Koko kansan Kiminkinen

Opiskelu tuntui toivottomalta

Ullan lisäksi muut eivät tienneet, että Tapani haaveili lukiolaisena lääkärin ammatista. Esikuvana oli muutamaa vuotta vanhempi poika, joka oli päässyt samalta kylältä Helsingin yliopistoon lääkäriopintoihin. Toinen esikuva oli oma äiti, maatalon emäntä, joka harrasti runoja ja kirjoittamista.

– Äidiltä tuli pohja sille, että halusin menestyä koulussa. En ole koskaan ajatellut olevani mikään nero, mutta kun pidin persettä penkissä riittävästi, pärjäsin hyvin.

Kiminkinen pääsi ensimmäisellä yrityksellä Helsingin yliopistoon. Pettymys oli valtava, koska alussa opiskelu oli fysiikan ja kemian opintoineen hyvin teoreettista.

– Opiskelu tuntui toivottomalta. Ahdistuneena ajattelin, että en millään pärjää ja olen täysi nolla. Luennoilla istui helsinkiläisperheiden lapsia suunnilleen puvut päällä ja salkut käsissä. Minulla oli Valintatalon muovikassissa lihapiirakkaa, viinirypäleitä ja HK:n sinisen puolikas, koska ne olivat halpoja.

Henkisessä jaksamisessa auttoi tyttöystävä Ulla, joka opiskeli Jyväskylässä sairaanhoitajaksi. Tapani selvisi jotenkin tentistä toiseen. Palo lääkärintyöhön syttyi vasta, kun hän pääsi loistamaan käytännön potilastyössä Meilahden ja Marian sairaaloissa.

8 000 potilasta vuodessa

Valmistumisen jälkeen Kiminkiset palasivat takaisin Saarijärvelle syksyllä 1980. Perheen esikoinen oli syntynyt ja Ulla odotti toista lasta, kun Tapani aloitti terveyskeskuslääkärin vaativassa työssä.

Perehdytystä ei ollut, päivystysvuorot kestivät jopa useita vuorokausia ja työtä oli valtavan paljon. Hän laskee hoitaneensa 1980-luvun huippuvuosina noin 8 000 potilasta vuodessa.

– Nyt hirvittää, miten vähän tiesin asioista vastavalmistuneena, mutta lääkärin työtä oppii tekemällä.

Terveyskeskustyö Saarijärvellä on tänä päivänäkin hyvin erilaista kuin esimerkiksi Helsingissä. Lääkärit tekevät vaativia toimenpiteitä itse sen sijaan, että lähettäisivät potilaita sairaalaan.

– Nukutan potilaita, teen sähköisiä rytminsiirtoja, meillä tähystetään itse, tehdään luuydinpunktiot ja rasitustestit, on oma vuodeosasto. Sen takia viihdyn täällä niin hyvin. En missään tapauksessa toimisi terveyskeskuslääkärinä isossa kaupungissa.

Lääkärien tapaamien potilaiden määrä on pudonnut kolmannekseen kiireisimmistä vuosista. Samalla byrokratia vie yhä enemmän työaikaa.

Kiminkinen jää joulukuun alussa eläkkeelle. Hänestä ajoitus on hyvä, koska sote-järjestelmä tulee muuttamaan käytäntöjä myös Saarijärven terveyskeskuksessa.

– Suuri pelkoni on, miten taataan hoidon jatkuvuus. Hoito siirtyy helposti suuriin yksiköihin, jolloin siitä tulee kasvotonta. Hirvittää potilaiden puolesta, että uudessa tiimimallissa he eivät enää välttämättä kohtaa lääkäriä. Pitkäaikaissairauksien hoidossa tärkeintä on luotettava omalääkäri. Ruumiita tulee vähemmän ja se on myös kustannustehokkain vaihtoehto.

Ihmiset lääkitsevät itseään väärin

Apteekeista Kiminkisellä on vain hyvää sanottavaa. Saarijärven apteekki on hänelle tärkeä kumppani ja on hienoa, että reilun 8 000 asukkaan kunnan pienestä apteekista löytyy erikoiskoulutettuja farmaseutteja, jotka ovat perehtyneet astmaan, sydäntauteihin, diabetekseen ja lääkehoidon kokonaisarviointeihin.

Kiminkinen konsultoi apteekin väkeä lähes päivittäin esimerkiksi tarkistaessaan potilaidensa käyttämien lääkkeiden yhteisvaikutuksia.

– Soitan usein apteekkiin, koska ei lääkärikään voi kaikkea muistaa. Apteekeissa on paremmat ohjelmat yhteisvaikutusten listaamiseen.

