Vuonna 2010 lääkkeet ovat kortilla

Hannu Pitkänen, apteekkari, Helsingin Kaisaniemen apteekki

ARKISTO Tänään tapahtuu kehitystä ja muutoksia, jotka menneinä vuosisatoina vaativat toteutuakseen kymmeniä, ehkä satojakin vuosia. Tämän päivän muutosten nopeutta kuvaa se, että yhdeksänkymmentä prosenttia nykyisistä lääkkeistämme oli tuntemattomia viisitoista vuotta sitten. Parinkymmenen vuoden kuluttua ihmisen lääkitystiedot ovat älykortilla.

Millainen on suomalainen apteekki vuonna 2010? Eroaako se yhtä perinpohjaisesti tämänpäiväisestä apteekista kuin nykyinen apteekki vuoden 1989 apteekista?

Vuoteen 2010 on aikaa ainoastaan parikymmentä vuotta. Monet tätä pakinaa lukevat ovat omin silmin toteamassa v. 2010, millainen suomalainen apteekki silloin on. Olen valmistautunut siihen, että joku kaukoviisas säästää tämän kirjoituksen, jotta sitten voisi itse todeta pakinan vision ja todellisuuden eron. Ja mikä maukkainta, vahingoniloisesti huudahtaa: ”Tuossakin asiassa se ennusti kehityksen aivan pieleen.”

Millainen apteekki vuonna 2010?

Apteekit ovat vakaasti yksityisessä omistuksessa, ja niitä johtavat iältään nuorehkot kansainvälisen maailmankatsomuksen omaavat, vankan farmaseuttisen ammattitaidon yritysjohtajat. Työssään nämä kiinnittävät erityistä huomiota henkilöhallintoon, markkinointiin ja asiakaspalveluun.

Vuoden 2010 apteekki eroaa sisustukseltaan melkoisesti edeltäjästään 1980-luvulla. Joskus apteekin tilinpäätöskaronkassa vanhimmat työntekijät innostuvat kahvin ja konjakin äärellä muistelemaan vanhoja aikoja 1970-luvulla. Uudet työntekijät kuuntelevat silmät pyöreinä tarinaa apteekista, jossa oli pitkä asiakastiski, jonka takaa asiakkaille kerrottiin minkä viranomaismääräyksen perusteella asiakkaan kulloistakin toivomusta ei voitu toteuttaa. Lääkkeet olivat kaapeissa visusti ovien takana asiakkaiden ulottumattomissa.

Nykyaikaisessa apteekissa asiakkaat käyskentelevät vapaasti indikaatioalueittain ryhmiteltyjen itsevalintahyllyjen lomassa etsien sopivaa lääkettä kulloiseenkin vaivaan. Päätöksen tueksi keskustellaan apteekin nimenomaan tähän hoitoalueeseen erikoistuneen asiantuntijafarmaseutin kanssa.

Tietopankit käytettävissä

Laajan yhtenäisen myymälätilan rikkovat muutamat ATK-terminaalit, joista voidaan olla yhteydessä lääketieteellisiin kirjastoihin ja saada tietoa lääkkeiden vaikutuksista, sivuvaikutuksista, yhteensopimattomuuksista, yhteisvaikutuksista ravinnon ja alkoholin kanssa jne. Myös viimeisimmät kliiniset tutkimustulokset on helppo saada näyttöpäätteelle tai tulostaa kopio niistä.

Reseptin toimittamista varten on oma osasto, josta valmiit lääkemääräykset toimitetaan. Enää varsin harvoin apteekkiin tuodaan lääkemääräys. Useimmiten se on lähetetty terveyskeskuksen tai lääkäriaseman ATK:n kautta suoraan apteekin ATK-päätteelle. Apteekin asiakasrekisteristä tehtyjen tarkastuksien jälkeen se on laitettu toimitusvalmiiksi ennen asiakkaan apteekkiin tuloa. Varsin usein asiakkaat tilaavat lääkkeensä jättämällä tarvittavat tiedot omalla kotipäätteellään apteekin elektroniseen postilaatikkoon.

