on kysymys siitä, onko lääkettä ylipäätään tuotu Suomen markkinoille. Siihen, saako potilas lääkkeen käsiinsä, vaikuttavat muun muassa jakeluverkon kattavuus, toimitusvarmuus sekä lääkkeen hinta ja korvattavuus.

Lääketeollisuus on globaali teollisuudenala, jossa Suomi on hyvin pieni markkina-alue ja vahvasti riippuvainen lääkkeiden tuonnista. Niinpä Leinosen mukaan on tärkeää huolehtia Suomen – ja koko Euroopan – lääkemarkkinoiden houkuttelevuudesta.

Lääkkeiden saatavuutta Suomessa turvataan muun muassa velvoitevarastointilainsäädännöllä.

– Se on sellainen järjestelmä, että muualta maailmasta käydään sitä meillä katselemassa ja pohtimassa, miten sellainen saataisiin itsellekin.

Leinosen mukaan velvoitevarastointi antaa kriisitilanteessa lisäaikaa toimia. Jotta huoltovarmuus lääkkeiden osalta turvataan myös jatkossa, Leinonen peräänkuulutti velvoitevarastointilain päivitystä muun muassa niin, että varastoitavat valmisteet vastaavat nykyisiä hoitokäytäntöjä.

Tulevien kriisien osalta huomioon täytyy ottaa myös uudet yhteistyökumppanit. Niitä riittää viime vuodenvaihteessa aloittaneista hyvinvointialueista parin ratifioinnin päässä odottavaan sotilasliitto Natoon.

Potilaan lääkehoitoa seurattava tarkemmin

Sosiaalifarmasian professori Katri Hämeen-Anttila tarkensi omassa puheenvuorossa lääkehuollon katsetta maailmalta potilaaseen ja tämän välittömään hoitoketjuun.

Hämeen-Anttila muistutti, että saatavuushäiriöt aiheuttavat harvoin esteen lääkehoidon jatkuvuudelle, sillä lääkevaihto mahdollistaa korvaavan valmisteen toimittamisen apteekissa. Sen sijaan lääkehoidon haasteina ovat usein lääkehoidon kokonaisuuden hallinta ja potilaan sitoutuminen hoitoon.

Hämeen-Anttila viittaasi muun muassa tutkimukseen, jossa oli tarkasteltu 150 iäkkään, päivystykseen hakeutuneen potilaan päivystykseen tulon syitä. Lähes kolmanneksella taustalla oli lääkehoidon ongelma. ja mikä hurjinta, koko joukosta vain yhden potilaan lääkitystiedot olivat päivystävässä sairaalassa ajan tasalla.

Tässä Hämeen-Anttila näkee apteekeilla käyttämätöntä potentiaalia.

Apteekeissa voitaisiin nykyistä säännönmukaisemmin seurata potilaiden ja asiakkaiden lääkehoidon toteutumista, sillä siinä missä lääkäri näkee potilasta ehkä vain parin vuoden välein tai uusiin reseptin tyystin tätä kohtaamatta, apteekissa lääkkeitä noutava potilas kohdataan kolmen kuukauden välein.

Hämeen-Anttilan mukaan ongelmana kuitenkin on, että apteekkien roolia lääkehoitojen onnistumisen seurannassa ei ole määritelty. Jotta apteekit saataisiin kunnolla potilaiden lääkehoidon tueksi, tulisi Hämeen-Anttilan mukaan ensiksi tunnistaa ne potilas- ja asiakasryhmät, jotka erityisesti hyötyvät apteekkien seurannasta.

Lisäksi tulee määritellä mitä asioita apteekissa seurataan ja miten. Lopuksi tarvitaan myös tietoturvallinen viestintäväylä apteekkien ja terveydenhuollon välillä, jotta apteekit voivat välittää havaintonsa hoitavalle lääkärille.

– Edelleenkään ei ole aivan selvää, mitä tarkoittaa, että apteekit ovat osa sosiaali- ja terveyshuoltoa. Tehtäviä pitäisi tarkentaa, ja lääkeasiat tulisi saada osaksi alueellista sote-työtä. Näen, että tulevaan varautumiseksi tarvitaan nykyistä yksityiskohtaisempaa lääkehoidon seurantaa.