Blogi

Vuosikymmen viitehintaa

01.04.2019 | 09:59

Teksti : ERKKI KOSTIAINEN

Jaa artikkeli:

TÄNÄÄN TULEE kuluneeksi tasan kymmenen vuotta siitä, kun lääkkeiden viitehintajärjestelmä otettiin käyttöön. Tavoitteena oli hyödyntää rinnakkaislääkkeiden merkittävä säästöpotentiaali lääkekorvausten rahoituksessa.

Viitehintajärjestelmän käyttöönotto perustui hallitusohjelmaan, jossa pääministeri Matti Vanhasen II hallitus oli sitoutunut hillitsemään lääkekorvauskustannusten kasvua. Lääkekorvausmenot olivat edellisvuonna 1,2 miljardia euroa, ja korvausmenot olivat kasvaneet vuodesta 2007 peräti 8,8 prosenttia huolimatta jo käytössä olleesta lääkevaihtojärjestelmästä.

VIITEHINTAJÄRJESTELMÄN ARVIOITIIN tuovan lääkekorvauksiin 52 miljoonan euron säästöt ja hinnaltaan edullisemmilla lääkevalinnoilla asiakkaiden arvioitiin säästävän lisäksi 33 miljoonaa euroa. Arviot olivat reilusti alakanttiin.

Pelkästään apteekkien tekemät lääkevaihdot ovat säästäneet Kelan tilastojen mukaan jo reilusti yli miljardi euroa, viitehintajärjestelmän aikaansaamia säästöjä on mahdotonta arvioida. Se tiedetään, että lääkevaihdon ja viitehinnan aikaansaamat säästöt ovat tuntuvasti suuremmat kuin kukaan osasi odottaa.

SÄÄSTÖT OVAT TUNTUNEET myös apteekkien taloudessa. Apteekkien lääkemyynnin myyntikate on viitehinnan aikana pudonnut pari prosenttiyksikköä ja apteekin osuus lääke-eurosta laskenut 24 prosentista alle 21 prosenttiin.

Tästä huolimatta apteekkien farmaseuttisen henkilökunnan määrä on Suomen apteekeissa kyetty pitämään selvästi korkeampana kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa. Suomen apteekeissa työskentelee keskimäärin 6,4 farmasian ammattilaista, Norjassa 3,2 eli puolet vähemmän. Ruotsissa vastaava luku on 4.

Itsehoitolääkkeiden myynnin laajentaminen päivittäistavarakauppaan vaikeuttaisi apteekkien mahdollisuuksia toteuttaa kymmenien miljoonien vuosisäästöjä tuovia tehtäviään.

LÄÄKEVAIHTO JA VIITEHINTAJÄRJESTELMÄ ovat olleet lääkepoliittisesti erittäin perusteltuja ja tehokkaita keinoja lääkekustannusten kasvun hillinnässä. Apteekeilla on ollut niiden toteuttamisessa keskeinen rooli. Se on ollut mahdollista vain siksi, että päättäjät ovat pitäneet itsehoitolääkkeiden myynnin apteekeissa. Itsehoitolääkkeiden osuus lääkemyynnistä on noin 14 prosenttia, mutta niiden osuus lääkemyynnin myyntikatteesta on liki viidenneksen.

Itsehoitolääkkeiden myynnin laajentaminen päivittäistavarakauppaan paitsi heikentäisi lääkitysturvallisuutta, vähentäisi tuntuvasti farmaseuttisen henkilökunnan määrää apteekeissa. Tämä vaikeuttaisi ratkaisevasti apteekkien mahdollisuuksia toteuttaa lääkevaihtoa ja viitehintajärjestelmää, jotka tuovat vuosittain kymmenien miljoonien säästöt lääkkeiden käyttäjille ja yhteiskunnalle.

NYT ON KUITENKIN tultu tilanteeseen, jossa apteekin palkkion reseptilääkkeen toimittamisesta ja neuvonnasta määrittelevän lääketaksan rakennetta on muutettava kohti ammatillisen palvelun ja asiantuntijatyön kompensaatiota. Käytännössä kysymys on siitä, että apteekin palkkion tukkuhintariippuvuutta vähennetään ja reseptin toimitusmaksun osuutta vastaavasti lisätään, kuten on tehty monissa muissakin Euroopan maissa. Tähän suuntaan otettiin ensiaskeleet jo Suomessakin, kun lääketaksaa uudistettiin vuoden 2014 alussa.

Kirjoittaja on Apteekkariliiton viestintäjohtaja ja Apteekkarilehden päätoimittaja.