Lääkärintyössä hän huomaa jatkuvasti, miten ihmiset lääkitsevät itseään väärin. Osa ei käytä heille määrättyjä reseptilääkkeitä, ja toiset hankkivat täysin tarpeettomiakin lisäravintovalmisteita omin päin Tallinnasta tai internetistä.

– Ihmisillä on uskomattomia väärinymmärryksiä lääkkeiden käytössä! Vastaanotolle tulee ääritapauksessa kellastuneita potilaita, joiden maksan toiminta on heikentynyt lisäravinteiden ja lääkkeiden yhteiskäytön vuoksi. Älkää ihmiset hankkiko tällaisia valmisteita, vaan menkää apteekkiin!

Kiminkisen mielestä on tärkeää, että lääkkeiden myynti säilyy apteekissa ja että apteekit keskittyvät jatkossakin ydintehtäviinsä eli lääkejakeluun ja lääkeneuvontaan.

– Se on kaiken ydin. Lääkkeitä ei saa viedä markettiin, koska siellä ei ole neuvontaa. Sieltä mummot ja papat voivat hakea buranaa vaikka kuinka usein, mutta apteekissa lääkkeiden väärään käyttöön voidaan puuttua.

Apteekin neuvonta vähentää kuormitusta

Apteekkariliiton teettämän tutkimuksen mukaan apteekkien antama terveysneuvonta ja itsehoidon ohjaus säästävät muun terveydenhuollon työmäärää vuodessa miljardin euron edestä. Kiminkisen mukaan on selvää, että apteekin neuvonta vähentää terveyskeskusten kuormitusta.

Apteekeista ohjataan myös joka päivä asiakkaita terveydenhuollon piiriin ja päivystykseen. Parhaimmillaan farmaseutit pelastavat henkiä huomatessaan, että närästyslääkettä hakevalla onkin käynnissä sydänkohtaus.

– Farmaseuteilla on iso vastuu. Ja kansalle pitäisi antaa jo koulussa enemmän tietoa siitä, mitkä ovat yleisten kansansairauksien oireita, hän sanoo.

Saarijärvellä terveydenhuollon ammattiryhmät toimivat luontevasti tiiviissä yhteistyössä. Kiminkinen uskoo, että keskimäärin Suomessa toimivat terveyskeskuslääkärit eivät tiedä tarpeeksi hyvin, millaista osaamista apteekeissa on.

– Pienillä paikkakunnilla yhteistyö toimii hyvin, mutta isommilla tulee ja menee lääkäreitä ja on useita kilpailevia apteekkeja. Ainoaksi yhteydeksi saattaa jäädä se, kun apteekista soitetaan lääkärille reseptissä olevasta virheestä.

Apteekkien ja lääkäreiden kannattaisi hänen mielestään tutustua toisiinsa, keskustella työkäytännöistä ja järjestää esimerkiksi yhteiskoulutuksia. Hänellä itsellään on tästä hyviä kokemuksia.

Esiintymiset ovat stand up -keikkoja

Lääkärin työön sivujuonteena Kiminkinen on ollut vuosien ajan esillä mediassa. Lähtölaskenta julkisuuden henkilöksi ja koko kansan TV-lääkäriksi alkoi, kun häntä pyydettiin 80-luvun alussa paikallisen Osuuspankin kerhohuoneeseen puhumaan.

– Jännitin aivan hirveästi, mutta verbaliikka oli kai sen verran hallussa, että minua pyydettiin muuallekin puhumaan.

Maine hyvänä puhujana kasvoi nopeasti. Suosiota hän kuvailee käsittämättömäksi: aamulla oli keikka Espoossa, päivällä Tampereen seudulla ja illaksi hän ajoi Jyväskylään puhumaan. Parhaimmillaan luentokeikkoja oli 170 vuodessa.

Risteilyaluksilla ja koulujen jumppasaleissa yleisö jaksaa kuunnella pitkiä luentoja, kun mukaan sirottelee sopivasti huumoria, potilasesimerkkejä ja omaa elämänkokemusta.

– Yleisön edessä olen lavalla ihan yksin. Se on sellaista stand upia. Aina on sen parempi, mitä enemmän pystyn laittamaan itseäni likoon.

Esiintyminen tuntuu palkitsevalta, koska jossain Kiminkisen sisimmässä on edelleen se ujo pikkupoika, joka nauttii, kun yleisö taputtamalla ja kannustamalla osoittaa hyväksyntäänsä. Samasta syystä hän vetäytyy vapaalla mielellään omiin ajatuksiinsa, vaikka onkin julkisuudessa suuna päänä.

