Wahlroos toivoo apteekkialan tulevaisuutta pohtivilta päättäjiltä avaraa katsetta ja kokonaisuuksien ja niiden välisten yhteyksien hahmottamista. Kuvat: Eeva Anundi
Artikkeli

Katse horisonttiin – uran vaihto avasi Hannes Wahlroosille uusia näkökulmia lääkealaan

22.06.2021 | 08:00

Teksti : Hanna Hyvärinen

Jaa artikkeli:

Hannes Wahlroos vaihtoi pitkän virkamiesuran apteekin luotsaamiseen. Nyt Wahlroos toivoo, että alan kehityksessä osataan luoda tarpeeksi avara katse paitsi tuleviin tavoitteisiin, myös kehitettäviin kokonaisuuksiin ja niiden välisiin yhteyksiin.

Kello kymmeneksi sovittuun haastatteluun on vielä muutama minuutti aikaa, kun videosovellus ilmoittaa, että Hannes Wahlroos on jo linjoilla. Tuoreella eläkeläisellä ei kalenteri pursua, ja ehkä täsmällisyydellä on jotain tekemistä myös pitkän virkamiesuran ja farmasian ammattilaisuuden kanssa. 

Wahlroos on haastatteluhetkellä ehtinyt olla eläkkeellä apteekkarin tehtävistä kolmisen viikkoa, ja mukavaa on kuulemma ollut. Toki uudenlainen joutilaisuus on tuonut yllätyksiäkin, muttei yhtään negatiivista. Koronapandemia on tietysti jyllännyt, mutta enemmän se huoletti apteekkarina kuin nyt vapaalla ollessa. 

– Apteekissahan tunnetusti asioivat sairaat. 

Pandemian rantautuessa Suomeen viime vuonna Wahlroosin vetämässä Kauniaisten apteekissa järjestäydyttiin uudestaan muutamassa päivässä. Toimintaohjeet laitettiin uusiksi ja varovaisuutta ryhdyttiin noudattamaan kaikessa tekemisessä. Kauniaisten apteekki oli ensimmäisiä, jotka pystyttivät palvelutiskeilleen suojapleksit estämään roiskeita. 

– Jälkikäteen ajatellen pandemiavuosi ja etenkin sen alku olivat sumuista aikaa, Wahlroos sanoo. 

Tartuntoja pelättiin, samoin niiden seurauksia. Entä jos apteekin koko henkilökunta joutuu karanteeniin? Mitäs, jos apteekki joudutaan sulkemaan? 

– Se ei ollut miellyttävä ajatus. 

Ehkä siksi eläkkeelle siirtyminen on ollut myös eräänlainen helpotus. Ja olihan takana jo lähes 50 työntäyteistä vuotta lääkealalla. 

"Apteekkaria ei tule"

Se, että Wahlroos päätti työuransa apteekkarina, ei ollut itsestäänselvyys. Päinvastoin. 

Farmasian alalle hän päätyi omien sanojensa mukaan hapuilun kautta. 

– Useinhan nuoren tärkein päämäärä on päästä pois kotoa ja opiskelemaan mitä tahansa. Samanlaista hapuilua se oli minullakin alkuun. Vanhemmiltakin tuli ehdotuksia. 

Luonnontieteet kuitenkin kiinnostivat, ja farmasia tuntui hyvältä valinnalta – tarjosihan se selkeän tutkinnon ja varman paikan työmarkkinoilla. 

– Siihen aikaan johtava ajatus oli opiskella nopeasti ammatti ja mennä töihin, jotta sai opintovelat maksettua. 

Opintojen jälkeen Wahlroos ei kuitenkaan päätynyt apteekkiin, vaan virkamiesuralle silloiseen Lääkintöhallitukseen. Kymmenen vuotta myöhemmin hän oli varma, että tässä olisi hänen tuleva uransa.  

– Olin täysin vakuuttunut, että jään eläkkeelle nimenomaan virkamiehenä. Että apteekkaria minusta ei tule. 

