Katri Hämeen-Anttila: Apteekit tulisi ottaa rakenteelliseksi osaksi potilaan hoitopolkua

Katri Hämeen-Anttila nimitettiin Itä-Suomen yliopiston sosiaalifarmasian ja lääkepolitiikan professoriksi syksyllä 2022. Sitä ennen hän teki tutkimustyötä Fimeassa ja keskittyi etenkin apteekkien lääkeneuvontaan.

Vaikka professorin ja virkamiehen työnkuvaa yhdistää tutkimus, Fimea ja yliopisto ovat Hämeen-Anttilan mukaan kaksi aivan erilaista maailmaa.

– Kun aikoinaan aloitin Fimeassa, silloinen ylijohtaja sanoi, että virkamieheksi oppiminen vie pari vuotta.

Pian nähdään, tapahtuuko akateemiseksi palaaminen tätä nopeammin.

Hämeen-Anttila otti professuurin vastaan jokseenkin historialliseen aikaan. Hallituksen luotsaama lääkeasioiden uudistus on käynnissä, ja lukuisten selvitysten lisäksi viime kuukausina on nähty jo ensimmäisiä toimenpiteitäkin.

Apteekkien näkökulmasta alku on ollut kivulias, sillä viime vuoden lopulla hallitus päätti, että reseptilääkkeiden lääketaksaa leikataan lähes 40 miljoonalla eurolla. Leikkausta tosin kompensoidaan apteekkiveron kevennyksellä kalliissa lääkkeissä.

Hämeen-Anttilan mukaan nyt täytyy seurata, mitä apteekkipalveluiden saatavuudessa tapahtuu leikkausten jälkeen.

– Mitä apteekit nyt tekevät, ja vaikuttavatko leikkaukset palvelun saatavuuteen ja saavutettavuuteen. Tai laatuun. Hallituksen mukaan sen tavoitteena on kustannustehokkuus, mutta neuvonnan saatavuus varmistetaan. Nyt on seurattava, onko asia näin – myös pidemmällä aikavälillä.

Erityisen kriittistä Hämeen-Anttilan mukaan on seurata alueellista tilannetta ja sitä, mitä tapahtuu niissä kunnissa, joissa on vain yksi apteekki.

– Miten nämä apteekit pärjäävät.
 

Biologisten lääkkeiden apteekkivaihtoon tarvitaan kansalliset ohjeet

Toinen merkittävä askel on ollut biologisten lääkkeiden apteekkivaihdon valmistelu. Hallituksen ehdotuksen mukaan biologisten lääkkeiden apteekkivaihto alkaa vuoden 2024 alusta. Helmikuussa valmistunut sote-valiokunnan mietintö ehdottaa, että lähes koko biologisten lääkkeiden valikoina tulisi apteekkivaihdon piiriin vaiheittain, parin vuoden aikana.

Hämeen-Anttilan mukaan tutkimuksella on nyt kiire tunnistaa hallituksen esittämän mallin mahdolliset lääkitysturvallisuusriskit, jotta niitä pystytään ennakoimaan ja ennaltaehkäisemään ja siten luomaan toimivat toimintamallit.

– Tähän tarvitaan kansallisia ohjeita. Tutkimus on tässä tärkeä tuki, ja sitä tarvitaan myös jatkossa muutoksen arviointiin, jotta nähdään, saatiinko uudistuksella sitä, mitä toivottiin.

Hämeen-Anttilan mukaan hallituksen valmistelussa tutkimustietoa huomioitiin – ja osin ohitettiin. Tutkimuksen pohjalta asiantuntijat ehdottivat valmisteluvaiheessa, että eri valmisteet tulisivat vaihdon piiriin asteittain. Hallitus kuitenkin linjasi, että vaihto koskee alusta lähtien kaikkia muita lääkeryhmiä paitsi insuliineja, jotka otetaan mukaan vaiheittain. Sote-valiokunta päätyi kuitenkin lisäämään porrastusta.

