Ministeriöllä tarkka paikka

Apteekkien siivusta reilusti yli puolet kuluu palkkojen ja palkkojen sivukulujen maksuun. Liki neljännes menee vuokriin ja muihin kuluihin, kuten tietojärjestelmä-, kone-, kalusto- ja hallintokuluihin. 

Apteekkeihin kohdistuvat leikkaukset vaikuttaisivat apteekkien lähipalveluverkostoon ja henkilöstörakenteeseen. Apteekkarille jää sadasta lääke-eurosta voittoa vähän yli yksi euro apteekin investointeihin ja lainojen maksuun. Vaikka koko lääkemyynnin voitto leikattaisiin pois, ei sillä saataisi kokoon puoltakaan säästötavoitteesta. 

Säästöjä on siis ensisijaisesti haettava biologisten lääkkeiden hintakilpailua tehostamalla ja edullisimpien biosimilaarien käyttöä lisäämällä. Sekin leikkaa myös apteekeilta. Koska nykyiset ohjauskeinot ovat osoittautuneet riittämättömiksi, on otettava käyttöön järeämmät keinot, kuten aikoinaan lääkevaihto ja sitä täydentävä lääkkeiden viitehintajärjestelmä. Niillä on saavutettu jo miljardien eurojen säästöt.

OLISI LYHYTNÄKÖISTÄ leikata farmaseuttisesta työstä ja lääkeneuvonnasta, sillä niillä saavutetaan joka vuosi liki miljardin euron säästöt muualla terveydenhuollossa vähentyneinä lääkäri- ja päivystyskäynteinä sekä reseptilääkeostoina. (PwC, asiantuntija-arvio 2015)

Toivoa sopii, että ministeriössä tehdään huolellinen ja viisas valmistelu, jotta ei vaaranneta hyvin toimivaa lääkehuoltoa ja apteekkien tarjoamaa lääke- ja terveysneuvontaa. Viimeistään koronapandemia on osoittanut poikkeusoloissakin sujuvasti toimivan lääkejakelun ja asiantuntevan apteekkihenkilöstön merkityksen.

Blogia päivitetty 13:21