Kulttuurikin edistää terveyttä

Mitä suomalaisten terveydessä pitäisi Kiminkisen mielestä muuttaa? Hän ei takerru yksittäisiin tekijöihin, kun tupakointiin, alkoholinkäyttöön tai ylipainoon.

Kyse on kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Terveyden ytimeen kuuluvat fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen terveys sekä henkisyys, jota edustavat esimerkiksi kulttuuri, musiikki ja liikkuminen. Lääkärin vastaanotto tai sairaanhoito ovat Kiminkisen mukaan vain pieni osa ihmisen kokonaisterveydestä.

Hän itse elää kuin opettaa. Sosiaalinen elämä on vilkasta ja värikästä, hän harrastaa vapaa-ajallaan laajasti urheilua, taidetta ja kulttuuria. Vuosien ajan hän on esimerkiksi ollut järjestämässä Saarijärvellä pidettävää Kirmot-musiikkitapahtumaa. Kiminkiset pitävät tapahtumassa esiintyviä muusikoita ja taiteilijoita vierainaan, joille kodin ovi on avoin.

– Tämä on rikastuttanut minun ja Ullan elämää todella paljon. Vastavuoroisesti minä autan heitä ja saan milloin mistäkin keikoilta puheluita, että nyt olisi tällainen ongelma.

Kiminkinen ei ole koskaan nipottanut virka- tai työajoista, vaan on lääkärinä tottunut auttamaan, kun apua tarvitaan.

Eläkkeellä vain vähän töitä

Työuransa viimeisinä kuukausina Kiminkinen filmaa vielä AlfaTV:lle viimeistä tuotantokautta Tohtori Kiminkinen -sarjaan. Sarjan jaksoissa kameraryhmä on mukana vastaanotolla, jossa oikeat potilaat kertovat avoimesti kipeistäkin aiheista, kuten lihavuudesta ja alkoholismista.

Esimerkkipotilaiden löytäminen sarjaan on onnistunut Kiminkiseltä, koska hänen pitkäaikaiset potilaansa haluavat omilla esimerkeillään auttaa muita.

Eläkkeellä hän saattaa tehdä satunnaisia päivystyskeikkoja vanhassa työpaikassaan, mutta ei aio pistää pystyyn yksityisvastaanottoa. Hän jakaisi mielellään elämänkokemustaan nuoremmille lääkäreille.

– Mielelläni neuvoisin sellaisissa asioissa, joissa olen itse lyönyt päätäni seinään, ettei muiden tarvitse. Se on lääkäreiden keskuudessa vähän hankalaa, sillä tuppaamme olemaan hivenen herkkähipiäisiä, joten vilpitön yritys ymmärretään herkästi väärin.

Apu-lehden lääkäripalstaa hän voi pitää eläkkeelläkin, puhekeikkoja hän arvelee riittävän jonkin verran. Muuten ahkeraan työntekoon tottunut mies aikoo opetella ottamaan rennosti.

– Jos elonpäiviä riittää, nehän voivat loppua koska tahansa, me reissaamme varmasti Ullan kanssa enemmän.

Kiminkisillä on kolmen tyttären lisäksi kolme lastenlasta. Perhe pitää tiiviisti toisiinsa yhteyttä. Yhteisenä perinteenä yli 30 vuoden ajan ollut mennä joka vuosi viikoksi Kreikkaan huippuhotelliin.

Kiminkinen on oikein tyytyväinen elämäänsä tähän asti.

– Olen onnellinen ja kiitollinen, että tavallisena maalaispoika olen saanut tällaisen elämän. Se on ihan käsittämätöntä!

Tapani Kiminkinen

• Syntynyt vuonna 1954 Keski-Suomessa Pylkönmäellä, joka kuuluu nykyään Saarijärveen.
• Aloitti Saarijärvellä terveyskeskuslääkärinä vuonna 1980, jäämässä eläkkeelle samasta työstä tämän vuoden lopussa.
• Suosittu luennoitsija, kirjoittanut 12 tietokirjaa. On kirjoittanut lehtiin ja tehnyt ohjelmia maakuntaradioihin. Yle teki Tohtori Kiminkinen -sarjaa kolme kautta vuodesta 2009. Maalaislääkäri Kiminkisen neljättä kautta kuvataan AlfaTV:lle tänä syksynä.
• Naimisissa Ulla Kiminkisen kanssa vuodesta 1977, kolme tytärtä ja kolme lastenlasta. Nauttii taiteesta ja kulttuurista, kuten runoista, kirjoittamisesta, musiikista ja teatterista.