Vuonna 1993 Wahlroos valittiin vasta perustetun Lääkelaitoksen ylijohtajaksi. Hän johti laitosta aina vuoteen 2009 saakka, jolloin erosi virastaan laitoksen alueellistamissuunnitelmista kehkeytyneiden erimielisyyksien seurauksena. Wahlroos vastusti suunnitelmia lakkauttaa Lääkelaitos ja perustaa uusi lääkealan keskus Kuopioon. 

Wahlroosin mukaan virkamiehen asemasta ei pysty kuvittelemaan apteekkiyrittäjien elämää ja työtä.

Virkamiehenä näköala jää puutteelliseksi

Wahlroos jätti organisaation, joka sittemmin muuttui Fimeaksi. Tuon päätöksen hän nimeää pitkän uransa yhdeksi haastavimmista hetkistä. 

– Se oli tuskainen vaihe. Mutta siitäkin selvittiin. 

Seuraava haaste oli löytää uusi suuntaa. 

– Silloin huomasin, että minullahan on tämä proviisorin tutkinto. Ehkä sittenkin voisin ajatella apteekkarin uraa. 

Myös ystävät suosittelivat sitä. 

Jälkeenpäin ajatellen se olikin hyvä käänne. Työ apteekkarina oli mielekäs päätös työuralle ja opetti uusia asioita. Entinen virkamies näki lääkealasta aivan uusia puolia. 

– Nyt, kun olen kokenut molemmat, uskallan sanoa, että virkamiehenä näköala jää puutteelliseksi. Ei siitä asemasta pysty kuvittelemaan apteekkiyrittäjien elämää ja työtä. 

Wahlroosin mukaan pimentoon jää muun muassa se, miten paljon apteekeissa tehtävällä neuvontatyöllä ja resepteissä olevien virheiden korjaamisella vältetään päivittäin erilaisia lääkkeidenkäyttöön liittyviä riskitilanteita. 

– Siitä on jo tutkimustakin, miten apteekeissa tehtävällä työllä säästetään terveydenhuollon kustannuksia. Mutta vasta asiakastyössä näkee, kuinka vähän ihmiset tietävät lääkkeisiin liittyvistä riskeistä ja kuinka paljon ja isoja riskitilanteita neuvonnalla pystytään ohittamaan.

Haukataanko uudistuksessa liikaa kerralla?

Toinen viranomaisilta katveeseen jäävä näkökulma ovat Wahlroosin mukaan apteekkiyrittäjien taloudelliset realiteetit. 

Apteekkarin ura aloitetaan usein isolla velkapääomalla. Samaan aikaan lääkemyynnin kate ja oikaistu nettotulos ovat viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana laskeneet niin, että Wahlroosin mukaan trendi on jo uhka toimialan elinkelpoisuudelle ja kehitykselle. 

– Sitten julkisuudessa puhutaan apteekkareiden tuloista, jotka näyttävät isoilta, kun puheessa menevät puurot ja vellit sekaisin. Apteekkiyrityksen liikevoitto verotetaan apteekkarin henkilökohtaisena tulona, joten verokoneissa näkyy apteekkareiden kohdalla yrityksen liikevoitto muiden mahdollisten tulojen lisäksi. Se ei ole sama asia kuin apteekkarin palkka, eikä sitä voi verrata palkkatyötä tekevien tuloihin. 

Wahlroos toivoo, että tähän talouden näkökulmaan pureudutaan muun muassa valmisteilla olevassa lääkeasioiden uudistuksessa. Toiseksi tärkeäksi tavoitteeksi hän nostaa sen varmistamisen, että lääkkeiden käyttö yhteiskunnassa olisi järkevää niin terveyden, turvallisuuden kuin taloudenkin mittareilla tarkasteltuna. 

Lääkeasioiden uudistusta kokonaisuudessaan hän pitää kuitenkin varsin haastavana. 

