Lääkevaihtoa puolustanut professori joutui häirinnän kohteeksi, mutta säästöä tuli lopulta yli miljardi euroa

Apteekki oli köyhän kansan lääkäri

Apteekit olivat pitkään ”köyhän kansan lääkäreitä”. Jos paikkakunnalla ei ollut lääkäriä, vaivoja mentiin valittamaan apteekkiin. 

Itsehoidon merkitys unohdettiin, kun kansanterveyslaki tuli voimaan vuonna 1972.

– Virallisen terveyspolitiikan mukaisesti väestöä alettiin ohjata entistä enemmän lääkärin määräämän hoidon suuntaan. Siinähän kävi niin, että pienimmissäkin vaivoissa lähdettiin terveyskeskukseen, Ahonen sanoo.

Samalla apteekkien rooli alkoi muuttua: lääkkeenvalmistus väheni, käyttöön otettiin tietotekniikka ja Kelan suorakorvaukset 1970.

Itsehoidon potentiaali huomattiin uudestaan 1990-luvun lamassa, kun laitospaikkoja oli laitettu kiinni, eikä yhteiskunnalla ollut varaa satsata edes avohoitoon. Reseptillä olevia lääkkeitä siirrettiin runsaasti itsehoitolääkkeiksi, jolloin apteekkien itsehoitoneuvonnan merkitys kasvoi.

Apteekkialan muutos kiihtyi 2000-luvulla. Lääkevaihdon ja viitehintajärjestelmän lisäksi käyttöön otettiin sähköinen resepti. Asiakasmäärät kasvoivat huimasti ja apteekkeihin rakennettiin palveluvalintoja.

– Nykyään apteekit ovat tavallaan samassa tilanteessa kuin ennen kansanterveyslakia. Ne suodattavat terveydenhuollon potilasvirtoja ja ohjaavat asiakkaat tarvittaessa lääkäriin, Ahonen sanoo.

Hyödyntämätön potentiaali käyttön

Apteekeissa on edelleen paljon hyödyntämätöntä potentiaalia. Hyvin toimiva ja koko maan kattava apteekkiverkosto kannattaisi Ahosen mielestä ottaa mukaan terveyspalveluiden tuottamiseen.

– Olen nähnyt maailmalla monenlaisia apteekkeja. Suomessa on ammatillisesti korkeatasoinen apteekkiverkosto, jonka toivon säilyvän. Kun siirrymme uusiin hyvinvointialueisiin, jokaisessa kunnassa ei enää voi olla terveyskeskusta, mutta jonkinlainen terveyspiste niissä pitäisi olla. Entäpä, jos tekisimme apteekeista sellaisia? 

Apteekissa voitaisiin tehdä yksinkertaisia toimenpiteitä, kuten mittauksia tai laboratoriokokeita, joiden jälkeen asiakas ohjattaisiin tarvittaessa lääkäriin. 

– Tässä koronatilanteessa kannatan myös apteekkirokotuksia, Ahonen sanoo.

Hän pitää tärkeänä, että apteekkiala pyrkii mukaan luomaan uusia käytäntöjä nyt, kun uudet aluevaltuustot vasta aloittelevat toimintaansa. Lähikuukausina aluevaltuustot päättävät, miten sote-palvelut tullaan järjestämään hyvinvointialueilla ensi vuoden alusta alkaen.

– Farmasian alan pitää olla aktiivisesti mukana muutoksissa. Muuten jotkut tekevät ne puolestamme, hän sanoo.

Ilmassa on ollut paljon hyviä aikomuksia, mutta puhe pitäisi muuttaa käytännön toiminnaksi.

– Ennen vaaleja moni ehdokas peräänkuulutti, että apteekit pitää ottaa tiukemmin mukaan soteen, mutta miten se käytännössä tapahtuu? Apteekit ovat yksityisiä yrityksiä ja hyvinvointialueet ovat julkisessa omistuksessa. Miten saamme integroitua nämä asiat yhteen? Ostaako hyvinvointialue apteekilta palveluja? 

Biologiset lääkkeet lääkevaihdon piiriin

Hyvinvointialueiden pitäisi Ahosen mielestä ottaa koppia myös alati kasvavista lääkekuluista ja rationaalisesta lääkehoidosta. 

Lääkehoidot ja niiden kustannukset olisivat nykyistä paremmin hallittavissa, jos hyvinvointialueille perustettaisiin samanlaiset lääkeneuvottelukunnat kuin sairaanhoitopiireillä. Lääkeneuvottelukunnissa olisi edustajat perusterveydenhuollosta, erikoissairaanhoidosta ja yksityisistä apteekeista. Toimintaa organisoimaan palkattaisiin proviisoreja.

