Blogi

Valoa omaishoitajan arkeen

18.01.2022 | 09:10

Teksti : Anne Susiluoto

Lääkitysturvallisuudesta huolehtiminen kuuluu yhtenä tärkeänä osana omaishoitajan arkeen, vaikka kovin monella omaishoitajalla ei ole lainkaan lääkehoidon koulutusta, kirjoittaa Anne Susiluoto.

ILTA LASKEUTUU, käkikello kukkuu yksitoista kertaa ja jatkaa raksuttamista. Omaishoitaja Sepon päivä on ollut pitkä. Siihen on mahtunut puolison lääkärikäynti, apteekkireissu, kaupassakäynti, siivousta, laskujen maksua, suihkussa avustamista ja ruuanlaittoa.

Puoliso tuhisee sängyssä rauhallisesti. Aikaa on ehkä tunti tai kaksi ennen yön ensimmäistä wc-käyntiä ja siellä avustamista. Seppo istuutuu keittiön pöydän ääreen. Edessä on kymmenen lääkelaatikkoa ja -purkkia, tyhjä dosetti, kaksi lääkelistaa ja lääkärin lausunto.

Erikoislääkärin käynnillä tehtiin joitakin lääkemuutoksia. Seppo yrittää nyt ottaa selvää, miten lääkkeet tulisi jakaa. Purkeissa on ainakin nesteenpoisto-, mieliala- ja muistilääkkeitä.

Miksi ne näyttävät nyt niin samanlaisilta, vaikka apteekissa kaikki tuntui olevan selvää? Tarvittaessa vai joka päivä? Kaksi tablettia kerran päivässä vai yksi tabletti kolmesti päivässä?

Sepon tarina on tuttu monelle omaishoitajalle. Päivittäin roolit vaihtuvat muun muassa taloudenhoitajan, kokin, hoitajan ja puolison välillä tiuhaan tahtiin.

Omaishoitaja joutuu ponnistelemaan ymmärtääkseen monimutkaisia lääkelistoja, rinnakkaisvalmisteita ja erilaisia lääkemerkintöjä.

LÄÄKITYSTURVALLISUUDESTA huolehtiminen kuuluu yhtenä tärkeänä osana omaishoitajan arkeen, vaikka kovin monella omaishoitajalla ei ole lainkaan lääkehoidon koulutusta.

Omaishoitaja joutuu ponnistelemaan ymmärtääkseen monimutkaisia lääkelistoja, rinnakkaisvalmisteita ja erilaisia lääkemerkintöjä.

Apteekissa saatu kertaluonteinen neuvo siitä, tuleeko tietty lääke ottaa tyhjään vatsaan vai ruuan kanssa, maidon kanssa vai ilman, ei välttämättä aina jää mieleen.

Siksi apteekit voisivatkin tehdä tiiviimpää yhteistyötä omaishoitajien kanssa ja tarjota asiantuntevaa ammattiapua turvallisen lääkehoidon toteuttamiseen. Käytännön esimerkki tällaisesta voisi olla apu lääkelistojen tulkintaan, dosetinjakopalvelu tai lääkehoidon arviointipalvelu.

Sote-uudistuksen ja VALO-ohjelman myötä apteekit astuvat yhdessä sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköiden kanssa yhtenä rintamana parantamaan lääkitysturvallisuutta.

NYT ON OIVALLINEN aika pohtia apteekin palveluita ja tuotteita siten, että niin asiakkaat kuin sosiaali- ja terveydenhuollon toimijat voivat hyödyntää laajemmin apteekkien osaamista.

Apteekeilla on runsaasti ymmärrystä muun muassa geriatrisesta lääkehoidosta ja niihin liittyviä palveluita kannattaa tarjota nykyistä laajemmin esimerkiksi omaishoitajille.

Kirjoittaja työskentelee palveluesimiehenä Espoon kaupungilla ja toimii kaupungin edustajana VALO-asiantuntijaryhmässä.

Valtakunnallinen apteekkien lääkitysturvallisuusohjelma VALO on Apteekkariliiton ja Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksen käynnistämä hanke, jolla pyritään parantamaan avohuollon lääkehoitoprosessin turvallisuutta yhteistyössä.
Hankkeen yhteistyökumppaneita ovat Awanic oy, Farmasian oppimiskeskus ja Helsingin yliopisto.
VALO-blogin kirjoittajat valaisevat teksteissään ajankohtaisia lääkitysturvallisuuden näkökulmia oman toimintansa lähtökohdista.