– Olen vähän skeptinen ja mietin, haukataanko tässä liikaa kerralla. Uudistus on iso, ja sitä venytetään pitkälle ajalle, usealle hallituskaudelle. Siinä voi käydä niin, että eteen ehtii tulla uusia haasteita, ennen kuin vanhoihin on ehditty vastata. 

Wahlroosin mukaan varmempaa olisi valita pienempiä, konkreettisia kehityskohteita ja tavoitteita, tehdä ne valmiiksi ja katsoa vaikutukset, ennen kuin siirrytään seuraaviin. 

– Nyt on epäselvää, mitä tavoitellaan ja miten se aiotaan saada aikaan. 

Kevytyrittäjyys tulee apteekkityöhönkin

Wahlroos itse on pohtinut tulevaisuutta ja apteekkitoiminnan kehitystä ja hahmotellut erilaisia skenaarioita tuleville vuosikymmenille. Hän ennakoi muun muassa lääkkeiden toimitusmaksuihin korotuksia, jotta apteekit voivat taata lääkeneuvonnan ja riittävästi henkilöstöä siihen. 

Samalla hän arvelee, että kevytyrittäjyys on tulevaisuudessa osa myös apteekkitoimialaa. Wahlroos uskoo, että vuoteen 2040 mennessä yhä useampi apteekkityöntekijä tekee yrittäjänä keikkaa eri apteekeissa ja myy apteekeille näin asiantuntemustaan. 

– Tämänhetkinen kehitys suosii tätä toimintamallia niin Suomessa kuin maailmallakin. Ihmisten sitoutuminen yhteen työpaikkaan on ollut jo jonkin aikaa laskeva trendi. Siinä, missä ennen niin työntekijä kuin työnantajakin hakivat sitoutuneisuutta, nyt halutaan vapautta. Työnantajapuolella vuokratyön käyttö on viime vuosina yleistynyt. 

Siihen, onko kehityssuunta hyvä vain huono, Wahlroos ei ota kantaa. 

– Tämä on realiteetti, ja kehitys menee eteenpäin huolimatta siihen liittyvistä riskeistä tai vahvuuksista. Mahdolliset haitat, kuten tekijöiden jatkuva vaihtuminen, on vain minimoitava. 

Myös digitalisaatio etenee ja todennäköisesti mullistaa apteekkitoimialaa. 

– Siihen on hyvät lähtökohdat, koska Suomen apteekit ovat olleet etulinjassa alan kehityksessä. Sähköinen resepti ja verkkoapteekit tulivat käyttöön jo kymmenisen vuotta sitten. 

Wahlroosin mukaan apteekkialan kehitystä pohdittaessa tulisi pystyä nousemaan helikopteriperspektiiviin ja keskustella laaja-alaisesti siitä, mikä apteekkitoiminnan merkitys on terveydenhuollossa.

Hintakilpailu voi olla tuhoisaa

Julkisuudessa on aika ajoin vaadittu lääkkeiden hinnoittelun vapauttamista kilpailulle. Vaatimusta on perusteltu sillä, että kilpailu laskisi lääkkeiden kuluttajahintoja ja myös yhteiskunnan lääkekustannuksia. Wahlroos on väitteestä eri mieltä. 

– Jos lääkkeiden hintakilpailu sallitaan, siitä seuraa terveyspoliittisia haittoja. Lääkkeisiin liittyy niin suuri tiedon epäsuhta, että se, jolla on mahdollisuus rahastaa, tekee sen tämän epäsuhdan avulla. 

Wahlroos muistuttaa, että perustui lääkkeiden hinnoittelu mihin hyvänsä, lääkkeiden myynti on joka tapauksessa säädeltyä. 

– Ja säädellyssä järjestelmässä meillä on Suomessa isoja alueita, joissa hintakilpailu on aina joka tapauksessa teoreettista. Houkutus ryöstöhinnoitteluun on silloin suuri. 

