Avustustyöntekijöiden tehtäviin kuuluu rahdin purkaminen, lääkevaraston ja apteekin perustaminen ja ylläpito sekä lääkkeiden jakelu. Kuvassa työskentelevät avustustyöntekijät Inari Listo ja Gunnhildur Arnadottir. Kuva: Emilia Kangasluoma / Punainen Risti
Artikkeli

Lääkehuoltoa tyhjästä – farmasian ammattilaisilla tärkeä rooli avustustyössä kriisialueilla

22.03.2021 | 10:18

Teksti : Tiina Leinonen

Jaa artikkeli:

Vapaaehtoisilla farmasian ammattilaisilla on tärkeä rooli lääkehuollossa maailman kriisialueilla. Myös työnantajien kannattaa kannustaa työntekijöitä avustustyöhön, sillä takaisin palaa todennäköisesti entistä motivoituneempi ja osaavampi ammattilainen.

Muoviset lääkelaatikot huojuivat korkeina torneina maastoautojen katoilla, kun kanadalaisen avustusjärjestön lääkinnällinen karavaani kulki kylästä toiseen Tansanian takamailla.

Proviisori Anniina Pertovaara oli säästänyt kesälomastaan pari viikkoa vapaata ja ostanut itse lennot lähteäkseen vapaaehtoiseksi Victoriajärvellä sijaitsevalle Ukerewen saarelle. Vapaaehtoisia tarvittiin apuun alueen puutteellisen terveydenhuollon takia.

Koska apua viedään sitä kaikkein eniten tarvitseville, avustuskohteet sijaitsevat usein kaukana kaupunkien tai turistikylien mukavuuksista. Kun Pertovaara saapui saarelle, hän ymmärsi, että terveydenhuoltoa ja lääkejakelua ei käytännössä ole.

Sitä annetaan, mitä on

Anniina Pertovaara oli ihastunut Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan aiemmilla vapaa-ajan reissuillaan. Hän lähti vapaaehtoiseksi, koska halusi kokea osan Afrikkaa tavalla, jota turistina ei pääse näkemään. Lisäksi hän halusi auttaa farmasian osaamisellaan.

Pertovaara työskenteli Tansaniassa Canada-Africa Community Health Alliancen kautta.

Joka aamu hän ja hänen kollegansa pakkasivat autot täyteen lääkkeitä. He pystyivät kuljettamaan tabletteja ja antibioottijauheita. Rokotteita tai insuliinia ei jaettu, sillä ne olisivat vaatineet kylmäkuljetuksen. 

Maastoautojen karavaani pysähtyi kyliin, joissa Pertovaara ja muut vapaaehtoiset perustivat väliaikaisen vastaanoton paikallisiin koulurakennuksiin. Luokkahuoneissa lääkärit ottivat vastaan joka päivä 300–400 potilasta. 

Pertovaaran tehtävä oli diagnoosien perusteella päätellä, mitä lääkettä kukin potilas tarvitsi. 

Kotimaassa apteekissa ja lääketeollisuudessa työskennellyt Pertovaara ei ollut aikaisemmin määrännyt lääkkeitä. Siksi hän kertasi farmakologian ja lääkeopin ennen lähtöä. Tansaniassa hän toimi farmasistin nimikkeellä.

– Tietysti se on järkevää, ettei lääkäri määrää lääkettä, vaan päätös tehdään apteekissa sen mukaan, mitä on hyllyssä, hän sanoo.

Vapaaehtoistyöntekijät olivat annostelleet esimerkiksi antibiootteja ja parasetamolia pusseihin viikon kuureiksi. Usein potilas lähti kotiin pussin kanssa, jossa oli yhdestä viiteen eri lääkekuuria.

– Välillä tuntui, että ihmiset keksivät minkä tahansa vaivan, että saisivat lääkkeitä mukaansa. Niin itsekin toimisin heidän tilanteessaan, Pertovaara miettii.

 

Ukerewella Tansaniassa kiertävän klinikan apteekki perustettiin aina päiväksi johonkin sopivaan tilaan kussakin saaren kylässä. Kuvassa apteekki on perustettu koululuokkaan. "Luokassa oli maalattia ja “apteekissa” kaakatti myös kanoja jaloissa aina silloin tällöin, kun ne kulkivat tottuneesti sisään ja ulos ovettomasta oviaukosta", Anniina Pertovaara kertoo. Kuva: Anniina Pertovaaran kotialbumi

Töitä kellon ympäri

Pertovaara palasi vastaanotolta takaisin majoitukseensa useimmiten myöhään illalla. Sen jälkeen alkoi lääkkeiden pussitus seuraavaa päivää varten.

– Se oli kolmen viikon puserrus, jonka aikana opin ja venyin oman osaamiseni äärirajoille.