Niille asiakkaille, jotka tuovat itse reseptinsä apteekkiin tai muuten haluavat keskustella lääkkeisiinsä liittyvistä asioista, on rakennettu rauhallisia neuvottelutiloja, joissa voi keskustella apteekin asiantuntevan henkilökunnan kanssa.

Valistuneita asiakkaita

Vuoden 2010 apteekissa asioivat asiakkaat poikkeavat melkoisesti edellisen vuosituhannen loppu-puolen asiakkaista. He ovat keski-iältään selvästi vanhempia ja vanhuusväestön osuus asiakkaista on kasvanut.

Elintason nousun myötä mahdollisuus panostaa oman terveyden ja hyvinvoinnin vaalimiseen on parantunut. Myös tietämys ja kiinnostus terveydenhoidollisista asioista on räjähdysmäisesti lisääntynyt. Apteekin asiakkaat ovat kiinnostuneita sairauden hoitoon käytettävien lääkkeiden ohella yhä enenevässä määrin sairauksien ennaltaehkäisystä ja diagnostisoinnista. Tähän tarkoitukseen käytettävät valmisteet hallitsevatkin merkittävää osaa apteekin valintahyllyistä.

Tärkeän osan apteekin asiakkaista muodostavat potilaat, jotka vanhan hoitokäytännön mukaan 1970-luvulla olisivat olleet laitoshoidossa. Nyt he asuvat kotonaan ja ovat avohoidossa ja käyttävät paljon apteekin palveluista. Monet näistä asiakkaista ovat huonosti liikkuvia vanhuksia tai psykiatrisia potilaita, joiden hoitoon apteekki osallistuu tiiviissä yhteistyössä kotisairaanhoidon ja psykiatrisen avohoidon kanssa. Varsinkin vanhuksille toimitetaan apteekissa valmiiksi päiväannoksiksi jaetut viikon tai kuukauden hoitopakkaukset kotiin.

Tuki itsehoidolle

Vuosituhannen vaihteessa tapahtui ratkaiseva käänne viranomaisten suhtautumisessa potilaiden itsehoitoon. Itsehoitoa haluttiin tukea ja siksi monet aikaisemmin ainoastaan reseptillä saatavat lääkkeet vapautettiin osittain käsikauppaan. Tällä toimenpiteellä helpotettiin oleellisesti työvoimapulan kanssa kamppailevien avoterveydenhoidon yksiköiden työmäärää. Asiakkaiden lisääntynyt kiinnostus ja tieto sairauksien hoidosta ja ennaltaehkäisystä yhdessä apteekin lääke-asiantuntemuksen kanssa osoittautui hyväksi yhdistelmäksi itsehoidon toteuttamisessa.

Apteekin työtä helpotti kansaneläkelaitoksen ja lääketukkuliikkeiden välillä tehty sopimus, jonka mukaan tukkuliikkeet laskuttavat apteekkeja toimittamistaan lääkkeistä ainoastaan sairausvakuutusomavastuuden osalta. Sairausvakuutuskorvauksen osuuden tukkuliikkeet perivät suoraan Kelalta. Tämä käytäntö vapautti apteekin ATK-kapasiteetin lääkeinformaatiotehtäviin ja apteekin varastonvalvontaan.

Lääkitys älykorttiin

Asiakkailla on käytössään pankkien alun perin käyttöön ottamat älykortit, joihin on tallennettu tietyn hoitoajan lääkkeet ja annostukset lääkärin vastaanotolla. Asioidessaan apteekissa kortin muistista luetaan mitä lääkkeitä sinne on taltioitu. Jokainen ostokerta vähentää muistissa olevaa määrää.

Kun kortin sisältämät, esim. vuoden tarvetta vastaavat lääkkeet on apteekista hankittu, potilas käy lääkärinsä vastaanotolla lataamassa älykortin uudestaan. Samalla keskustellaan lääkärin kanssa onko tarvetta vaihtaa lääkitystä tai muuttaa annostusta.