Lisäksi tutkijat ehdottivat vaihtoväliksi vuotta, mutta hallituksen esitysluonnoksessa vaihtoväli oli kolme kuukautta. Lausuntojen pohjalta se venytettiin kuuteen kuukauteen.

Liian suuri muutos voi johtaa ongelmiin

Lääkeasioiden uudistus on valtava kokonaisuus, johon liittyy myös riskejä. Hämeen-Anttila nostaa mahdollisiksi riskeiksi kokonaisuuden vaikean hallittavuuden sekä erilaiset asioiden väliset riippuvuudet ja niiden riittävän huomioimisen valmistelussa.

– Saako apteekki esimerkiksi tarpeeksi tietoa potilaasta, jotta se voi täyttää velvollisuutensa. Etenkin, jos apteekille määritellään uusia tehtäviä. Miten nämä uudet tehtävät huomioidaan vaikkapa tietojärjestelmissä. Miten apteekkien ja terveydenhuollon välinen viestinvaihto toimii.

Apteekkijärjestelmästä ja sen uudistamisesta puhuttaessa Hämeen-Anttilan pelkona on, että kerralla tehdään liian suuri muutos, ja kokonaisuudesta unohtuu osatekijöitä.

– Esimerkiksi Ruotsissa viranomainen on huolissaan lääkeneuvonnan laadusta nykyisessä, vapautetussa järjestelmässä. Viro puolestaan tekee paluuta apteekkien proviisoriomistukseen.

Poliittiset ristipaineet tulivat näkyviksi

Hämeen-Anttilan mukaan riskejä kasvattaa poliittinen paine, joka saattaa johtaa äkillisiin irtoratkaisuihin ja pikavoittojen tavoitteluun sen sijaan, että keskityttäisiin pitkäjänteiseen uudistamiseen.

– Esimerkiksi kustannussäästöjä haettiin samaan aikaan, kun apteekkien roolia osana terveydenhuoltoa vasta pohditaan. Se teki ristipaineet näkyväksi.

Hämeen-Anttila peräänkuuluttaa asteittaista, pitkän tähtäimen uudistamista, jossa katse on lopullisessa tavoitteessa ja valmistelu läpinäkyvää. Hän muistuttaa myös, että lääkeala on järjestelmänä monimutkainen, jolloin sidosryhmien mukaan ottaminen uudistusten valmisteluun on ensiarvoisen tärkeää.

– Lääkepoliittisessa keskustelussa on perinteisesti ollut hyvä yhteistyö ministeriön ja sidosryhmien välillä. Viime aikoina on kuitenkin tullut yllätyksiä. Toivon, että yhteistyön toimintamalli jatkuu.

Mitä apteekeilta halutaan?

Riskeistä huolimatta lääkeasioiden uudistus yhdessä uusien hyvinvointialueiden kanssa on Hämeen-Anttilan mukaan sellainen murroskohta, jossa on erinomainen mahdollisuus uudistaa apteekkien roolia osana terveydenhuoltoa. Murros tarjoaa tilaisuuden tiivistää apteekkien ja muun terveydenhuollon yhteistyötä sekä määritellä uudelleen apteekkien rooli esimerkiksi lääkehoidon onnistumisen seurannassa.

– Kun katsoo tutkimustuloksia lääkehoidon ongelmista, haittavaikutuksista ja hoitoon sitoutumisen haasteista, on selvää, että rationaalisen lääkehoidon saralla on vielä paljon tehtävää. Rationaalinen lääkehoito ja apteekkien farmaseuttisen osaamisen hyödyntäminen tulisi ottaa rakenteelliseksi osaksi hyvinvointialueiden toimintaa ja toiminnan seurantaa.

Hämeen-Anttila muistuttaa, että apteekit tekevät jo nyt paljon hyvää työtä lääkehoitojen onnistumisen seurannassa.