Hän ei osannut etukäteen odottaa ympäripyöreitä päiviä, vaikka Canada-Africa Community Health Alliancesta oli varoitettu, että työpäivät venyvät, kun autettavia on paljon ja kyliin kulkeminen hankalaa. 

– Sieltä yritettiin antaa jopa inhorealistinen kuva oloista, etten sitten katuisi.

Paikalliset elinolot olivatkin Pertovaaran tiedossa, minkä takia hän ei hätkähtänyt terveydenhuollon kurjaa tasoa.

Useimmissa kylissä ei ollut edes terveyskeskusta. Niissä terveyskeskuksissa, jotka Pertovaara näki, lattiat saattoivat olla hiekkaiset ja hiirenpapanoiden tahraamat. Hoitajia oli vain yksi ja välineet ruosteisia. Lääkejakelijana saattoi olla kuka tahansa mies kadulta, jota oli opastettu antamaan sopivin lääke parista eri vaihtoehdosta.

Myös kuumuus ja vatsataudit tekivät Pertovaaran päivistä raskaita. 

– Saarella puhkesi koleraepidemia, ja koko ajan jokin pöpö jylläsi myös omassa kehossa. Tieto kotiinpaluun päivämäärästä auttoi jaksamaan, hän muistelee.

Se oli kolmen viikon puserrus, jonka aikana opin ja venyin oman osaamiseni äärirajoille.

Anniina Pertovaara

Lääkealan ammattilaisia tarvitaan

Katastrofin sattuessa avustusjärjestöjä tarvitaan täydentämään viranomaisten toimintaa. Ne alkavat organisoida lääkehuoltoa avustuskohteisiin, jos sitä ei ole mitenkään muuten mahdollista järjestää. 

Välttämättömiä lääkkeitä tarvitaan myös hätätilanteissa, joten järjestöt saattavat koordinoida hankintaa ja jakelua. Maailman terveysjärjestö WHO ylläpitää tärkeimpien lääkkeiden malliluetteloa. Monet avustusjärjestöt noudattavat luetteloa, jotta lääkevalikoima olisi maailmanlaajuisesti yhteneväinen. 

Lääkityksestä päättäminen diagnoosin perustella ei ole tyypillinen farmasistin tehtävä avustuskohteessa, muttei tavatontakaan, kuten Pertovaaran esimerkki osoittaa. Yleisimpiä tehtäviä ovat lääkevaraston ja apteekin ylläpito, jotta tarvittavia lääkkeitä on riittävästi saatavilla, sekä lääkejakelu.

Lisäksi farmasistit pystyvät jakamaan osaamista ja hyviä toimintatapoja katastrofi- ja kehitysyhteistyöalueilla.
Lääkealan ammattilaisia on kuitenkin avustusjärjestöjen listoilla vähän.

Maailman suurimmalla pakolaisleirillä

Bangladeshin Cox’s Bazarin kaupungin kupeeseen alkoi muodostua pakolaisleiri vuonna 1991. Vuonna 2018 se oli kasvanut maailman suurimmaksi. Sen välittömässä läheisyydessä sijaitsi myös Punaisen Ristin kenttäsairaala, jonne farmasian tohtori Mari Savolainen hälytettiin avustustyöhön.

Savolainen on ollut avustustyössä kaikkiaan kolmella eri pakolaisleirillä ympäri maailmaa.

Vaikka avustusjärjestöt perehdyttävät lähtijät hyvin, yllätyksiä tulee silti. Niin kävi myös Savolaiselle.

Leirin liepeillä sijainneelta kukkulalta Savolainen näki leirin, joka jatkui silmänkantamattomiin.

– Ja lapsia oli leirillä todella paljon, hän muistelee. 

Pääosin Savolaisen viikot kuluivat kenttäsairaalan alueella.

Hänen vastuullaan olivat lääkevarasto ja sairaalatarvikkeet. Aivan aluksi aikaa kului hyllyjen rakentamiseen ja useita telttoja käsittävän lääkevaraston järjestämiseen.

Avustustyössä Savolaisen nimikkeitä ovat olleet lääkelogistikko ja farmasisti.

Toisin kuin vapaaehtoiset tehtävät, Savolaisen tekemä avustustyö on palkallista työtä. Ansio ei tosin yllä lääketeollisuudessa työskentelevän farmasian tohtorin palkkaan, mutta se ei Savolaista harmita.

– Halusin päästä auttamaan omalla osaamisellani ja samalla haastaa itseni. Molemmat toiveet ovat toteutuneet avustustyössä, hän kertoo.

Lääkkeiden laadusta ei tingitä

Kenttäsairaalan mukana lääkkeitä lähtee avustuskohteeseen tavallisesti noin neljän kuukauden tarpeiksi. Savolaisen tehtäviin kuului arvioida, kauanko mitäkin lääkettä riittää ja paljonko sitä pitää tilata lisää.