Toisaalta siellä, missä kilpailu on todellista, tapahtuisi todennäköisesti polkumyyntiä ja sisäänheittohinnoittelua. Se luultavasti söisi pieniä toimijoita, jotka eivät pystyisi vastaamaan hintojen laskuun. Se taas heikentäisi palveluverkostoa. 

Ihan oma kysymyksensä on se, onko lääkkeitä järkevää myydä sisäänheittohinnoin, kun niiden käytön tulisi olla rationaalista ja tarpeeseen perustuvaa, ja lääkejätteen määräkin tulisi minimoida. 

– Hintakilpailu on suurten ja vahvojen laji ja siksi sitä tulisi varoa säädellyssä järjestelmässä. Vapaassa kilpailussa sitä voi kokeilla, sillä kilpailu korjaa virheliikkeitä. Mutta säädellyssä järjestelmässä tällaisen yhden osa-alueen mukaan ottaminen kilpailumaailmasta aiheuttaa pelkkää tuhoa. 

Wahlroos muistuttaa, että lääketeollisuuden hintakilpailu, etenkin viitehintajärjestelmässä, tuottaa jo yhteiskunnalle merkittäviä säästöjä. 

– Ja onhan meillä koko ajan tarjolla kuluttajille eri hintaisia rinnakkaisia itsehoitolääkkeitä. Jokainen voi ostaa brändijohtajan kalliimman parasetamolivalmisteen tai erittäin halvan geneerisen kilpailijavalmisteen. 

– Myös biosimilaareihin liittyy iso säästöpotentiaali. Päättäjien kannattaisi harkita näitä keinoja, jotka toisivat varmat säästöt yhteiskunnalle ilman häiriöitä apteekkipalveluissa tai laajemmin lääkehuollossa. Se olisi todellista hyvinvointivaltion puolustamista. 

Mitä kehitykseltä todella halutaan?

Wahlroosin mukaan apteekkialan kehitystä pohdittaessa tulisi pystyä nousemaan helikopteriperspektiiviin ja keskustella laaja-alaisesti siitä, mikä apteekkitoiminnan merkitys on terveydenhuollossa. 

– Tosiasia on, että valtiolla on täydellinen ote toimialasta. Se voi päättää ja säätää apteekkitoiminnasta mitä hyvänsä. Ja kun se nyt miettii alan kehitystä eteenpäin, kannattaa miettiä kolme kertaa, mitä kehitykseltä todella halutaan. Ja mitkä ovat niitä asioita, joita ei saa päästää käsistä. 

– Historiallinen kehitys osoittaa, että kun jokin portti kerran avataan, sitä on jälkikäteen äärimmäisen vaikeaa, ellei mahdotonta, sulkea. Menetettyä ei yleensä enää saada takaisin. 

Wahlroos toivookin päättäjiltä avaraa katsetta ja kokonaisuuksien ja niiden välisten yhteyksien hahmottamista. 

– Ettei näperretä pienten yksityiskohtien kanssa. 

Wahlroos tunnustautuu ”hyvän sään harrastelijaveneilijäksi”.

Kesällä kutsuu meri

Lääkeala kokonaisuutena pärjää Wahlroosin mukaan aina ja kaikissa olosuhteissa. Sairauksia riittää, ja väestön vanheneminen lisää lääkkeiden tarvetta. 

– Työt eivät tältä toimialalta lopu. Tekemisen muoto vain muuttuu, ja siinä muutoksessa täytyy olla mukana. 

Wahlroos itse on seurannut alan muutosta melkein 50 vuotta. Perspektiiviä on kertynyt niin viranomaisen kuin apteekkarinkin näkövinkkelistä. Eikö ole tullut mieleen jatkaa työtä aktiiviuran jälkeen esimerkiksi konsulttina? 

– Ei ole pyydetty, Wahlroos nauraa. 

Sitä paitsi ainakin kesän koittaessa neuvotteluhuoneita enemmän kutsuu meri. Wahlroos tunnustautuu ”hyvän sään harrastelijaveneilijäksi”. Nyt siihenkin on aikaa.