Ahonen näkee lääkehoidon kokonaisuudessa paljon säästöpotentiaalia. Säästöjä saataisiin esimerkiksi laajentamalla lääkevaihto koskemaan kalliita biologisia lääkevalmisteita.

Eri tahojen tekemien laskelmien mukaan Suomessa voitaisiin säästää jopa useita kymmeniä miljoonia euroja vuodessa, jos nykyistä useampi lääkäri määräisi alkuperäislääkkeiden sijasta huomattavasti halvempia biosimilaareja. 

– Meillä on lääkekorvauksiin tietty rahasäkki. Jos suuntaamme huimia summia esimerkiksi johonkin uuteen lääkehoitoon, rahat ovat pois perusturvan puolelta, hän sanoo.

Toinen säästökeino olisi lääkehoitojen järkeistäminen. 

– Tulisi pohtia, määrätäänkö lääkkeitä ylipäätään kovin järkevästi. Suomessa laitetaan aikamoinen summa lääkkeisiin, mutta emme välttämättä saa sillä optimaalista hoitotulosta. Ihmisten pitkiä lääkelistoja pitäisi alkaa käydä läpi lääkehoidon arviointien keinoin. 

Apteekeissa suurin kosketuspinta suomalaisten terveysongelmiin

Nykyinen apteekkijärjestelmä toimii Ahosen mielestä pääosin hyvin ja apteekkien arvo yhteiskunnalle ymmärretään koko ajan paremmin.

– Apteekki on maan lääkehuollon kasvot. Missään muussa terveydenhuollon toimipisteessä ei ole yhtä suurta kosketuspintaa suomalaisten terveysongelmiin.

Nykyjärjestelmää uhkaa liberalisointi, joka nousee aika ajoin poliittiseen keskusteluun. Ahosen mielestä apteekkialan sääntely on perusteltua tulevaisuudessakin.

– Jos teemme radikaalin muutoksen apteekkijärjestelmään ja sanomme, että kuka tahansa voi perustaa apteekin minne tahansa, järjestelmä pirstaloituu, hän varoittaa.

Esimerkiksi lääkkeiden saatavuus ei parane apteekkien määrää lisäämällä. Suomeen tulisi vain paljon pieniä apteekkeja, joilla ei ole mahdollisuutta pitää varastossa kovin suurta lääkevalikoimaa.

Apteekkien omistajuus täytyy säilyttää proviisoreilla.

– Proviisorit ovat terveydenhuollon laillistettuja ammattihenkilöitä, joita koskevat apteekkitoiminnan eettiset ohjeet. Jos kuka tahansa kaupanmies saa perustaa apteekin, nämä velvollisuudet eivät koske häntä.

Apteekkitoiminnan eettiset ohjeet määräävät farmasian ammattilaiset toimimaan joka tilanteessa asiakkaiden parhaaksi esimerkiksi niin, että ketään ei saa ohjata tarpeettomaan lääkkeiden käyttöön.

Lisääkö hintakilpailu polarisaatiota?

Apteekkijärjestelmää uhkaa Ahosen mukaan myös polarisaatio. Apteekit jakautuvat yhä voimakkaammin hyviin tai kohtuullisesti toimeentuleviin apteekkeihin sekä huonommin pärjääviin, yleensä pieniin apteekkeihin.

Polarisaatiota voi pahentaa huhtikuun alussa voimaan tuleva itsehoitolääkkeiden hintakilpailu, jonka uskotaan näkyvän erityisesti verkkokaupassa.

Apteekkialan verkkokauppaa hallitsee ylivoimaisesti Yliopiston Apteekki, jonka pelätään vievän tulevaisuudessa asiakkaita pieniltä apteekeilta.

– Yliopiston apteekilla on selvästi strategia ottaa haltuunsa lääkkeiden verkkokauppa ja lääkkeiden koneellinen annosjakelu. Jos itsehoitolääkkeiden alennusmyynnit alkavat, se heikentää apteekkiverkostoa. Apteekeille käy kuin kyläkaupoille, Ahonen varoittaa.

Jos pienten kuntien apteekkeja joudutaan sulkemaan kannattamattomina, voi koko maan kattava apteekkiverkosto olla vaarassa.

– Miten käy suurelle joukolle digitaalisesti syrjäytyneitä ihmisiä, joiden voi olla vaikeaa tai mahdotonta hoitaa apteekkiasiointia verkossa, hän kysyy.

Ahkera lukeminen avasi maailman

Ahonen syntyi pienessä pohjoissavolaisessa kunnassa, parintuhannen asukkaan Tuusniemellä vuonna 1956. Isä työskenteli asbestikaivoksella, sisaruksia oli neljä. Perhe viljeli perunaa ja porkkanaa, kasvatti lehmiä ja sikojakin, vaikka kyse ei ollut perinteisestä maalaistalosta.

