Itkin liikutuksesta, sitten kiukusta

EN IKINÄ UNOHDA sitä katsetta.

Hauras ja kumara iäkäs mies katsoi minuun harmain lasittunein silmin, kun hän istahti tuolille apteekin reseptintoimituspisteeseen. Katseesta huokui suru ja tyhjyys.

Miehellä oli pesulasta haettu musta puku ja valkoinen paita. Murtunein mielin hän kertoi, että hänellä oli elämänsä vaikein tilaisuus edessään. Hän oli äkillisesti jäänyt leskeksi.

─ Yli 60 vuotta olemme olleet vaimoni kanssa naimisissa, nyt hän on poissa enkä tiedä miten osaan jatkaa, mies kertoi hiljaisella äänellä.

Toimitin lääkkeen ja kerroin sen käytöstä tärkeimmät asiat. Tämän jälkeen otin miehen käsistä kiinni ja katsoin häntä silmiin.

─ Otan osaa, sain sanotuksi.

Mies puristi käsiäni, katseemme kohtasivat ja istuimme hetken aikaa hiljaa. Lopulta hän kiitti, kokosi ostoksensa ja lähti.

Pyyhin kyyneleen silmäkulmastani ja painoin vuoronumerolaitteen kutsupainiketta. Ruuhka-aikana apteekissa on pakko toimia.

OLIN APTEEKISSA TÖISSÄ, kun keskustelu apteekkialasta kuumeni.

Äimistyneenä luin lehdistä ja sosiaalisesta mediasta, kun arvostamani ihmiset päivästä toiseen mitätöivät työtäni. Kansanedustajat, entiset puoluejohtajat ja ex-ministerit kuorossa kertoivat, että työni on yksinkertaista pahvipaketin ojentamista tiskin yli, jolla ei ole mitään arvoa.

Syöpädiagnoosin, pallolaajennuksen tai läheisen kuoleman jälkeen ihminen vaatii inhimillistä otetta.

Ihmiset, jotka eivät päivääkään työtäni ole tehneet, muka tiesivät minua paremmin sen olevan jälkeenjäänyttä, tehotonta ja huonosti organisoitua. No brainer - apteekkityötä osaisi kuka tahansa tehdä.

Tunsin surua, epäuskoa ja jopa kiukkua.

APTEEKKITYÖ ON SUURELTA OSIN asiakaspalvelua ja totta on, että asiakkaiden palveleminen ei aina ole nopeaa. Vie aikaa, kun vanhus vapisevin käsin kaivaa esille Kela-korttejaan ja reseptiyhteenvetojaan tai muistisairas asiakas kyselee samat kysymykset useaan otteeseen. Vanhemman voi olla vaikea kertoa nopeasti asiansa, kun kuumeinen lapsi kiukuttelee ja kiemurtelee sylissä.

Apteekissa asioidessaan ihminen on monesti poissa tolaltaan. Syöpädiagnoosin, pallolaajennuksen tai läheisen kuoleman jälkeen järkyttyneen ihmisen kohtaaminen vaatii vankan lääketietämyksen lisäksi inhimillistä otetta. Ja monesti myös aikaa.

Apteekissa kohdataan päivittäin elämänkaaren koko kirjo ja tunneskaaloja laidasta laitaan.

ROBOTISAATION JA DIGITALISAATION avulla asiakkaita voidaan varmasti tulevaisuudessa palvella ketterämmin, mutta ihmisten kohtaamista ei voi loputtomiin tehostaa.

Ei ainakaan ilman, että palvelun laatu kärsii.

Kirjoittaja on Apteekkariliiton viestintäproviisori, joka on työskennellyt apteekissa yli vuosikymmenen ajan ja palvellut kymmeniä tuhansia asiakkaita.