Älykorttiin on taltioitu asiakkaan koko lääkitys. Jos hän on allerginen lääkärin määräämälle lääkkeelle, älykortti varoittaa siitä. Samoin älykortti tekee jos asiakkaalle määrätyt lääkkeet ovat keskenään yhteensopimattomia. Kansalaisten lääkityksestä ei tarvita keskitettyjä rekistereitä. Näin asiakkaan tietosuoja on ratkaisevasti parantunut.

Lääkkeitä ilman kauppanimeä

Suuren muutoksen lääkkeiden myyntiin tekivät 1990-luvulla apteekkeihin tulleet ns. geneeriset valmisteet. Niillä ei ole kauppanimeä, vaan ne on nimetty pelkän vaikuttavan aineen mukaan.

Lääkäri ei enää määrää lääkevalmistetta A, vaan valmistetta, jonka vaikuttava aine on X. Apteekki valitsee sitten vaikuttavaa ainetta X sisältävien lääkkeiden joukosta sen, jota potilaalle toimitetaan.

Tämä sai aikaan geneerisiä valmisteitä tekevien lääketehtaiden välille ankaran hintakilpailun, jossa edullisia ostoja tehneet apteekit siirsivät hintaedun vähittäishintoihin. Viime vuosituhannen puolella haikailtu apteekkien hintakilpailu on totisinta totta vuonna 2010.

Apteekit erikoistuvat

Muutosten nopeus ja kilpailun kiristyminen johtivat myös apteekkien erikoistumiseen. Tietyt apteekit keskittyivät reumasairauksien hoitoon, tietyt syövän hoitoon jne. Erikoistuminen ilmenee paitsi reseptilääkkeiden edullisina hintoina, myös itsehoitotuotteiden tavallista laajempana valikoimana.

Oman lukunsa muodostavat ne apteekit, jotka erikoistuvat lääkkeiden valmistukseen. Erityisesti lisääntynyt itsehoito loi markkinoita uusille valmisteille, joista osa valmistetaan apteekissa. Valmistukseen erikoistuneet apteekit myyvät edelleen tuotteitaan muille apteekeille. Kuitenkin perinteinen lääkevalmistus säilyy jokaisessa apteekissa. Potilaskohtaisia käsin kirjoitettuja yskänlääke- tai voidereseptejä tuleekin joihinkin apteekkeihin peräti viisi vuodessa. Niiden toimittamista juhlistetaankin tarjoamalla reseptin tuoneelle asiakkaalle pullakahvit.

Merkittävä rationalisointisopimus tehtiin vuosituhannen alussa apteekkien ja lääketeollisuuden välillä. Tuolloin sovittiin siitä, että teollisuus toimittaa osan lääkkeistä bulk-pakkauksissa apteekeille ja apteekit pakkaavat lääkkeet potilaskohtaisiin annospakkauksiin lääkettä toimitettaessa. Sopimus paransi huomattavasti apteekkien varastonvalvonnan mahdollisuuksia ja teollisuus oli tyytyväinen päästessään eroon hankalasta pakkaustyöstä.

Sopimuksen mahdollisti apteekkimittakaavaan kehitetyt pakkauslaitteet, jotka pakkaavat hygieenisesti tabletit ja kapselit potilaan tarpeen mukaan ilmatiiviiseen pakkausnauhaan.

Vuonna 2010 tehdyn mielipidetiedustelun tuloksena 80 % vastanneista piti apteekkeja ammattitaidoltaan ja palvelualttiudeltaan hyvinä. 10 % kannatti apteekkien yhteiskunnallistamista ja 10 % halusi asioida apteekissa, jossa tuoksuu valeriaana ja jonka tiskin takana on valkotakkisia farmaseutteja.

Alkuperäinen artikkeli ilmestyi Apteekkarilehdessä 7/1989.
Artikkelin on puhtaaksikirjoittanut Kirsi Tulkki.