Lapsuudessa tärkeä paikka Riitalle oli Susimäen kansakoulun kirjasto, josta hän lainasi romaaneja, poliittista historiaa, maantiedettä ja kaikkea mahdollista, mitä onnistui löytämään. 

– Äitini sanoi usein, että tuo tyttö on ihan mahoton, kun ei se nää eikä kuule mittään, se vaan lukkee! 

Sodan nähneet vanhemmat kannustivat opiskelemaan, koska se oli ainoa keino päästä elämässä eteenpäin.

– Minulle lukeminen avasi maailman. Jos mietin omaa uraani, niin enpä tässä istuisi, jos en olisi lukenut niin paljon. Vaikka olen vaatimattomista lähtökohdista, minulla ei ollut mitään vaikeuksia kansainvälisillä areenoilla, koska olin oppinut lukemisen kautta, minkälainen maailma on.

Ahkera lukeminen palkittiin hyvällä koulumenestyksellä. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen hän pääsi Vaasan Kauppakorkeakouluun, Turun yliopistoon opiskelemaan teoreettista filosofiaa sekä Joensuun korkeakouluun biologian ja kemian opintoihin.

– Valitsin Joensuun, koska olen aina ollut kiinnostunut kasvitieteestä. Vuoden opiskeltuani totesin, että en halua opettajaksi.

Farmasian opinnot hän aloitti Kuopion yliopistossa vuonna 1977. Siihen aikaan opiskelijoita oli niin vähän, että kaksi ensimmäistä vuotta olivat yhteisiä lääketieteen, hammaslääketieteen, kemian ja biokemian sekä lääketieteellisen fysiikan opiskelijoiden kanssa.

– Solmin silloin henkilökohtaisia verkostoja, jotka ovat olleet urani kannalta hyvin tärkeitä. Olen tehnyt paljon tutkimusyhteistyötä lääkäreiden kanssa. 

Ura Yhdyvalloissa ei toteutunut

Yliopistossa hän tutki särkylääkkeiden käyttöä ja kivun hoitoa yli 30 vuoden ajan. Väitöskirja aiheesta valmistui vuonna 1992. 

Hän tutki myös lasten lääkintää sekä vaihdevuosihormonien ja yhdistelmäehkäisypillereiden käyttöä. Viime vuosina hän keskittyi apteekkipalveluihin ja lääkepoliittisiin muutoksiin.

Uran huippukohtana hän pitää nimitystä apteekkiopin professoriksi vuonna 1998. Yliopistovuodet olivat vauhdikkaita, kansainvälinen tutkimusyhteistyö oli vilkasta.

– Vierailuja oli paljon puolin ja toisin. Itsekin reissasin paljon maailmalla ja solmin yhteistyökuvioita esimerkiksi Lontooseen, Saksaan, Tanskaan ja Yhdysvaltoihin. Minua houkuteltiin Yhdysvaltoihin töihinkin, mutta henkilökohtainen elämäntilanteeni ei antanut periksi.

Huippuhetkiä ovat olleet myös väitöskirjojen ohjaamiset. Opetustyössä hän on saanut jaettua eteenpäin kaikkea sitä tukea ja kannustusta, jota on itse saanut esimerkiksi ylipiston rehtoreilta.

– Koen olleeni monille väitöskirjan tekijöille se ”Leelian lepotuoli”, jossa on voinut käydä kertomassa huolia ja saamassa tsemppiä.

Ahonen nimeää huippuhetkeksi myös nimityksen Savonmuan Hilimaksi vuonna 2009. Savon Sanomat antoi kunniamaininnan taistelusta, jota hän oli käynyt Fimean saamiseksi Kuopioon. Palkintoperusteissa kehuttiin hänen viisauttaan, tarmokkuuttaan ja naarasleijonan rohkeuttaan.

Rohkeutta tarvittiin, sillä Ahonen oli tälläkin kertaa joutunut maalittamisen kohteeksi. Pääkaupunkiseudulla toimivat lääkealan ihmiset vastustivat alueellistamista. Ahosta painostettiin törkyviesteillä, häntä ei tervehditty seminaareissa ja hänet eristettiin lääkehuollon piireistä.

Tasa-arvon edelläkävijä yliopistossa

Ahonen on saanut tunnustusta rohkeudestaan muualtakin. Itä-Suomen yliopisto myönsi hänelle vuonna 2014 tasa-arvopalkinnon. Häntä kuvailtiin tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edelläkävijäksi, joka on rohkeasti edistänyt sukupuolten tasa-arvoa ja naisjohtajuutta yliopistossa.

Hän kertoo pohtineensa farmasian opiskelijoiden kanssa paljon miesten ja naisten urakaarta. Vaikka naisia on noin 75 prosenttia farmasian opiskelijoista, ja valtaosa väitelleistä tohtoreistakin, silti lähes kaikki alan professorit ovat miehiä.