Ongelmana kuitenkin on, että kun puhutaan terveydenhuollosta ja hoidon kokonaisuudesta, lääkehuolto tahtoo unohtua.

– En tiedä, johtuuko tämä siitä, että se toimii niin hyvin tai sitä ajatellaan tukipalveluna. Jos lääkehoidosta puhutaan, siitä puhutaan useimmiten saatavuusnäkökulmasta.

Kuitenkin apteekeilla voisi olla paljon nykyistä enemmän annettavaa ylikuormittuneen terveydenhuollon tukemisessa ja kuorman jakamisessa. Tätä mieltä on myös moni päättäjä. Toisaalta samaan aikaan osa päättäjistä vaatii apteekkien nykyisten tehtävien, kuten lääkemyynnin, jakamista uusille toimijoille.

– Kun apteekkien roolista puhutaan, ihan ensin pitäisi päättää, mitä yhteiskunta haluaa apteekeilta. Onko apteekki lääkkeiden jakelija vai yksi toimija potilaan lääkehoitoprosessissa, jossa myös hyödynnetään apteekin farmaseuttista osaamista?

Kummalla kannalla Hämeen-Anttila itse on?

– No mitäs luulet. Kun ajatellaan Suomen väestörakennetta ja valtiontalouden tilaa, apteekkeja tulisi ilman muuta hyödyntää nykyistä enemmän. Siten saataisiin painetta pois muista, ylikuormittuneista palveluista.

Apteekkien osaamista kannattaa hyödyntää

Yksi yksinkertainen tapa vähentää terveydenhuollon työkuormaa olisi antaa apteekeille vapaus muokata lääkemääräyksiä esimerkiksi saatavuushäiriötilanteissa. Jos vaikkapa määrättyä valmistetta ei ole saatavilla määrätyssä vahvuudessa tai muodossa, apteekissa voitaisiin vaihtaa puuttuva valmiste toiseen muotoon tai vahvuuteen ja samalla muokata annostusohjetta.

Korkeasti koulutetuilla farmasian ammattilaisilla olisi tähän pätevyys, mutta nykyisellään poikkeamiin liittyy niin paljon säädöksiä, ettei se rohkaise heitä toimimaan. Jopa silmätippapullon vaihtaminen pipettiin – tai toisinpäin – on korkean kynnyksen takana.

Niinpä apteekista soitetaan lääkärille, joka muuttaa lääkemääräyksen saatavilla olevan valmisteen mukaiseksi. Tämä vie aikaa niin lääkäreiltä, apteekeilta kuin potilaaltakin. Pahimmillaan lääkehoidon aloitus viivästyy, jos lääkäriä ei tavoiteta.

Hämeen-Anttilan mukaan toimintamalleja pitäisi pystyä tarkastelemaan ja tarvittaessa muuttamaan.

– Kaikki tuntevat soten resurssipulan. Ei ole järkevää, ettei apteekkien osaamista hyödynnetä, vaan tuhlataan kaikkien resurssia.

Hämeen-Anttilan mukaan pitäisi konkretisoida, millaiset tilanteet aiheuttavat ylimääräistä selvittelyä apteekissa ja lääkärissä.

– Tämän arvioinnin pohjalta katsottaisiin, mitkä ovat sellaisia muutoksia, joita apteekeissa voitaisiin toteuttaa hoitokokonaisuuden vaarantumatta, mitä lainsäädäntömuutoksia tarvittaisiin ja mitä voitaisiin tehdä tilanteen järkevöittämiseksi.

Neuvonnalla voitaisiin ehkäistä päivystysten ruuhkia

Apteekit ovat ilmaisseet halukkuutensa tarjota myös nykyistä laajempia terveyspalveluita. Apteekkien terveyspisteissä voitaisiin tehdä esimerkiksi verenpainemittauksia, antaa rokotuksia ja toteuttaa lääkehoidon arviointeja. Ja tarvittaessa ohjata eteenpäin hoitopolulla.

