Käytösongelmat hämmensivät

LHKA-arviointi tehtiin 80-vuotiaalle naiselle, jolla oli muistisairaus, korkea kolesteroli, krooninen keuhkosarkoidoosi sekä sepelvaltimo-, verenpaine- ja refluksitauti.

Tapasin rauhallisen ja hyväkuntoisen naisen hoitokodissa.

Nojatuolissa istuvan rouvan ajatus oli aluksi kir­kas ja pysyimme aiheessa, mutta loppuvaiheessa hän palasi 30 vuoden takaiseen aikaan ja muuttui hieman levottomaksi. Hän halusi lähteä etsimään lapsiaan ja pyysi minulta vedenkantoapua.

Hoitohenkilökunta oli huolissaan lisääntyneestä aggressiivisuudesta ja levottomuuskohtauksista, joita naisella oli alkanut olla unihäiriöiden lisäksi.

Haastattelussa rouva hämmästeli voimakkaita mielialojaan, vaikka piti itseään positiivisena.

Ratkaisu

Naisella ei ollut muistisairauteen lääkitystä, koska se oli aiheuttanut hänelle rauhattomuutta. Kokeilussa oli ollut vuorotellen memantiinia ja donepetsiilia. Nykyiset ongelmat eivät siis johtuneet muistilääkityksestä.

Keuhkosarkoidoosin hoitona oli kortisoni. Seuranta hoidettiin sairaalassa eikä lääkehoidon kokonaisarvioinnissa siksi etsitty vaihtoehtoa suun kautta annosteltavalle kortisonille. Se tosin voisi olla yhtenä syynä univaikeuksiin ja levottomuuteen.

Ahdistuneisuuteen nainen sai aamuisin pitkävaikutteista alpratsolaamia. Tilalle oli kokeiltu toista lyhytvaikutteista lääkettä, mutta se oli aiheuttanut enemmän ahdistusta. Unihäiriöihin rouva sai tarvittaessa tsolpideemia. Koska tsolpideemi ei kuitenkaan estänyt kaikkia unihäiriöitä, se vaihdettiin vähemmän haittoja aiheuttavaan melatoniiniin.

Vanhuksen aggressiivisuuteen oli kokeiltu useita eri valmisteita (risperidoni, venlafaksii­ni, ketiapiini), mutta niistä ei ollut saatu apua. Levomepromatsiini ja valproiinihappo sen sijaan olivat toimineet. Tutkimustiedot eivät tue valproiinihapon käyttöä dementiapotilaiden rauhoituksessa, mutta yksittäiset potilaat voivat siitä hyötyä. Koska psyykenlääkkeet voivat toisaalta aiheuttaa haittana levottomuut­ta ja aggressiivisuutta, kokeiltiin maltillisesti laskea levomepromatsiinin annosta.

Munuaisten vajaatoiminnan takia verenpaineen hoitoon käytössä ollut nesteenpoistolääke furosemidi-triamtereeni-yhdistelmävalmiste vaihdettiin pelkkään furosemidiin, koska kohtalaisessa munuaisten vajaatoiminnassa triamtereeni saattaa nostaa veren kaliumarvoja. Verenpainelääke kandesartaani päätettiin vaihtaa munuaisystävällisempään felodipiiniin. Seurantakäynnillä kuitenkin havaittiin, että vaihto oli jäänyt tekemättä. Lopulta päätettiin kokeilla varsinaisen verenpainelääkkeen lopettamista kokonaan, koska nesteenpoistolääkkeen vaihto oli onnistunut hyvin.

B-vitamiinivalmiste lopetettiin, koska se saattoi aktivoida herkkää rouvaa.

Seuranta

Verenpainearvot pysyivät hyvinä lääkkeiden lopetuksista huolimatta. Rouvan jalat olivat turvonneet jonkin verran, mutta häntä ohjeistettiin käyttämään tukisukkia.

Rouvan hankalimmat aggressiivisuuskohtaukset olivat helpottaneet, mutta rauhoittavien lääkkeiden määrä jäi arvioinninkin jälkeen suureksi.

Viimeistään, kun muistisairaus etenee ja aggressiiviset oireet alkavat tämän takia vähentyä, voidaan lääkitystä mahdollisesti purkaa lisää.

**

LÄÄKITYSKORTTI

Arvioinnin teki proviisori Eveliina Hagelberg Evenmedistä. Kuvan henkilö ei liity tapaukseen.