Ahosen mukaan naisten urakehitystä haittaa edelleen päävastuu perheestä, lisäksi moni nainen pohtii liian perusteellisesti, onko hänellä varmasti pätevyyttä hakea johtotehtäviin, kuten lääkeyrityksen johtajaksi. Miehet eivät ajattele samalla tavalla: he vain hakevat. 

Tästä Ahosella on omakohtaistakin kokemusta.

– Vuosia sitten minua pyydettiin asettumaan yliopiston vararehtorin vaaliin. Elin silloin ruuhkavuosia ja työtahti oli kiireinen. Olin Helsingissä monena päivänä viikossa ja kiersin kongresseissa maailmalla, notkuin hotelleissa ja lentoasemilla. Jouduin miettimään, onko minulla resursseja tehtävän hoitamiseen.

Ahonen ei asettunut ehdolle. Valintaansa hän ei ole katunut, vaan on enimmäkseen tyytyväinen siihen, miten työura lopulta meni.

RIITTA AHONEN

• Syntynyt vuonna 1956 Tuusniemellä, Pohjois-Savossa.
• Proviisoriksi Kuopion yliopistosta 1982, farmasian tohtoriksi 1993. 
• Apteekkiopin professorina 1998–2021 Kuopion ja sittemmin Itä-Suomen yliopistossa. On vaikuttanut erityisesti sosiaalifarmasian ja apteekkiopin tutkimukseen ja koulutukseen.
• Tutki särkylääkkeiden käyttöä, lasten lääkitsemistä, yhdistelmäehkäisyvalmisteita ja hormonikorvaushoitoja, apteekkipalveluita sekä lääkepoliittisia muutoksia apteekkialalla.
• On saanut useita tunnustuksia, kuten Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ansiomerkin ja Itä-Suomen yliopiston tasa-arvopalkinnon. Savon Sanomat nimitti hänet 2019 Savonmuan Hilimaksi taistelusta Fimean saamiseksi Kuopioon.
• Eläkkeellä aikoo viettää aikaa lastenlastensa kanssa, kirjoittaa kirjan, lukea, ulkoilla, käydä teatterissa ja konserteissa. Perheeseen kuuluvat tytär, 1- ja 8-vuotiaat tyttärenpojat sekä 12-vuotias australianpaimenkoira.

”Olen saanut tehdä yhteistyötä yliopistolla Riitan kanssa yli kolmen vuosikymmenen ajan, mistä olen hyvin iloinen. Hän on erityisen osaava, alastaan innostunut kollega, jonka panos suomalaisen farmasian alan hyväksi on ollut erittäin merkittävä. Erityisesti sosiaalifarmasian ja apteekkiopin tutkimus ja koulutus nousivat Kuopiossa hänen johdattamaan kansainvälisestikin arvostettuun asemaan. Kollegana Riitta on aina ollut värikäs ja voimakastahtoinen persoona, mutta samalla hyvin aikaansaava ja luotettava työtoveri.”
Jukka Mönkkönen
rehtori, Itä-Suomen yliopisto

”Riitta on jäänyt mieleeni proviisoriopintojen ajoilta yhtenä mieleenpainuvimmista luennoijista, joka osasi ylläpitää opiskelijoiden mielenkiintoa elävillä esimerkeillä ja konkretisoida asioita. Väitöskirjatyön ohjaajana hän oli kannustava mahdollistaja, joka ei takertunut pikkuseikkoihin, vaan katsoi asioita laajasti ylätasolta. Meitä yhdistää myös yhteinen kotipaikka, Tuusniemi. ”
Katri Hämeen-Anttila
tutkimus- ja kehittämispäällikkö, Fimea

"Täräkkä täti. Näin kai voisi lyhyesti Riittaa luonnehtia. Savolaisia pitävät monet saamattomina ja lepsuina, mutta he eivät tunne Riittaa. Minulle hänen rohkea ja periksiantamaton taistelijanluonteensa tuli ilmi 2000-luvun alun poliittisessa kamppailussa Fimean sijoituspaikasta. 
Savon Sanomat on 1970-luvulta lähtien nimennyt vuosittain Savonmuan Hiliman maakunnan ansioituneitten naisten joukosta. Oli luonnollista, että rohkean Fimea-kamppailun tuoksinassa Riitastakin tehtiin Hilima. Tällaisia tietäviä, taitavia, sanavalmiita ja aloitteellisia ihmisiä maakunta kaipaa menestyäkseen. Alueellisena vaikuttajana Riitta on ollut esimerkillinen professori ja yliopistotutkija.”
Seppo Kononen
toimittaja, Savon Sanomat