Esimerkiksi päivystysten ruuhkista merkittävä osa johtuu lääkitysongelmista ja muista sellaisista tilanteista, jotka olisivat ehkäistävissä neuvonnalla ja säännöllisillä kontrolleilla.

Ongelmana on kuitenkin raha. Harva asiakas tai potilas on valmis maksamaan tämäntyyppisistä palveluista itse. Apteekit taas kamppailevat jo nyt kateleikkausten ja työvoimapulan kanssa.

Muualla neuvontaa tuetaan

Maailmalla on malleja, joissa valtio rahoittaa joitakin apteekkien terveyspalveluja. Esimerkiksi Norjassa valtio subventoi apteekin lääkehoidon aloituspalvelua, astmanhoidon tukea ja inhalaatiotekniikan tarkistusta. Tanskassa valtio puolestaan tukee astmaan liittyvää inhaloitavien lääkkeiden neuvontaa sekä pitkäaikaissairaiden lääkehoidon ohjaukseen ja hoitoon sitoutumiseen liittyvää haastattelua.

Suomessa tällaiset ratkaisut eivät ole toistaiseksi edenneet. Hämeen-Anttilan mukaan rahoituksen haasteena on, miten osoittaa palveluiden vaikuttavuus ja hyödyt yhteiskunnalle.

– Ongelma on sama kuin elintapamuutosten ja ennaltaehkäisevien palveluiden rahoittamisessa. Periaatteessa tiedetään, että ennaltaehkäisy ja siihen panostaminen kannattavat ja tuottavat säästöjä, mutta tämän osoittaminen on vaikeaa.

Hämeen-Anttila on kuitenkin sitä mieltä, että apteekin toiminnan rahoitusta ja talouden rakennetta on tarkasteltava osana lääkeasioiden uudistusta.

Ja mikäli hyöty onnistutaan osoittamaan ja sitä kautta rahoittamaan, seuraava kysymys on, mitä apteekissa saaduilla mittaustuloksilla tai havainnoilla tehdään. Nykyisellään apteekissa kerätyt tiedot eivät välity muualle terveydenhuoltoon.

– Apteekit pitäisi saada sillä tavalla osaksi sote-järjestelmää ja potilaan hoitoprosessia, että kaikille olisi selvää, mitä apteekissa seurataan ja mihin ne kirjataan.

Apteekissa potilas tavataan säännöllisesti

Hämeen-Anttila muistuttaa, että potilaan näkökulmasta lääkärin vastaanotolla ja reseptinkirjoitustilanteessa tulee usein niin paljon asiaa ja tietoa, että harva pystyy sisäistämään sitä kaikkea kerralla. Eikä lääkärin lyhyt vastaanottoaika välttämättä riitä keskusteluun esimerkiksi lääkehoitoon sitoutumisesta tai siitä, millaisiin arjen ongelmiin potilas ehkä törmää lääkkeen käytössä.

Niinpä apteekissa on hyvä tilaisuus ottaa puheeksi tämäntyyppiset kysymykset ja mahdolliset ongelmakohdat.

– Apteekkissahan tavataan pitkäaikaissairaita potilaita toistuvasti, kolmen kuukauden välein. Kun taas lääkäriin ei välttämättä mennä edes kahden vuoden välein. Niinpä apteekin havainnot voivat olla merkittäviä vaikkapa siinä kohtaa, kun tulee reseptin uusimisen aika.

Olisi tärkeää, että lääkäri tässä kohtaa näkisi apteekin havainnot ja voisi ottaa ne huomioon uutta reseptiä kirjoittaessaan.