Savolaisen avustustyön aikaan lääkkeiden tilausketjua koordinoi Norjan Punainen Risti yhdessä kansainvälisen Punaisen Ristin kanssa.

– Jos lääke loppuu, sitä ei voi Punaisen Ristin sääntöjen mukaan mennä ostamaan lisää paikallisesta apteekista, kertoo Savolainen.

Hankintasääntöjä ja muita ohjeita on noudatettava. Pitää pyytää tarjoukset ja saada valtuutukset hankinnoille.

Savolainen hoiti paperityöt tunnollisesti myös katastrofitilanteessa, koska tarvittaessa hänen pitää pystyä todentamaan, mitä on tilannut ja mitä apteekkiin on tullut.

– Saattaa joissain tilanteissa tuntua hullulta, ettei lääkettä voi niin vain mennä ostamaan. Lääkkeen alkuperä, turvallisuus ja käyttökelpoisuus pitää kuitenkin pystyä takaamaan. Pakolaisleirien potilailla on aivan yhtäläinen oikeus saada laatuvaatimukset täyttäviä lääkkeitä kuin meillä täällä, hän selittää.

Merkkejä tartuntataudeista ja epidemioiden puhkeamisista kerättiin jatkuvasti. Bangladeshin leirillä puhkesi esimerkiksi tuhkarokkoepidemia, jonka hoitoa hankaloitti potilaiden aliravitsemus. 

Savolaisella olikin koko ajan selvityksen alla, mistä lääkettä voidaan saada tiukan paikan tullen. 

– Aina lääkkeitä tai tarvikkeita ei tosin saatu toivotussa aikataulussa. Silloin tehtiin yhteistyötä muiden avustusjärjestöjen kanssa, jotta hankinnat sujuisivat.

Kenttäsairaalan apteekissa oli saatavilla myös kontrolloituja ja kylmäketjua vaativia lääkkeitä.

Syksyllä 2017 Bangladeshin Cox’s Bazarin alueelle virtasi satojatuhansia pakolaisia. Suomen Punainen Risti lähetti alueelle sairaalan ja terveydenhuollon avustustyöntekijöitä. Kuva: Benjamin Suomela / Punainen Risti

Avustustyö kehittää osaamista

Lähtö avustustyöhön voi tulla lyhyellä tai pitkällä varoitusajalla. Anniina Pertovaaralla oli aikaa valmistautua Tansaniaan lähtöön, mutta Mari Savolaiselle hälytys Bangladeshiin tuli nopeasti. Molemmat olivat sopineet työnantajansa kanssa lähdön mahdollisuudesta jo etukäteen. 

Pertovaara työskenteli Tansanian projektin aikaan apteekissa. Apteekkari suhtautui vapaaehtoisuuteen kannustavasti.

– Esimieheni jopa bongaili minulle mahdollisuuksia vapaaehtoistehtäviin, Pertovaara kertoo. 

Savolainen työskenteli Bangladeshin työnsä aikana tutkijana yliopistossa, joten lähteminen oli melko helppoa. Hän otti neljä viikkoa palkatonta vapaata.

– Lomien käyttämistä avustustyöhön en suosittele. Reissut ovat raskaita, ja lepo tulee tarpeeseen. 

Osa Savolaisen hälytyksistä avustustyöhön on sattunut oman työn kannalta hiljaisiin aikoihin, joten lähteminen on siksikin onnistunut.

Nyt tilanne on eri. Nykyisessä työssään neurologisena lääketieteellisenä asiantuntijana nopea lähtö olisi vaikea järjestää.

Jos lähteminen järjestyy, myös työnantaja voi voittaa.

– Kun työntekijä lähtee kuukaudeksi avustustyöhön, hän kehittää samalla osaamistaan ja palaa takaisin motivoituneena ja entistä sitoutuneempana omaan työhönsä, Savolainen sanoo.

Hän itse kokee oppineensa avustustyössä ainakin ongelmanratkaisua ja tiimityötaitoja. Myös substanssiosaaminen on kasvanut. 

– Pakolaisleireillä ei ole käytössä uusinta teknologiaa ja hienoja ohjelmistoja. Telttasairaalaolosuhteet soveltuvat työntekoon hyvin, mutta omaa ratkaisukykyä joutuu teroittamaan, hän sanoo.

Kansainvälisen ja paikallisen lääkintähenkilöstön kanssa Savolainen keskusteli esimerkiksi lääkkeiden määräämisen eroavuuksista eri maissa ja kulttuureissa. Avustustyössä Jordaniassa hän sai myös huomata, että farmaseuttinen osaaminen on maassa korkealla tasolla.

Kun työntekijä lähtee kuukaudeksi avustustyöhön, hän kehittää samalla osaamistaan ja palaa takaisin motivoituneena ja entistä sitoutuneempana omaan työhönsä.