Jotta apteekin tämäntyyppinen työ saataisiin elimelliseksi osaksi terveydenhuoltoa, tarvitaan Hämeen-Anttilan mukaan valtakunnallista määrittelytyötä. Määritellä pitäisi muun muassa erityistä seurantaa vaativat potilasryhmät, kuten lääkehoidon aloittajat, pitkäaikaissairaat ja monisairaat. Lisäksi tarvitaan toimiva viestintäväylä apteekkien ja muun terveydenhuollon välille. Sitten tarvitaan alueelliset hoitopolut, joissa on sija myös apteekeilla.

Potilaan näkökulma esiin

Hämeen-Anttila on urallaan tutkinut paitsi apteekkien lääkeneuvontaa, myös väestön lääketiedon tarpeita. Jatkossa hän haluaisi paneutua ennen muuta potilaan näkökulmaan ja rooliin tämän hoitopolulla.

– Miten potilas kohtaa lääkärin? Mitä tietoa hän saa lääkehoidosta lääkäriltä, hoitajalta ja apteekista? Entä, kun hän näiden välissä käy etsimässä tietoa internetistä? Mitä sitten, jos eri lähteiden ja ammattilaisten tiedot ovat ristiriidassa? Mitä se aiheuttaa ja ketä potilas uskoo? Miten hän toimii?

Kumppani, ei objekti

Hämeen-Anttilan myöntää, että tutkimusasetelma on haasteellinen, mutta hänen mukaansa potilaan kokemuksen esiin tuominen voi avata sellaisia näkökulmia, joita tarvitaan, kun keskustellaan terveydenhuollon kokonaisuudesta.

– Vaikka lääkepoliittisissa dokumenteissa potilas on periaatteessa asetettu keskiöön jo vuosia sitten, ja vaikka itsekin olen tehnyt paljon tutkimustyötä yhteistyössä potilaiden ja potilasjärjestöjen kanssa, edelleen potilas asettuu helposti objektiksi, toiminnan kohteeksi. Terveydenhuollon ammattilaisilla on todella syvällä ajattelu, että me neuvomme ja potilaat tekevät niin kuin heitä neuvotaan.

Hämeen-Anttilan mukaan tästä ajattelusta pitäisi päästä asiakaslähtöiseen ajatteluun esimerkiksi lääkeneuvonnassa. Saman monologin toistaminen samasta lääkevalmisteesta jokaiselle asiakkaalle ei välttämättä palvele yksilöä parhaalla mahdollisella tavalla.

– Sen sijaan pitäisi kysyä, miten sinulla menee näiden lääkkeiden kanssa ja miten voin auttaa sinua tänään. 

Hämeen-Anttila korostaa ylhäältä alaspäin annettavien ohjeiden sijaan potilaiden oman osallisuuden lisäämistä, kumppanuusajattelua. Tätä hän aikoo jatkossa toteuttaa myös tutkimustyössään.

– Sain juuri tutkimusryhmääni potilasjäsenen. Hän auttaa ryhmää siinä, että osaamme laatia tutkimuksen tavoitteet ja tehdä myös raportoinnin niin, että ne ovat relevantteja myös potilaan näkökulmasta. 

Katri Hämeen-Anttila

• Kotoisin Tuusniemeltä.
• Aloitti sosiaalifarmasian, erityisesti lääkepolitiikan professorina Itä-Suomen yliopistossa syyskuussa 2022.
• Työskenteli aiemmin Fimeassa tutkimus- ja kehittämispäällikkönä (2016–2022) ja kehittämispäällikkönä (2010–2016).
• Ennen Fimeaa tutkijana, post doc -tutkijana, ma. professorina ja yliassistentin tehtävissä Itä-Suomen yliopistossa ja sitä edeltäneessä Kuopion yliopistossa (1999–2011).
• Sosiaalifarmasian dosentuuri Helsingin yliopistossa (2010).
• Koulutukseltaan farmasian tohtori (2006).
• Suorittanut myös johtamisen erikoisammattitutkinnon (2019).
• Harrastaa muun muassa lattaritansseja, pilatesta, hiihtoa, pyöräilyä ja laskettelua.