Mari Savolainen

Raskas, mutta hyvä kokemus

Uusien taitojen lisäksi vapaaehtoistyö antaa lähtijälle roppakaupalla kokemuksia ja muistoja, osa kivuliaitakin. Mari Savolainen liikuttuu kyyneliin vielä vuosia kokemustensa jälkeen. Ihmiskohtalot pakolaisleireillä surettavat. 

– Erilaiset vammat sekä kertomukset siitä, miten potilaan koko perhe on kuollut hänen ympäriltään, tuntuvat pahalta, hän kertoo. 

Savolaisen on ollut vaikea käsitellä ihmisen julmuutta toista ihmistä kohtaan.

– Kaikki se, mitä televisiossa näkee, tulee yhtäkkiä hyvin lähelle.

Työmäärä yllätti hänetkin. 

Savolaisella ei ollut Bangladeshissa mahdollista pitää vapaapäiviä kuukauden komennuksen aikana. Myöhemmin, työskennellessään Kreikassa hän sai yhden vapaapäivän viikossa, mikä on normaali käytäntö avustustehtävissä. 

– Vapaapäivän merkitys näkyy välittömästi työn tuloksessa. Suosittelen pitämään ne, jos vain mahdollista, hän sanoo.

Raskas työ ei kuitenkaan säikäyttänyt. Päinvastoin. Mielenkiinto vapaaehtoisiin avustustehtäviin on vain kasvanut. 
Savolainen lähti Bangladeshin jälkeen pakolaisleireille Jordaniaan ja Kreikkaan. Jokainen kokemus on ollut positiivinen, jopa teltan jakaminen kansainvälisten kollegojen kanssa. 

– Meistä tuli todella hyvät ystävät, ja pidämme yhä yhteyttä. Yksityisyyttä sai esimerkiksi heittämällä pyyhkeen retkisänkyä ympäröivän hyttysverkon päälle. 

Terveyskeskus Ugandassa, Lyantonden lähistöllä, missä Anniina Pertovaara työskenteli HIV- ja seksuaaliterveyttä edistävässä hankkeessa. Pertovaaran mukaan terveyskeskus oli palveluiltaan todella hyvää luokkaa, sillä siellä tehtiin muun muassa HIV-testejä ja tarjottiin ainakin jonkinlaista terveysneuvontaa. Kuva: Anniina Pertovaaran kotialbumi koti

Muuttuuko maailma?

Anniina Pertovaara rekrytoitiin Tansanian-reissun jälkeen Ruotsin Rajattoman Farmasian sosiaalifarmaseuttiseen projektiin. Järjestö toimii myös Suomessa. 

Projektissa Pertovaaran tehtävänä oli koordinoida HIV- ja seksuaaliterveyttä edistävää hanketta Ugandan ja Ruandan rajaseuduilla. Siellä viruksen tiedetään leviävän etenkin rekankuljettajien, seksuaalivähemmistöjen ja seksityöläisten mukana. Tavoitteena oli edistää hoitomyönteisyyttä, koska hoitoon menemistä vältellään yhä leimautumisen pelossa.

Tällä kertaa Pertovaara käytti kenttämatkaan kesälomastaan viikon. Loppuraportin kirjoittamiseen kotona kului kaksi viikkoa lisää.

– Kesällä raporttia kirjoittaessani mietin, olenko ihan hullu, hän naurahtaa.

Vapaaehtoistyön ikävimpänä puolena Pertovaara piti kuitenkin sitä, ettei koskaan voi olla varma, pysyvätkö työkaverit mukana projektin loppuun asti.

– Kaikki eivät ole kovin sitoutuneita, vaan yhtäkkiä saatan huomata, että joku on jättänyt homman sikseen. Joku toinen taas on saattanut hypätä mukaan pitkän tauon jälkeen.

Mari Savolainen kertoo toisinaan miettivänsä, muuttuuko maailmassa mikään, vaikka hän ja monet muut avustustyöntekijät ja vapaaehtoiset kuinka yrittäisivät. 

– Samalla se on juuri se syy, miksi haluan tehdä tätä, hän sanoo.


Rajaton Farmasia

  • Pharmaciens Sans Frontieres eli Rajaton Farmasia on Ranskassa vuonna 1985 perustettu kansainvälinen järjestö.
  • Alkuperäinen toiminta-ajatus oli toimittaa käyttämättömiä lääkkeitä kehittyviin maihin. 
  • Järjestö edistää yhä kehittyvissä maissa turvallisen lääkehuollon toteutumista ja lääkkeiden rationaalista käyttöä.
  • Suomessa toimii Pharmaciens Sans Frontieres Suomi, eli Rajaton Farmasia Suomi.
  • Se osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön pyrkimällä lisäämään tietoa ja osaamista lääkehuollosta.